Länsirintama (Suomen sisällissota)
Länsirintamaksi (myös Läntinen rintama) kutsuttiin vuoden 1918 Suomen sisällissodan rintamaa, joka ulottui nykyisten Satakunnan, Pirkanmaan ja Keski-Suomen maakuntien alueella Pohjanlahden rannikolta Tampereen pohjoispuolitse Päijänteen länsirannalle. Se oli jaettu Satakunnan ja Hämeen rintamiin sekä niiden sisällä vielä useampiin paikallisiin rintamalohkoihin.[1] Sodan kokonaisuuden kannalta Satakunnan rintama oli lähinnä sivunäyttämö,[2] mutta Hämeen rintamalla käytiin lopputuloksen kannalta merkittäviä ja ratkaisevia taisteluja, kuten Vilppulan rintaman taistelut helmi–maaliskuussa sekä myöhemmin maalis–huhtikuussa käyty Tampereen taistelu. Joukkojen ja kaatuneiden lukumäärän perusteella sitä voidaan kutsua myös koko sisällissodan päärintamaksi.[1]
Rintamalinjan kulku muokkaa
Rintamalinja kulki Satakunnassa Porin pohjoispuolella Pohjanlahden rannikon Merikarvialta Kankaanpään eteläpuolitse Ikaalisten kautta Hämeenkyröön. Sieltä rintamalinja lähti Hämeessä kohti pohjoista, muodostaen Tampereen yläpuolelle Kurun, Ruoveden, Vilppulan ja Kuoreveden kautta kulkevan kaaren. Kuorevedeltä se jatkui edelleen Längelmäelle ja päättyi lopulta Päijänteen rannalle Kuhmoisiin. Sodan aikana rintamalinja siirtyi niin, että valkoisten suorittaman Tampereen valtauksen jälkeen se kulki huhtikuun lopulla Etelä-Hämeessä.[1]
Tappiot muokkaa
Länsirintaman taistelut vaativat noin 4 200 kuollutta, joista valkoisia oli noin 1 600 ja punaisia 2 600.[3] Kaatuneista suurin osa eli noin 3 500 kuoli Hämeen rintaman taisteluissa, Satakunnassa kaatuneita oli sodan aikana vajaat 750.[2] Yhteensä länsirintaman tappioiden lukumäärä on lähes puolet koko sisällissodassa kaatuneista. Luvut sisältävät taisteluissa kuolleiden lisäksi myös välittömästi niiden jälkeen teloitettuja antautuneita.[3]
Lähteet muokkaa
- Roselius, Aapo: Amatöörien sota – Rintamataisteluiden henkilötappiot Suomen sisällissodassa 1918, Valtioneuvoston kanslia, 2006. ISBN 978-952-53549-2-8. Teoksen verkkoversio[vanhentunut linkki].