Laakerikauluskukka
Laakerikauluskukka (Eupomatia laurina) on kauluskukkakasvien (Eupomatiaceae) heimoon kuuluva kasvilaji. Se on ainavihanta pensas tai pieni puu, joka voi kasvaa noin kuusi metriä korkeaksi. Lajin kukat ovat voimakkaasti tuoksuvia ja aukeavat vain yhdeksi päiväksi pölytystä varten. Kukkien pölyttäjinä toimivat pienet kärsäkkäät. Kukista kehittyvät hedelmät ovat halkaisijaltaan 1,5–2 cm olevia marjoja, ja niissä on paljon pieniä siemeniä. Hedelmät ovat aluksi vihreitä, mutta muuttuvat kypsyessään ruskehtaviksi.
| Laakerikauluskukka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Ylälahko: | Magnolianae |
| Lahko: | Magnoliales |
| Heimo: | Kauluskukkakasvit Eupomatiaceae |
| Suku: | Kauluskukat Eupomatia |
| Laji: | laurina |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eupomatia laurina |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Laakerikauluskukka kasvaa lämpimien alueiden sademetsissä tai kosteissa eukalyptusmetsissä Australian itäosien sekä Uuden-Guinean alankoalueilla. Lajia voidaan myös kasvattaa tropiikissa.
Laakerikauluskukan hedelmät ovat syötäviä, ja niitä on toisinaan kerätty luonnosta paikalliseen käyttöön. Hedelmiä voi syödä kypsentämättöminä ja ne ovat pehmeitä sekä makeita. Hedelmistä valmistettua mehua voidaan lisätä esimerkiksi jäätelöön tai jogurttiin. Lajin kaarnasta saatavaa kuitua on puolestaan käytetty perinteisesti narujen valmistukseen, mutta nykyisin luultavasti aika vähäisessä määrin. Lajin keltaisenruskea puuaines on pehmeää.
Lähteet muokkaa
- Useful Tropical Plants: Eupomatia laurina (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Botanic Gardens Conservation International (BGCI) & IUCN SSC Global Tree Specialist Group: Eupomatia laurina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-2. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.11.2021. (englanniksi)