Laila Hirvisaari

suomalainen kirjailija

Laila Ellen Kaarina Hirvisaari (vuosina 1958–2004 Hietamies; 7. kesäkuuta 1938 Viipuri16. kesäkuuta 2021[1] Helsinki) oli suomalainen kirjailija.[2] Hänen tuotantoonsa kuuluu laajoja romaanisarjoja sekä näytelmiä ja televisiosarjoja, joissa liikutaan niin Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa kuin Venäjällä, Intiassa ja Roomassakin. Hirvisaari on Ursula Pohjolan-Pirhosen ja Kaari Utrion ohella huomattavimpia suomalaisia historiallisista aiheista kirjoittaneita naiskirjailijoita.

Laila Hirvisaari
Laila Hirvisaari Turun kirjamessuilla 2009.
Laila Hirvisaari Turun kirjamessuilla 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt7. kesäkuuta 1938
Viipuri
Kuollut16. kesäkuuta 2021 (83 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Esikoisteos Lehmusten kaupunki (1972)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Syksyyn 2008 mennessä Hirvisaaren kirjoja oli myyty yli neljä miljoonaa kappaletta.[3] Suuresta suosiostaan huolimatta Hirvisaari antoi haastatteluja vain harvoin ja kertoi silloinkin yksityiselämästään varsin niukasti.[1]

Elämä ja ura muokkaa

Laila Hirvisaari syntyi 7. kesäkuuta 1938 Viipurissa. Hirvisaaren isä Aarne kaatui jatkosodassa Lailan ollessa vasta kolmevuotias. Laila Hirvisaari avioitui vuonna 1958 kirjailija Heikki Hietamiehen kanssa ja otti samalla käyttöön miehensä sukunimen Hietamies.

He saivat kolme tytärtä: Kristiinan (s. 1958), Eveliinan (s. 1964) ja Anuliinan (s. 1968). Tyttäristä Eve Hietamies on myös kirjailija ja käsikirjoittaja. Laila ja Heikki Hietamies erosivat vuonna 1985 asumuseron kautta; virallisesti he erosivat vuonna 1991. Laila Hietamies otti vuonna 2004 yhdessä kolmen serkkunsa kanssa tyttönimensä takaisin, minkä jälkeen hän julkaisi romaaninsa nimellä Laila Hirvisaari.lähde?

Hirvisaaren (Hietamiehen) ensimmäinen romaani Lehmusten kaupunki ilmestyi 1972 ja aloitti Lappeenrannasta kertovan romaanisarjan, jonka seitsemäs osa ilmestyi syksyllä 2004. Sarja kertoo Lappeenrannasta ja lappeenrantalaisista aina 1920-luvulta lähtien. Toinen tunnettu romaanisarja, Kannas-sarja (1980–1984) kertoo Kannaksella sijaitsevan Suontaan kylän asukkaiden vaiheista 1920–1940-luvuilla. Sarja sisältää muun muassa evakkokokemuksia Länsi-Suomessa.

Lehmusten kaupunki ja Kannas-sarjojen välissä ilmestynyt kaksiosainen Hamina-sarja kuvaa ensiksi pienen kylän ihmisten elämää ja sen jälkeen elämää Haminassa. Kuusiosainen Laatokka-sarja (1986–1991) kertoo Vienan Karjalasta ja vallankumouksen kokemasta Venäjästä. Sonja-sarja (1993–1997) pureutuu yläluokkaisen venäläistytön Sonjan ja hänen lähipiirinsä elämään edellisessä vuosisadanvaihteessa ja antaa toisenlaisen näkökulman Venäjän vallankumouksesta. Kolmiosainen Anni-sarja kuvaa pientä Metsäkylän kylää ja sen asukkaiden värikästä elämää, joka heittelee ihmisiä Viipuriin sekä sodan jälkeen Virolahdelle.

