Avaa päävalikko

Kuusitiainen (Periparus ater) on Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Pohjois-Aasiassa aina Japaniin saakka esiintyvä tiaisten heimoon kuuluva lintulaji. Se on Suomen pienin tiainen, joka näppärästi keinuu kuusen oksilla tarvittaessa pää alaspäin.

Kuusitiainen
Coal tit UK09.JPG
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Tiaiset Paridae
Suku: Kuusitiaiset Periparus
Laji: ater
Kaksiosainen nimi

Periparus ater
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Parus ater
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kuusitiainen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kuusitiainen Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Kuusitiaisella on musta pää, ruskehtava vatsa ja harmaat siivet. Vaalea niskalaikku ja pieni koko auttavat erottamaan kuusitiaisen hömötiaisesta. Kuusitiaisen pituus on 11 cm, siipien kärkiväli 18 cm ja paino 8 g, ja se on pienimpiä suomalaislintuja. Se on puuhakas ja eloisa, ja liikkuu ja oleilee etupäässä kuusten latvaosissa.

Laulu on kirkas ja voimakas ”piiti-piiti-piiti…”, usein pitkinä sarjoina kuusen latvasta. Laulu muistuttaa kiireistä talitiaisen laulua. Äänet ovat tiaismaisia tiitityksiä, paitsi tunnusomainen, vihervarpusmainen vihellys ”tiii-tyy”.

Vanhin suomalainen rengastettu kuusitiainen on ollut seitsemän vuotta ja 14 päivää vanha.[2] Euroopan vanhin on ollut brittiläinen yhdeksän vuotta ja neljä kuukautta vanha kuusitiainen.[3]

LevinneisyysMuokkaa

Kuusitiaisen levinneisyysalueeseen kuuluu Eurooppa ja Pohjois-Aasia Japaniin saakka, sekä Pohjois-Afrikka. Suomessa se pesii Tornion-Kuusamon korkeudelle saakka. Runsain se on Etelä-Suomessa, etenkin Hämeen ja Uudenmaan kuusivaltaisilla seuduilla. Esiintymisen vuosivaihtelu on suurta.

Suomessa pesii noin 30 000–100 000 kuusitiaisparia.[4]

ElinympäristöMuokkaa

Kuusitiainen viihtyy parhaiten vanhoissa kuusikoissa, mutta myös muissa havumetsissä ja sekametsissäkin. Suomessa lajia ei tavata puhtaissa lehtimetsissä. Syysmuutolla sitä tavataan melko yleisesti ulkomeren saarilla. Talvella kuusitiainen tulee taajamien lintulaudoille, harvoin keskikaupungille.

LisääntyminenMuokkaa

 
Kuusitiaisen munia.
 
Kuusitiainen poseeraa.

Kuusitiainen tekee pesänsä valmiiseen koloon: jonkun muun lajin hylkäämään pesään tai ihmisen tekemään pönttöön (lentoaukko n. 27 mm). Se hyväksyy pesäpaikaksi myös monenlaiset muut kolot, esimerkiksi kaatuneen puun juurakossa, aidantolpassa, rakennuksessa jne. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun jälkeen. Naaras munii 8–10, keskimäärin 9, punapilkkuista valkoista munaa, joita se hautoo pari viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä lentokykyisinä runsaan 2 viikon ikäisinä. Molemmat emot ruokkivat niitä pesässä ja vielä 1–2 viikkoa pesästä lähdön jälkeen. Usein kuusitiaiset pesivät toisen kerran joko samaan tai lähistöllä olevaan koloon. Näihin pesiin munitaan kesäkuun loppupuolella. Munamäärä on pienempi kuin ensimmäisessä pesueessa.

RavintoMuokkaa

Kuusitiaisen ruokavalioon kuuluvat esällä pienet hyönteiset ja hämähäkit, kesäpäivän aikana se tarvitsee n. 2 g ravintoa. Syksyllä se varastoi kuusen oksien kätköihin havupuiden siemeniä ja selkärangattomia. Esimerkiksi kirvoista kuusitiainen tekee pienen pallon ja kiinnittää sen neulasten varaan. Talvella se syö varastoimiaan eväitä ja käy mieluusti lintulaudoilla syömässä rasvaa, maapähkinää ja auringonkukansiemeniä.

LähteetMuokkaa

  1. BirdLife International: Periparus ater IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.2.2014. (englanniksi)
  2. Rengastajatoimikunta: Rengastajan vuosikirja 2006. Rengastustoimisto. Helsinki.
  3. EURING
  4. Väisänen, Risto A.; Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. - Otava. Keuruu. ISBN 951-1-12663-6

Aiheesta muuallaMuokkaa