Wikipedia

Lars von Trier

tanskalainen elokuvaohjaaja

Lars von Trier (s. Lars Trier; 30. huhtikuuta 1956 Lyngby)[1] on tanskalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja sekä yksi Dogma 95 -julistuksen johtohahmoista.

Lars von Trier
Lars von Trier poistumassa Nymphomaniac -elokuvan lehdistötilaisuudesta Berliinin elokuvajuhlilla vuonna 2014.
Lars von Trier poistumassa Nymphomaniac -elokuvan lehdistötilaisuudesta Berliinin elokuvajuhlilla vuonna 2014.
Henkilötiedot
Koko nimi Lars Trier
Syntynyt30. huhtikuuta 1956 (ikä 67)[1]
Lyngby, Tanska[1]
Ammatti elokuvantekijä
Puoliso Cæcilia Holbek
(vih. 1987; ero 1995)
Bente Frøge
(vih. 1997; ero 2015)
Lapset 4
Ohjaaja
Aktiivisena 1967–
Tunnetuimmat ohjaukset Breaking the Waves
Dancer in the Dark
Dogville
Antichrist
Melancholia
Nymphomaniac
The House That Jack Built
Palkinnot

Grand Prix
1996 Breaking the Waves

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Elämäkerta muokkaa

Lars von Trier valmistui vuonna 1983 kööpenhaminalaisesta Den Danske Filmskole -elokuvakoulusta. Von Trierin opiskeluaikaisiin töihin lukeutuvat elokuvat Nocture (lyhytelokuva, 1980) ja Befrielsesbilleder (1982). Molemmat elokuvat voittivat parhaan elokuvan palkinnon Filmfest München -elokuvajuhlilla vuonna 1984. Lars von Trier voitti jälleen Münchenissä vuonna 1991 elokuvallaan Europa, joka voitti myös Prix du Jury -palkinnon Cannesissa sekä lukuisia palkintoja muilla suurilla elokuvajuhlilla. Von Trierin vuoden 1987 elokuva Epidemia (Epidemic) valittiin Cannesiin viralliseen kilpailusarjaan.

Televisioon von Trier on ohjannut elokuvan Medea (1988), joka voitti ranskalaisen Jean d'Arcy -palkinnon, sekä Suomessakin esitetyn minisarjan Valtakunta (Riget, 1994, ja Riget II, 1997), joka kuvattiin Kööpenhaminan yliopistollisessa keskussairaalassa Rigshospitaletissa (sarjan tanskankielinen nimi Riget tulee sairaalan nimestä). Valtakuntaan suunniteltiin kolmattakin osaa, mutta jatkosuunnitelmat peruuntuivat yhden pääosan esittäjän, Ernst-Hugo Järegårdin, kuoltua. Valtakunta-sarjan pohjalta tehtiin vuonna 2004 yhdysvaltalainen televisiosarja Kingdom Hospital.

Breaking the Waves (1996) sai Grand Prix -palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla. Elokuvan naispääosaa esitti Emily Watson, joka oli roolistaan ehdolla muun muassa parhaan naispääosan Oscarin saajaksi.

Vaikka von Trier inhoaa matkustamista, hän esitteli dogma-elokuvansa Idiootit (Idioterne, 1998) henkilökohtaisesti Cannesin elokuvajuhlilla. Von Trier oli yksi Dogma 95 -julistuksen perustajista, jonka avulla tanskalaisista elokuvista tuli kansainvälisesti kiinnostavia. Von Trier onkin inspiroinut elokuvantekijöitä ympäri maailmaa. Julistuksen tavoitteena oli korostaa tarinan merkitystä elokuvakerronnassa ja pyrkiä tekniseen minimalismiin muun muassa kieltämällä erikoistehosteiden käyttö. Dogmaan liittynyt käsivarakameran käyttö jäi von Trierin tavaramerkiksi, jota esiintyy hänen myöhemmissä elokuvissansakin.

Vuonna 2000 tuli ensi-iltaan von Trierin musikaali Dancer in the Dark, jonka pääosaa esitti islantilainen muusikko Björk. Elokuva sai samana vuonna Cannesissa Kultaisen palmun.

Von Trier sai USA-trilogiansa elokuvan toisen Manderlayn valmiiksi vuonna 2005. Trilogian ensimmäisessä osassa, Dogville (2003), pääosaa esitti Nicole Kidman. Norjassa vuonna 2011 tehtyjen iskujen jälkeen Trier vastasi kysyttäessä, katuuko hän Dogvillen tekemistä: "Kyllä, jos se todella on innoittanut häntä, olen pahoillani, että olen tehnyt sen."

Lars von Trierin seuraava hanke oli tanskalainen dogma-tyylinen komedia Direktøren for det hele (2007). USA-trilogian kolmannen osan, nimeltään Wasington, tuotanto aloitettiin tämän elokuvan jälkeen.