Laila Hirvisaari asui vuoteen 1974 saakka Lappeella ja Lappeenrannassa, kunnes muutti Helsingin Vuosaareen. Vuonna 1985 hän muutti Tuusulan Rantatielle mutta palasi myöhemmin Helsinkiin.[1]

Teoksia muokkaa

 
Laila Hirvisaarta haastatellaan Helsingin kirjamessuilla 2009.

Laila Hirvisaari julkaisi 41 romaania, useita näytelmiä sekä novelleja ja muita julkaisuja. Ensimmäisen kirjansa Hirvisaari (Hietamies) julkaisi vuonna 1972. Kallis kotimaa (2004) jäi viimeiseksi Laila Hietamiehen nimellä julkaistuksi romaaniksi; sen jälkeen ilmestyneet teokset on julkaistu nimellä Laila Hirvisaari. Kirjat on kustantanut Otava lukuun ottamatta vuonna 1985 ilmestynyttä Joulumuisto-novellia, jonka on julkaissut Gummerus.

Hirvisaaren teokset ovat olleet monina vuosina myydyimpiä kotimaisia kaunokirjoja. Esimerkiksi vuonna 2004 myydyin teos oli Kallis kotimaa (121 600 kpl),[4] vuonna 2009 Pihkovan kellot (82 400 kpl),[5] vuonna 2011 Minä, Katariina (83 900 kpl)[6] ja vuonna 2013 Me, Keisarinna (62 800 kpl).[7]

Vuodesta 2002 Laila Hirvisaaren nimeä kantava rahasto on jakanut vuosittain 5 000 euron apurahan aloittelevalle kirjailijalle.[8]

Laila Hirvisaaren miljoonas kirja painettiin vuonna 1982,[9] toinen miljoona meni rikki vuonna 1992,[9] kolmas vuonna 2002 ja neljäs vuonna 2008.

Romaanit muokkaa

Teos Julkaisuvuosi Sarja Kustantaja
Nimellä Laila Hietamies
Lehmusten kaupunki 1972 Lehmusten kaupunki Otava
Unohduksen lumet 1973
Käden kosketus 1974
Elämän huipulla 1974
Rakkaani tuli vuorilta 1975
Kukkivat kummut 1976 Lehmusten kaupunki
Maan väkevän lapset 1977 Hamina
Kaikilla elämän kaipuu 1978
Kuin tuuli tähkäpäissä 1979
Mäeltä näkyy toinen mäki 1980 Kannas
Maa suuri ja avara 1981
Hylätyt talot, autiot pihat 1982
Vierailla poluilla, oudoilla ovilla 1983
Edessä elämän virrat 1984
Pilvissä taivaanlaiva 1986 Laatokka
Maan kämmenellä 1987
Valamon yksinäinen 1988
Jäiden soitto 1989
Valkeat yöt 1990
Valoa kohti 1991
Vienan punainen kuu 1992
Sonja 1993 Sonja
Valkoakaasiat 1994
Myrskypilvet 1995
Satakielimetsä 1996
Viktoria 1997
Kylä järvien sylissä 1998 Anni
Siniset Viipurin illat 1999
Kesän korkea taivas 2000
Syksyksi kotiin 2001 Lehmusten kaupunki
Koivu ja tähti 2002
Siellä jossakin 2003
Kallis kotimaa 2004
Nimellä Laila Hirvisaari
Kruununpuisto 2005 Imatra Otava
Myrskyn edellä 2006
Grand Hotel 2007
Vuoksen helmi 2008
Pihkovan kellot 2009
Minä, Katariina 2011 Katariina
Me, Keisarinna 2013
Hiljaisuus 2016

