La Villette (Pariisi)
La Villette on entinen kunta Seinen departementissa Ranskassa, nykyisin Pariisin 19. arrondissementtiin kuuluva kaupunginosa Pariisin koillisosassa.
Alue muokkaa
Virallisesti nykyinen Quartier de la Villette käsittää vain länsiosan entisen La Villetten kunnan alueesta. Sen rajana pohjoisessa ja idässä on Rue de l’Ourcq. Siellä sijaitsee 1800-luvulla rakennettu satama-allas, Bassin de la Villette.
Usein La Villettellä kuitenkin tarkoitetaan laajempaa aluetta, joka käsittää myös viereisen Pont-De-Flandren kaupunginosan, joka sekin aikoinaan kuului La Villetten kuntaan ja jossa sijaitsee entisten teurastamojen alueelle 1980-luvulla muodostettu puisto, Parc de la Villette.
Kohteita La Villetten alueella muokkaa
Bassin de la Villette on 1800-luvulla rakennettu tekojärvi, joka aikoinaan oli Pariisin vilkkain rahtilaivasatama. Se on yhdistetty Seineen kahdella kanavalla, Canal Saint-Martin ja Canal Saint-Denis. Sataman ympäristöön kehittyi 1800-luvulla laaja teollisuusalue, mutta nykyisin se on suurimmaksi osaksi muutettu asuntoalueeksi.
Pont-de-Flandren alueelle rakennettiin 1800-luvun lopulla Pariisin teurastamot. Ne lopettivat toimintansa vuonna 1974, minkä jälkeen niiden käytössä ollut alue on muutettu Parc de la Villette -nimiseksi puistoksi. Siellä sijaitsevat myös tiedekeskus Cité des sciences et de l’industrie ja konserttitalo Cité de la Musique.[2]
Historia muokkaa
Ennen Ranskan vallankumousta muokkaa
Nykyisen La Villetten alueella sijaitsi aikoinaan gallialais-roomalainen kylä, jonka kautta kulki tie Pariisista Pagus Flandresikseen (Flanderiin). Vanhan tien paikalla ovat nykyisin puistokadut Avenue de Flandre ja Avenue Corentin-Cariou. Vuonna 1197 kylä mainitaan nimellä Ville Neuve Saint-Ladre, 1200-luvulla se esiintyy latinalaisessa muodsossa Villeta Sandi Lazari, ja vuoteen 1426 mennessä nimi oli muuntunit muotoon La Villette Saint-Ladre-lez-Paris ("Pyhän Lasaruksen pikkukaupunki Pariisin luona") tai lyhemmin La-Villette-Saint-Lazare. Kylän maat omisti tuolloin Enclos Saint-Lazare-niminen spitaalisairaala, jonka mukaan kylä oli nimensäkin saanut.
Kylän kautta kulkeut roomalaisaikainen tie jatkui Pariisin halki Rue Saint-Martinia ja Seinen toisella puolella Rue Saint-Jacquesia pitkin sekä sieltä edelleen Orléansiin. Se oli samalla osa Santiago de Compostelaan johtanutta pyhiinvaellusreittiä. Enclos Saint-Lazaren johtajilla oli paikallisesti myös tuomiovalta ja siten käytettävissään tehokkaita painostuskeinoja. Flanderiin ja Nantesiin johtavien teiden risteyksen läheisyydessä oli hirsipuu ja vankila. Paikalle rakennettiin 1300-luvulla myös kylän ensimmäinen kirkko, jonka suojeluspyhimyksiä olivat Jaakob vanhempi ja Kristoforos. Kylän mailla viljeltiin vehnää ja viiniä, ja se tuli pian merkittäväksi myös Pariisin porvarien kesänviettopaikkana.
Filip II August rakennutti maanalaisen vesijohdon, joka toi vettä Pré-Saint-Gervais'sta Enclos Saint-Lazareen. Kysymys kanavan rakentamisesta alueelle oli vireillä jatkuvasti 1500-luvulta lähtien, mikä kuitenkin toteutui vasta konsulaatin aikana 1800-luvun alussa.
1780-luvulla Pariisin silloiselle rajalle rakennettiin uusi kaupunginmuuri, Mur des Fermies géneraux. Nykyisin muurin paikalla on Pariisin ulompien bulevardien kehä, Pariisin ja La Villetten välisen silloisen rajan kohdalla Boulevard de la Villette. Muurin tällä osuudella olivat seuraavat tulliportit:
- Barrière des Vertus, Vertusiin johtaneen tien (nykyisen Rue d'Aubervillersin) varrella
- Barrière de la Villette, Flanderiin johtaneen tien (nykyisen Avenue de la Flandren) varrella
- Barrière Saint-Martin, Canal Saint-Martinin varrella; jäljellä on yhä vanha tullihuone Rotonde de la Villette
- Barrière de Pantin, Saksaan johtaneen tien (nykyisen Avenue Jean-Jaurès'n) varrella ja
- Barrière de la Boyauderie et du Combat, vanhemman Saksaan johtaneen tien (nykyisen Rue de Meaux'n) varrella.
