Kuusamonnokkasara
Kuusamonnokkasara (Carex lepidocarpa subsp. jemtlandica) on Fennoskandiassa harvinaisena kasvava sarakasvi. Kuusamonnokkasara on Suomessa rauhoitettu.[2]
Kuusamonnokkasara | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | Vaarantunut |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Kladi: | Yksisirkkaiset Monocotyledoneae |
Lahko: | Poales |
Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
Alaheimo: | Cyperoideae |
Tribus: | Cariceae[1] |
Suku: | Sarat Carex |
Laji: | lepidocarpa |
Alalaji: | jemtlandica |
Kolmiosainen nimi | |
Carex lepidocarpa subsp. jemtlandica |
|
Synonyymit | |
|
Ulkonäkö ja koko
muokkaaKuusamonnokkasara on mätästävä ja kasvaa 15–50 senttimetriä korkeaksi. Sen varret ovat pystyjä ja varsien tyvitupet vaaleanruskeita. Vaaleanvihreät, kapeat lehdet ovat tavallisesti puolet varren pituudesta. Alimman tähkän tukilehti on selvästi kukintoa pidempi. Hedetähkä on lyhytperäinen tai perätön. Emitähkiä on yksi tai kaksi kappaletta. Pullakoiden suuodat ovat tähkän tyvelläkin usein ylöspäin tai sivulle suuntautuneita ja lähes hampaattomia. Kuusamonnokkasara kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[3]
Kuusamonnokkasara kuuluu hankalasti määriteltävään keltasarojen ryhmään, jonka lajit risteytyvät hyvin herkästi keskenään. Suomessa tähän ryhmään kuuluvat kuusamonnokkasaran lisäksi hostinsara (C. hostiana), keltasara (C. flava), etelännokkasara (C. lepidocarpa subsp. lepidocarpa), ristasara eli lännenhernesara (C. demissa) ja hernesara (C. viridula).[4][5]
Levinneisyys
muokkaaKuusamonnokkasara on kotoperäinen, Pohjois-Euroopan sararotu, jota on joskus pidetty myös omana lajinaan. Sitä kasvaa ainoastaan Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Karjalan tasavallassa Venäjällä. Suomessa kuusamonnokkasaraa tavataan nimensä mukaisesti pääasiassa Kuusamosta. Sitä on tavattu myös Sallasta, Hyrynsalmelta ja Suomussalmelta.[5]
Elinympäristö
muokkaaKuusamonnokkasara on kalkinvaatija, joka kasvaa vain lettosoiden väli- ja rimpipinnoilla. Sen kanssa samankaltaisilla kasvupaikoilla viihtyy myös keltasara, jonka kanssa se yleisesti myös risteytyy. Kuusanmonnokkasaran suurimpia uhkia ovat suojelualueiden ulkopuolella olevien soiden ojittaminen.[5]
Lähteet
muokkaa- Pykälä, Juha: Kuusamonnokkasara. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 100.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
muokkaa- ↑ Stevens, P. F.: Cyperaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Rauhoitetut lajit - ymparisto.fi Luonnonsuojeluasetuksen liitteet 2 ja 3 (pdf) s. 5 Viitattu 10.11.2017.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 563.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 562–564.
- ↑ a b c Pykälä 1997, s. 100.