Kuusojan laaksontäytesuisto

osa Pielisjärven reunamuodostumaa

Kuusojan laaksontäytesuisto [1] on viime jääkauden loppuvaiheeseen ajoitettu ja Pielisjärven reunamuodostumaan kuuluva geologinen kerrostuma, joka sijaitsee Pielisjoen pohjoispuolella Kontiolahdella ja Joensuun Enossa Pohjois-Karjalassa.[2]

Maantietoa

muokkaa

Kuusojan laaksontäytesuisto on noin 8 kilometriä pitkä ja 2–4 kilometriä leveä. Seismisillä luotauksilla on mitattu maa-aineksen paksuudeksi jopa 50 metriä. Se sijaitsee korkean kallioselänteen kaakkoispuolella, josta alkaa luode-kaakko-suuntainen kallioperän murroslaakso. Laakso kapenee luoteeseen päin ja siellä siinä on yli 11 kilometriä pitkä ja vain kymmeniä metrejä leveä lähes yhtenäinen rotkolaakso. Viimeisin osuus siinä on rotkolaakson päättävä Kolvananuuro. Kallioselänteen katkaisee etelässä poikittain kulkeva kaksi kilometriä leveä Salmilammen laakso. Myös Salmilammen laaksolla on seuralaisenaan luoteessa sijaitseva murroslaakso, joka on kuitenkin vain kaksi kilometriä pitkä. Kun kallioselänteen huiput kohoavat 200–250 metrin korkeuteen mpy., yltää laakson maanpinta vain 110–120 metrin korkeuteen. Muinaisen laakson katkaisee nykyään Pielisjoki, joka tekee Alusveden ja Kangasveden välissä hiekkamaahan noin 8 kilometrin pituisen mutkan. Mutkan takana on vielä hiekkamaata, joka voidaan lukea mukaan laaksontäytteeseen. Laakson kautta kulkee Kontiolahden ja Joensuun kuntaraja.[1][3][2]

Luontoarvoja

muokkaa

Laaksossa kasvaa kangasmetsää, mutta siinä on myös soistuneita metsäalueita. Lähellä Pielisjoen rantaa on Kuusojankangas, sen koillispuolella Simanansuo ja Palokangas, sekä pohjoisessa Kuvasärkkä ja Kuokkasenkangas. Täällä laakson läpi virtaavaan Kuusojaan yhtyy Salmilammen laaksosta tuleva Salmilamminpuro. Kuusoja alkaa Kuusjärvestä, joka sijaitsee vaara-alueella. Kuusojan latvoilla siihen yhtyy pieni Urkkalamminpuro, joka alkaa Urkkalammesta. Kolvananuurosta laskee siihen laiha puro, jonka lähteinä ovat Suuri Koirilampi ja sen seuralainen Pieni Koirilampi. Laaksosta tulee Kolinpolku [4], joka seuraa Kolvananuuron laaksoa pohjoiseen.[2]

Muodostumisteoria

muokkaa

Salmilaakson suulla on reunatasanne, joka on kerrostunut 115 metrin korkeustasoon. Laaksonsuun ylittää reunamoreeni, joka kuuluu Pielisjärven reunamuodostumaan. Reunamoreenin kohdalla kulki mannerjäätikön Pohjois-Karjalan virtauskielekkeen reuna. Sen sulaessa virtasi jäätikköjoet laaksoon Salmilammen suunnalta ja Kolvananuuron suunnalta pohjoisesta. Kartoista voi havaita, että murroslaakson pohjoispäässä on jälkiä jäätikköjoen muodostamasta syöttöharjusta. Aluksi jäätikköjoen tuoma maa-aines kerrostui Riutan seudulla tasoon, joka sijaitsee nykyään 120 metrin korkeudessa. Myöhemmin maa-aines kerrostui laaksossa alempana 110 metrin korkeuteen, ja loppuaikana se kerrostui vieläkin alemmalle korkeudelle. Maankohoamisen seurauksena vedenpinta aleni samalla ja loppuaikana rantavoimat kuluttivat laaksontäytteeseen jälkiä, jotka sijaitsevat 100–105 metrin korkeudessa. Onkin päätelty, että nämä jäljet liittyvät Yoldiameren tai sitä hieman ylempänä sijainneen jääjärven aallokkoon. Laakson maanpinnan vinous on ainakin osittain maankohoamisen aiheuttaman kallistumisen tuottamaa. Myös Salmenlammen laakson maanpinta on 105–120 metrin korkeudella.[1][3][2]

Laaksonpohjalla on jäätikön aikaisia valumauomia, jotka risteilevät ja palmikoivat. Niiden lisäksi on laaksossa syviä uurteita, jotka ovat jääjärvien tulvien aiheuttamia. Myös myöhempinä aikoina esimerkiksi Kuusoja on uurtanut omaa uomaansa syvälle maaperään.[1][2]

Edellä mainitun reunamoreenin lisäksi on löydetty toinenkin reunamoreeni. Se on ensimmäistä nuorempi ja sen muodostanut jäätikkö on virrannut kohti laaksoa lännen suunasta.[3]

Ne osat laaksontäytteestä, jotka syntyivät Pielisjärven reunamuodostuman synnyn aikoihin, ovat noin 11 400–11 300 vuotta vanhoja.[5]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d Rainio, Heikki: Pielisjärven reunamuodostuma Pohjois-Karjalassa (PDF) (Suomen Geologisen Seuran Pohjois-Karjalan retkeilyn opas) 2001. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos. Viitattu 10.8.2021.
  2. a b c d e Kuusoja, Joensuu (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 10.8.2021.
  3. a b c Rainio, Heikki & Saarnisto, Matti: Eastern Fennoscandian Younger Dryas End Moraines (PDF) (s.54–57) Opas 32. 1991. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 10.8.2021. (englanniksi)
  4. Kolvananuuron luontopolku (Arkistoitu – Internet Archive), Pohjois-Karjalan vaellusreittiopas
  5. Rainio, Heikki & Johansson, Peter: ”12. Jäätikkö sulaa”, Jääkaudet, s. 69–77. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.