Muu kirjallinen tuotanto muokkaa

Näytelmät muokkaa

  • Unohduksen lumet, ensi-ilta helmikuussa 1975 Lappeenrannan kaupunginteatterissa
  • Olga, ensi-ilta maaliskuussa 1977 Lappeenrannan kaupunginteatterissa
  • Muuttolinnut, ensi-ilta marraskuussa 1992 Lappeenrannan kaupunginteatterissa
  • Keisarin perhe ja pyhä paholainen, ensi-ilta syyskuussa 1993 Suomen Kansallisteatterissa
  • Katariina Suuri, ensi-ilta syyskuussa 1996 Suomen Kansallisteatterissa
  • Maan kämmenellä, sovitus yhdessä Panu Rajalan kanssa, ensi-ilta Pyynikin kesäteatterissa 17.6.1998
  • Mannerheim − mies moneksi, kantaesitys/ensi-ilta 24.3.1999 Suomen Kansallisteatterissa

TV-sarjat muokkaa

Romaanien dramatisoinnit muokkaa

  • Olga, TV-näytelmä, TV 1/1978
  • Hylätyt talot, autiot pihat, kuunnelma, YLE/1989
  • Mäeltä näkyy toinen mäki, näytelmä, Katinhännän kesäteatteri 1989
  • Maa suuri ja avara, näytelmä, Katinhännän kesäteatteri 1994
  • Lehmusten kaupunki, näytelmä, Lappeenrannan kaupunginteatteri 1997
  • Hylätyt talot, autiot pihat, näytelmä, Katinhännän kesäteatteri 1998
  • Mäeltä näkyy toinen mäki, näytelmä, Lopen Teatteri/kesäteatteri 1999
  • Unohduksen lumet, näytelmä, Lappeenrannan kaupunginteatteri 1999
  • Hylätyt talot, autiot pihat, elokuva, 2000
  • Valamon yksinäinen, näytelmä, Joensuun Kaupunginteatteri, 2002

Palkintoja ja huomionosoituksia muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c Kerttula, Suvi – Kolsi, Eeva-Kaarina: Kirjailija Laila Hirvisaari on kuollut Ilta-Sanomat. 17.6.2021. Viitattu 17.6.2021.
  2. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 203–204. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  3. Laila Hirvisaaren teoksia myyty yli neljä miljoonaa kappaletta Iltalehti.fi. 1.10.2008. Arkistoitu 22.10.2014. Viitattu 22.10.2014.
  4. Bestsellerit 2004: Myydyimmät kotimaiset kaunokirjat Suomen Kustannusyhdistys. Arkistoitu 8.10.2015. Viitattu 1.1.2015.
  5. Bestsellerit 2009: Myydyimmät kotimaiset kaunokirjat Suomen Kustannusyhdistys. Arkistoitu 8.10.2015. Viitattu 1.1.2015.
  6. Bestsellerit 2011: Myydyimmät kotimaiset kaunokirjat Suomen Kustannusyhdistys. Arkistoitu 8.10.2015. Viitattu 1.1.2015.
  7. Bestsellerit 2013: Myydyimmät kotimaiset kaunokirjat Suomen Kustannusyhdistys. Arkistoitu 27.2.2015. Viitattu 1.1.2015.
  8. Laila Hirvisaaren rahasto Kirjakauppaliitto.fi. Arkistoitu 8.12.2011. Viitattu 6.6.2012.
  9. a b Saure, Salme: Laila Hietamies läheltä. Otava 1998.
  10. Kallista draamaa uudesta näkökulmasta Yle Uutiset. 15.3.2010. Viitattu 15.10.2011. [vanhentunut linkki]
  11. Kirjailijaliitto palkitsi Hirvisaaren, Kejosen ja Harjanteen Helsingin Sanomat. 2.10.2011. Viitattu 17.6.2021.
  12. Edelliset Finlandia-palkinnon voittajat ja -ehdokkaat Suomen Kirjasäätiö. Arkistoitu 17.11.2014. Viitattu 23.10.2014.
  13. Veijo Meri -palkinto 2021. Otavan Kirjasäätiö. Viitattu 12.4.2021.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Kalemaa, Kalevi: ”Hirvisaari, Laila (1938–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 802–803. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.
  • Saure, Salme: Laila Hietamies läheltä. Otava 1998.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laila Hirvisaari.