Von Trierin elokuva Melancholia oli ehdolla Kultaisen palmun saajaksi Cannesin elokuvajuhlilla 2011. Melancholia-elokuvan tiedotustilaisuudessa Cannesissa von Trier kertoi ymmärtävänsä ja sympatisoivansa Adolf Hitleriä: ”Minusta hän teki joitakin vääriä asioita, ehdottomasti, mutta voin kuvitella hänet lopussa istumassa bunkkerissaan”. Hän myös vitsaili olevansa natsi, koska hänen perheensä oli saksalainen.[2] Lausuntonsa johdosta von Trier suljettiin ulos tapahtumasta ja hänet nimettiin persona non grataksi.[3][4] Myöhemmin von Trier pyysi anteeksi provokaatiotaan ja kertoi pitävänsä juutalaisten kansanmurhaa pahimpana rikoksena ihmisyyttä kohtaan.[5] Melancholia-elokuva ei saanut Kultaista palmua, mutta siinä esiintynyt Kirsten Dunst sai parhaan naisnäyttelijän palkinnon.[6] Sen sijaan Euroopan elokuva-akatemia valitsi Melancholian vuoden 2011 parhaaksi eurooppalaiseksi elokuvaksi[7].

Lars von Trier lisäsi etuliitten ”von” nimeensä, koska opiskelijatoverit kutsuivat häntä lempinimellä ”von Trier”. Lars von Trier on myöhemmin todennut, että ”von” on myös kunnianosoitus Erich von Stroheimille.

Von Trieriin ovat voimakkaasti vaikuttaneet Carl Th. Dreyer ja Liliana Cavanin elokuva Yöportieri. Monien elokuvaohjaajien tavoin von Trierkin käyttää useissa elokuvissaan samoja näyttelijöitä. Hänen viimeisimpiä usein käyttämiään näyttelijöitä ovat muun muassa Jean-Marc Barr, Udo Kier ja Stellan Skarsgård.

Haastattelussa vuonna 2003 Lars von Trier sanoi lopettaneensa elokuvien katselun, koska hänen kovalevynsä on täynnä. Mieluummin hän pelaa videopelejä. Von Trier intoili haastattelussa myös Prozacista ja pornografiasta.[8]

Von Trierillä diagnosoitiin kesällä 2022 Parkinsonin tauti.[9]

Pelot muokkaa

Lars von Trierillä on lukuisia fobioita, ja yksi niistä on lentopelko. Hän on itsekin todennut, että ”periaatteessa pelkään kaikkea paitsi elokuvien tekemistä”. Von Trierin fobiat ovatkin panneet lujille hänen kykynsä tehdä elokuvia. Vaikka hänen elokuviensa tapahtumat sijoittuvatkin pääasiassa ulkomaille, ne on enimmäkseen kuvattu joko Tanskassa tai Ruotsissa. Vaikka von Trier on tehnyt Yhdysvalloista kertovia elokuvia, hän ei ole koskaan käynyt siellä. Kun von Trierin elokuva kilpailee Cannesissa, hän matkustaa Tanskasta Ranskaan ja takaisin autolla.

Filmografia (ohjaajana) muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c Pendergast, Tom & Pendergast, Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 2: Directors, 4th edition, s. 1035. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 30.5.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Lars von Trier julistettiin pannaan Cannesissa natsipuheiden vuoksi Helsingin Sanomat. 19.5.2011. Arkistoitu 22.5.2011. Viitattu 19.5.2011.
  3. ↑ Lars von Trierin Hitler-sympatiat kuohuttivat - ulos Cannesin festivaaleilta 19.5.2011. MTV3. Viitattu 19.5.2011.
  4. ↑ Von Trier: Persona non grata on upea ilmaisu Helsingin Sanomat. 20.5.2011. Arkistoitu 23.5.2011. Viitattu 23.5.2011.
  5. ↑ Lars von Trier ei piittaa porttikiellosta Helsingin Sanomat. 19.5.2011. Arkistoitu 22.5.2011. Viitattu 19.5.2011.
  6. ↑ Aki Kaurismäki jäi vaille palkintoa Cannesissa Helsingin Sanomat. 22.5.2011. Arkistoitu 23.5.2011. Viitattu 23.5.2011.
  7. ↑ Von Trierin Melancholia valittiin parhaaksi eurooppalaiseksi elokuvaksi, Yle/uutiset, viitattu 4.12.2011
  8. ↑ The dogged Dane 14.12.2003. The Age. Viitattu 19.5.2007. (englanniksi)
  9. ↑ Elokuvaohjaaja Lars von Trier on sairastunut Parkinsonin tautiin www.iltalehti.fi. Viitattu 9.8.2022.
  10. ↑ a b Nyyssönen, Pasi: Trierin Valtakunta erikoisviikonloppuna Kansallinen audiovisuaalinen arkisto – KAVA. Arkistoitu 22.2.2013. Viitattu 30.1.2013.

Kirjallisuutta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lars_von_Trier&oldid=21049841”