Avaa päävalikko
Kilpikaarnaa kehittänyt mänty Lammenrahkan Mäntysaaressa.

Tämä artikkeli käsittelee Pöytyällä sijaitsevaa suota. Nousiaisissa sijaitsevasta suosta katso Lammenrahka (Nousiainen)

Lammenrahka on Kurjenrahkan kansallispuistossa, Varsinais-Suomessa sijaitseva noin 500 hehtaarin suoalue. Se sijaitsee Pöytyän Yläneellä, Savojärven pohjoispuolella.

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

Ennen kansallispuistoa Lammenrahka oli puolustusvoimien ampuma-alueena, mutta puiston perustamisen yhteydessä puolustusministeriö luovutti suon käsittäneen 600 hehtaarin alueen kansallispuistoon liitettäväksi.[1]

Yleiskuva ja suotyypitMuokkaa

Lammenrahkan suo on muiden puiston suurten soiden tavoin keidassuo, jossa kuivat kermit ja kosteat kuljut kiertävät kehämäisesti suon keskustaa. Se on useilta osiltaan nevamainen. Suon keski- ja pohjoisosassa on laajalla alueella runsaasti allikoita, etelässä Savojärven rannassa puolestaan on saravaltainen vyöhyke. Suon kasvilajisto on tyypillistä keidassoiden lajistoa ja siihen kuuluvat muun muassa lakka, karpalo, suokukka, pitkä- ja pyöreälehtikihokki, mutasara sekä juurtosara.[2][3]

Lammenrahkan itäosa on ojitettu, mutta suon muut alueet ovat luonnontilaisia. Ojia on kansallispuiston perustamisen jälkeen myös tukittu ennallistamistöiden yhteydessä.[2] Lammenrahkan vedet valuvat suon länsiosista länteen Mynäjärveen ja siitä edelleen Mynäjoen kautta mereen. Suon eteläosan vedet päätyvät Savojärveen ja sitä kautta Järvijokeen.[4][5] Luonnontilaisten osien runsain suotyyppi Geologian tutkimuskeskuksen 1980-luvun kartoitusten mukaan on räme, erityisesti keidasrämeet ja rahkarämeet ovat yleisiä. Nevatyypeistä yleisin on silmäkeneva, jota sijaitsee varsinkin allikkovaltaisilla alueilla. Suon reunoilla on isovarpurämettä. Suon turvekerroksen keskipaksuus on neljä metriä.[4] Suo on turvevarojen kartoituksesta huolimatta kuulunut jo ehdotettuun soidensuojelun perusohjelmaan vuonna 1977.[6]

Eläimistö ja kulkurajoituksetMuokkaa

Suon lintukanta on erittäin monipuolinen ja todennäköisesti koko kansallispuiston runsain. Alueella pesivät muun muassa kurki, kalalokki, liro, kapustarinta, töyhtöhyyppä, pensastasku, niittykirvinen, keltavästäräkki ja harmaalokki.[2][3] Linnuston pesimärauhan takaamiseksi Lammenrahkan alueella liikkuminen on kiellettyä tammikuun puolivälin ja heinäkuun puolivälin välisenä aikana.[7]

Savojärven ympäri johtava kansallispuiston viitoitettu rengasreitti kulkee Lammenrahkan eteläreunaa.[8]

LähteetMuokkaa

  • Jouko Högmander: Kurjenrahkan kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 1. Metsähallitus, 2006. ISBN 952-446-471-3. Teoksen verkkoversio.
  • Helmer Tuittila: Yläneen turvevarat - Osaraportti Varsinais-Suomen turvevaroista. Raportti P 13.4/83/139. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto, 1983. Teoksen verkkoversio.

ViitteetMuokkaa

  1. Puolustusministeriö luovutti maata kansallispuistoon. Turun Sanomat, 18.9.1997. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b c Kurjenrahka 23.10.2007. ymparisto.fi: Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 13.8.2010.
  3. a b Kurjenrahkan suot 24.11.2004. Luontoon.fi: Metsähallitus. Viitattu 4.8.2010.
  4. a b Tuittila: Yläneen turvevarat, s. 64–66
  5. Högmander: Kurjenrahkan kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma, s. 12
  6. Tuittila: Yläneen turvevarat, s. 141
  7. Jukka Uotila: Kurjenrahkalle uusi järjestyssääntö - Kansallispuistossa voimassa rajoitetut jokamiehenoikeudet. Vakka-Suomen Sanomat, 23.7.2010, s. 3.
  8. Kurjenrahkan reitit: Retkeilyreitit ja polut 2015. Metsähallitus. Viitattu 7.3.2015.