Breaking the Waves
Breaking the Waves on Lars von Trierin vuonna 1996 valmistunut elokuva, jonka tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun Skotlannin Ylämaille.
| Breaking the Waves | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Lars von Trier |
| Käsikirjoittaja | |
| Tuottaja | |
| Kuvaaja | Robby Müller |
| Leikkaaja | Anders Refn |
| Tuotantosuunnittelija | Karl Júlíusson |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö | Det Danske Filmstudie |
| Levittäjä | Lucky Red Distribuzione |
| Ensi-ilta | toukokuu 1996 (Cannesin elokuvajuhlat) |
| Kesto | 159 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Elokuva kertoo Pohjois-Skotlannin rannikolla asuvasta syvästi uskonnollisesta Bess McNeillistä, joka rakastuu ja avioituu Tanskasta tulleen Jan-nimisen vierastyöläisen kanssa huolimatta kyläyhteisön ja sen kalvinistisen kirkonmiesten paheksunnasta. Lievästi kehitysvammainen Bess ikävöi suuresti miestään tämän tehdessä pitkiä työrupeamia öljynporauslautalla. Bess rukoilee Janin tulevan takaisin, ja kun mies sitten palaa halvaantuneena työonnettomuuden seurauksena, Bess uskoo sen olevan hänen syytään.
Koska Jan ei pysty enää rakastelemaan, hän kehottaa Bessiä harrastamaan seksiä muiden miesten kanssa ja kertomaan hänelle siitä yksityiskohtaisesti. Bess alkaa uskoa toteuttavansa teoillaan Jumalan toiveita.
Elokuvan käsikirjoittivat ohjaaja Lars von Trier yhdessä Peter Asmussenin ja David Pirien kanssa, vaikka jälkimmäistä ei mainittukaan lopputeksteissä. Elokuvan pääosissa näyttelevät Emily Watson (Bess) ensimmäisessä elokuvaroolissaan ja Stellan Skarsgård (Jan).
Elokuvassa voi havaita Dogma 95 -julistuksen vaikutuksia, ja von Trier onkin kyseisen dogmaliikkeen perustajajäseniä. Breaking the Waves -elokuvaa kutsutaan usein harhaanjohtavasti Dogma 95 -elokuvaksi, vaikka se rikkoo useita julistuksen sääntöjä. Dogma 95:ssä esimerkiksi korostetaan oikeiden kuvauspaikkojen käyttämistä, mutta suurin osa Breaking the Waves -elokuvan todentuntuisista kuvauspaikoista on rakennettu studioon.
Breaking the Waves palkittiin Grand Prix -palkinnolla vuoden 1996 Cannesin elokuvajuhlilla ja se voitti kolme Euroopan elokuva-akatemian Felix-palkintoa vuonna 1996 (paras eurooppalainen elokuva, paras eurooppalainen naisnäyttelijä (Watson) ja kriitikkojen valinta parhaaksi eurooppalaiseksi elokuvaksi). Emily Watson oli ehdolla roolistaan myös vuoden 1996 parhaan naisnäyttelijän Oscarin ja vuoden 1997 BAFTA-palkinnon saajaksi.
The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[1]
Näyttelijät muokkaa
| Emily Watson | … | Bess McNeill |
| Stellan Skarsgård | … | Jan Nyman |
| Katrin Cartlidge | … | Dodo McNeill |
| Jean-Marc Barr | … | Terry |
| Adrian Rawlins | … | Tohtori Richardson |
| Jonathan Hackett | … | Pappi |
| Sandra Voe | … | Äiti |
| Udo Kier | … | Sadistinen merimies |
| Mikkel Gaup | … | Pits |
| Roef Ragas | … | Pim |
| Phil McCall | … | Isoisä |
Kuvauspaikat muokkaa
Lisätietoa muokkaa
- Lars Von Trier, Breaking the Waves, 1996, ISBN 0-571-19115-0.
- Best Films of 1996: Foreign Film Awards (Arkistoitu – Internet Archive)
Lähteet muokkaa
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)