Vuonna 1780 Avenue de la Flandren varrelle perustettiin Pariisin portugalilaisiksi kutsuttujen juutalaisten hautausmaa. Se poistettiin käytöstä vuonna 1810, kun Père-Lachaisen hautausmaalle perustettiin juutalaisten hauta-alue.
Ranskan vallankumouksesta Pariisin alueliitokseen muokkaa
Vuonna 1790 Ranskan perustuslakia säätävä kansalliskokous perusti Ranskaan kunnallishallinnon, ja myös La Villettestä tuli oma kuntansa.
Napoléon Bonaparte antoi floréal-kuun 29. päivänä vuonna X (19. toukokuuta 1802) määräyksen Pariisin kanavaverkon rakentamisesta. Sen mukaisesti rakennettiin:
- Canal de l’Ourcq ja Bassin de la Villette, jotka otettiin käyttöön vuonna 1808,
- Canal Saint-Denis, joka valmistui vuonna 1821.
Kanavat ja vesiliikenne muuttivat pian kokonaan kylän luonteen, ja siitä tuli vähitellen suuri teollisuusalue. Alueen teollista kehitystä vauhditti sittemmin myös rautateiden rakentaminen, sillä La Villetten kautta kulkivat:
- Pariisin Gare de l'Estiltä Meaux'hon johtanut, vuonna 1849 valmistunut rautatie, jota myöhemmin jatkettiin Strasbourgiin, sekä
- tavaraliikennettä varten vuonna 1854 rakennettu Pariisia kiertänyt kehärata, Ligne de Petit Ceinture.
Kylän vanha kirkko sijaitsi päätien, nykyisen Avenue de Flandren varrella nykyisen Rue de Nantesin kulmassa.[3] Kuningas Ludvig Filip määräsi 1837 sinne rakennettavaksi uuden kirkon. Sen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1841, ja Église Saint-Jacques-Saint-Christophe de la Villette ("La Villetten Pyhän Jaakobin ja Pyhän Kristoforoksen kirkko") valmistui vuonna 1844.
Pariisin ympärille rakennettiin 1840-luvulla uusi puolustusmuuri ja linnoitusvyöhyke, Enceinte de Thiers, muutamia kilometrejä kaupungin silloisen rajan ulkopuolelle. Myös La Villette jäi melkein kokonaan muurien sisäpuolelle. Uusissa muureissa olivat La Villetten alueella seuraavat portit, joiden kohdalla yhä on saman nimiset aukiot:
- Porte d'Aubervilliers
- Porte de la Villette
- Porte de Pantin
- Près-Saint-Gervaisin holvikäytävä eli Porte Chaumont.
Lisäksi linnoitusvyöhykkeen poikki kulkivat La Villetten alueella Canal Saint-Denis ja Canal de l’Ourcq sekä Pariisista itään johtanut rautatie.
Vuonna 1793 La Villettessä asui 1880 henkilöä, vuonna 1856 jo 30 287.
Pariisin alueliitos muokkaaLa Villette oli yksi niistä neljästä kunnasta, jotka 16. kesäkuuta 1859 annetulla lailla kokonaisuudessaan liitettiin Pariisiin seuraavan vuoden alussa; muut kolme olivat Belleville, Grenelle ja Vaugirard.[4] Suurin osa La Villetten kunnan entisestä alueesta kuuluu nykyisin La Villetten ja Pont-de-Flandren kaupunginosiin, joiden rajan muodostavat mutta siihen kuuluneita alueita liitettiin myös Combat'n ja Amériquen kaupunginosiin. La Villette Pariisin kaupunginosana muokkaa La Villetten kunnan entinen alue muodostaa pääosan Pariisin 19. arrondissementista. Arrondissementti perustettiin alueliitoksen yhteydessä ja jaettiin neljään kaupunginosaan (quartier). Yksi niistä sai kunnan entisen nimen La Villette, muut kolme ovat Pont-de-Flandre, Combat ja Amérique.[5] Näistä kahteen viimeksimainittuun liitettiin myös aikaisemmin Bellevillen kuntaan kuuluneita alueita. Vaikka Pont-De-Flandre on virallisesti oma kaupunginosansa, myös sen aluetta sanotaan edelleen yleisesti La Villetteksi. Sinne perustettiin 1860-luvulla Pariisin teurastamot. Niissä työskenteli enimmillään lähes 12 000 teurastajaa. Teurastamot alkoivat kuitenkin jo 1950-luvulta lähtien menettää merkitystään, sillä pakasteteollisuuden kehitys oli tehnyt kannattavammaksi teurastaa eläimet samoilla seuduilla, missä ne on kasvatettukin. Vielä 1959 teurastamoilla kuitenkin aloitettiin laajat uudistustyöt, mutta ne keskeytettiin paljastuneen skandaalin vuoksi vuonna 1971. Vuonna 1974 niiden toiminta lopetettiin kokonaan.[6] Lihatukkukauppa siirtyi tällöin uuteen tukkukaupan keskittymään Rungis'hin.[7] Teurastamoiden poistuttua alueelta niiden käytössä ollut 55 hehtaarin laajuinen[8] alue oli pääosin tyhjillään, kunnes se 1980-luvulla muutettiin Parc de la Villette -nimiseksi puistoalueeksi.[9] Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
|
