Lancia Delta S4 on Lancian B-ryhmään kehittämä ralliauto, jolla kilpailtiin rallin MM-sarjassa. Auto kehitettiin seuraajaksi Lancia 037:lle.

Lancia Delta S4
Lancia Delta S4 010
Lancia Delta S4 010
Yleiset tiedot
Luokka B-ryhmä
Valmistaja Lancia
Teknisiä tietoja
Vetotapa neliveto
Kilpailuhistoria
Debyytti RAC-ralli 1985

Ensimmäinen kilpailu, johon Delta S4 osallistui oli RAC-ralli 1985, jonka auto voitti. B-ryhmän autoilla kilpaileminen loppui vuoden 1986 lopussa ja viimeinen rallikilpailu autolla oli Olympus-ralli 1986. Rallin MM-sarjan lisäksi autolla kilpailtiin rallin EM-sarjassa sekä Italian mestaruussarjassa.

Historia

muokkaa
 
Vuoden 1985 Lancia Delta S4:n moottoritila, kuvattuna vuonna 2021.
 
S4 Stradale kuvattuna vuonna 2003.

Nimestä huolimatta auto oli kuitenkin täysin eriävä tuotantomallin Lancia Deltasta ja ainoa asia joka autoja käytännössä yhdisti, oli Delta-nimen käyttäminen kaupallisista syistä. Moottori oli 1759-kuutioinen sekä kilpa-autossa että tuotantoversiossa. Kilpakäyttöön Delta S4 tuli korvaamaan takavetoisen Lancia 037:n joka jäi altavastaajaksi Peugeotin ja Audin esiteltyä nelivedon kilpakäyttöön.

Lancia Delta S4 Stradale on auton katukäyttöön tarkoitettu homologaatioversio, ja Lancia Delta S4 Corse oli auton kilpaversio.[1] Katukäyttöön valmistetun homologaatioversion moottori tuotti noin 250 hevosvoimaa ja sen valmistusmäärästä ei ole tarkkaa tietoa: alle 150 kappaletta Stradale-mallia valmistettiin ja alhaisin arvio on 45 kappaletta. Osa katukäyttöön valmistetuista autoista muokattiin kilpailukäyttöön.[2] Alkuperäisen Lancia Deltan kanssa yhteistä ovat vain etusäleikkö, takavalot ja tuulilasi, kun taas etuvalot ovat Fiat Ritmosta.[2]

Stradale-mallit erosivat täysin kilpailuversioista ja Stradale-versiot rakensi käsin Carrozzeria Savio, kun taas kilpakäyttöön suunnatut valmisti Fiatin Abarth-osaston väki.[1]

Delta S4 rakennettiin kromi-molybdeeni avaruusrakenteelle, jonka päälle sijoitetut koriosat olivat kevyitä kevlar- ja hiilikuituosia.[1] Delta S4:n moottori on alumiiniseoksesta valmistettu 1,8 litran Abarth 233 ATR 18S, joka mahdollisti auton pysymisen alle 2,5 litran sarjassa ja 890 kg minimipainon autolle. Moottorille käytettiin kaksoisahtamista, joka tarkoitti sekä turbo- että mekaanisen ahtimen käyttöä turboviiveen minimoiseksi. Alhaisilla kierroksilla mekaaninen ahdin lisäsi tehoa ja keskialueella molemmat toimivat yhdessä. Korkeilla kierroksilla mekaaninen ahdin irrottautui ja turboahdin vastasi kaikesta ahtopaineesta.[1]

Moottorin teholukemasta on erilaisia tietoja, alkuperäisen ilmoituksen mukaan tehoa olisi 450 hevosvoimaa, mutta sen sanottiin tuottaneen lähemmäs 550 hevosvoimaa. Lisäksi kauden 1986 viimeiseen kilpailuun mennessä tehoa sanottiin olevan 750 hevosvoimaa.[2][1]

