Avaa päävalikko

Kuusamonnokkasara (Carex lepidocarpa subsp. jemtlandica) on Fennoskandiassa harvinaisena kasvava sarakasvi. Kuusamonnokkasara on Suomessa rauhoitettu.[1]

Kuusamonnokkasara
Carex lepidocarpa ssp jemtlandica var kainuensis.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Sarat Carex
Laji: lepidocarpa
Alalaji: jemtlandica
Kolmiosainen nimi

Carex lepidocarpa subsp. jemtlandica
Palmgr.

Sisällysluettelo

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Kuusamonnokkasara on mätästävä ja kasvaa 15–50 korkeaksi. Sen varret ovat pystyjä ja varsien tyvitupet vaaleanruskeita. Vaaleanvihreät, kapeat lehdet ovat tavallisesti puolet varren pituudesta. Alimman tähkän tukilehti on selvästi kukintoa pidempi. Hedetähkä on lyhytperäinen tai perätön. Emitähkiä on 1–2. Pullakoiden suuodat ovat tähkän tyvelläkin usein ylöspäin tai sivulle suuntautuneita ja lähes hampaattomia. Kuusamonnokkasara kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[2]

Kuusamonnokkasara kuuluu hankalasti määriteltävään keltasarojen ryhmään, jonka lajit risteytyvät hyvin herkästi keskenään. Suomessa tähän ryhmään kuuluvat kuusamonnokkasaran lisäksi hostinsara (C. hostiana), keltasara (C. flava), etelännokkasara (C. lepidocarpa subsp. lepidocarpa), lännenhernesara (C. demissa) ja hernesara (C. viridula).[3][4]

LevinneisyysMuokkaa

Kuusamonnokkasara on kotoperäinen, Pohjois-Euroopan sararotu, jota on joskus pidetty myös omana lajinaan. Sitä kasvaa ainoastaan Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Karjalan tasavallassa Venäjällä. Suomessa kuusamonnokkasaraa tavataan nimensä mukaisesti pääasiassa Kuusamosta. Sitä on tavattu myös Sallasta, Hyrynsalmelta ja Suomussalmelta.[4]

ElinympäristöMuokkaa

Kuusamonsara on kalkinvaatija, joka kasvaa vain lettosoiden väli- ja rimpipinnoilla. Sen kanssa samankaltaisilla kasvupaikoilla viihtyy myös keltasara, jonka kanssa se yleisesti myös risteytyy. Kuusanmonnokkasaran suurimpia uhkia ovat suojelualueiden ulkopuolella olevien soiden ojittaminen.[4]

LähteetMuokkaa

  • Pykälä, Juha: Kuusamonnokkasara. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 100.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

ViitteetMuokkaa

  1. Rauhoitetut lajit - ymparisto.fi Luonnonsuojeluasetuksen liitteet 2 ja 3 (pdf) s. 5 Viitattu 10.11.2017.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 563.
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 562–564.
  4. a b c Pykälä 1997, s. 100.

Aiheesta muuallaMuokkaa