Corse-versiossa keskimmäinen tasauspyörästö oli Fergusonin viskokytkimellä toimiva, joka jakoi tehon etu- ja taka-akselin välillä eri suhteessa välillä 25:75 ja 40:60. Sekä edessä että takana käytettiin ZF:n kitkalukollista tasauspyörästöä.[1] Stradale-versiossa teho jaettiin kiinteästi 30:70 suhteessa ja edessä tasauspyörästö oli avoin.[1]

Auto painoi 890 kg, johon suhteessa tehoa oli huomattavan paljon, eivätkä ajo-ominaisuudet ja turvallisuusasiat kehittyneet aivan samaa tahtia suorituskyvyn kanssa. Tämä oli tuttu asia myös muille B-ryhmässä kilpaileville talleille.

Tunnetuimpia S4:llä ajaneita kuljettajia olivat Martini Racingin Henri Toivonen, Markku Alén sekä italialainen Massimo Biasion. Delta S4:n ja koko B-ryhmän aikakausi päättyi Korsikan rallissa vuonna 1986 sattuneen onnettomuuden seurauksena, jolloin Henri Toivonen ja kartturinsa Sergio Cresto kuolivat Corten lähistöllä tapahtuneessa ulosajossa. Lyhyessä haastattelussa Korsikan rallin erikoiskokeiden välissä Henri Toivonen oli kertonut autojen olevan jo lähes mahdottomia ajaa. Tämä ja muut aiemmat onnettomuudet kypsyttivät FIA:n päätökseen lopettaa vaarallisena pidetyn B-ryhmän ajattaminen ralleissa. Kausi 1986 ajettiin kuitenkin B-ryhmäläisillä loppuun. S4:n ura jatkui kuitenkin myös B-ryhmän aikakauden jälkeen muun muassa rallicrossin EM-sarjassa sekä erilaisisissa mäki- näytösajoissa.

Tulokset

muokkaa

WRC-voitot

muokkaa
Nro Kausi Osakilpailu Kuljettaja Kartanlukija
1 1985   34th Lombard RAC Rally   Henri Toivonen   Neil Wilson
2 1986   54ème Rallye Automobile de Monte-Carlo   Henri Toivonen   Sergio Cresto
3 1986   6º Marlboro Rally Argentina   Miki Biasion   Tiziano Siviero
4 1986   28º Rallye Sanremo*   Markku Alén   Ilkka Kivimäki
5 1986   21st Olympus Rally   Markku Alén   Ilkka Kivimäki
* Sanremon rallin 1986 tulokset mitätöitiin ja pisteet eivät ole mukana mestaruussarjassa.

Rallin maailmanmestaruussarjan tulokset

muokkaa
Vuosi Talli Kuljettajat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Pos Points
1985 Martini Racing MON SWE POR KEN FRA GRE NZL ARG FIN ITA CIV GBR 3 70
  Markku Alén 2
  Henri Toivonen 1
1986 Martini Lancia MON SWE POR KEN FRA GRE NZL ARG FIN CIV ITA GBR USA 2 122
  Markku Alén Kesk. 2 Kesk. Kesk. Kesk. 2 2 3 1 2 1
  Henri Toivonen 1 Kesk. Kesk. Kesk.
  Miki Biasion Kesk. Kesk. Kesk. 2 3 1 3
  Mikael Ericsson Kesk. 4 5 Kesk.
  Jorge Recalde 4
  Kalle Grundel 6
  Dario Cerrato 2
* Sanremon rallin 1986 tulokset mitätöitiin ja pisteet eivät ole mukana mestaruussarjassa.

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g Djordje Sugaris: Lancia Delta S4 – The Iconic Group B Rally Car sportscardigest.com. 17.1.2021. Viitattu 4.1.2023. (englanniksi)
  2. a b c Mircea Panait: Lancia Delta S4: The Fearsome Rally Car That Ended Group B autoevolution.com. 14.8.2022. Viitattu 4.1.2023. (englanniksi)