Kuhmon keskustaajama
Kuhmon keskustaajama on taajama ja Kuhmon kaupungin hallinnollinen keskus Kainuun maakunnassa.[2][3][4][5] Taajama sijaitsee Sotkamon vesistöreitin yläjuoksulla Lammasjärven lounaisrannalla, Paljakkajoen suulla.[5][6] Kuhmon keskustaajamasta on maanteitse 105 kilometriä lännessä sijaitsevan maakuntakeskus Kajaaniin ja 275 kilometriä yliopistokaupunki Ouluun.[4]
| Kuhmon keskustaajama | |
|---|---|
  Kuhmon keskustaajama |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Suomi |
| Maakunta | Kainuu |
| Kunta | Kuhmo |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | taajama, kaupunki |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 9,16 km² |
| Korkeus | 170 m |
| Väkiluku (2021) | 5 034 |
| – Väestötiheys | 549,6 as./km² |
|
Tilastotiedot koskevat taajamaa ja niiden lähteenä on Tilastokeskus. Väkiluku ja maapinta-ala ovat ajankohdan 31.12.2021 mukaiset.[1]
|
|
Tilastokeskuksen taajama-aluerajauksen mukaan vuoden 2021 lopussa Kuhmon keskustaajaman pinta-ala oli 9,16 neliökilometriä ja väkiluku 5 034.[1] Kuhmon keskustaajama on Kuhmon ainoa taajama.[4][1] Tilastollinen taajamarajaus voi poiketa virallisesta kunnanosien rajauksesta.
Kuhmon seutu oli pitkään lappilaisten maata. 800-luvulta lähtien erä- ja kauppamiehiä, verottajia ja ryöstöretken tekijöitä saapui niin lännestä, idästä kuin etelästäkin. Kuhmon kautta norjalaiset viikingit liikkuivat Vienanmerelle. Jo tätä ennen Kuhmon seudulle tuli mahdollisesti Pohjanmaan rannikkoseutujen asukkaita (kainulaisia), ja Vuoksen vesistön latvavedet Kuhmossa tulivat karjalaisten vaikutuksen piiriin.[4]
Kuhmon vakituinen asutus on saanut alkunsa 1550-luvulla. Vaikka Kuhmon seutu oli jäänyt Pähkinäsaaren rauhassa (1323) Novgorodin valtakunnan puolelle, Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa toimeenpani Oulujärven erämaiden asuttamisen, Tästä syystä Savonlinnan päällikkö Kustaa Fincke lähetti savolaisia uudisasukkaita Kuhmonkin seudulle vuonna 1552. Venäläiset hävittivät miltei kaiken asutuksen 25-vuotisen sodan kuluessa (1570-1595). Täyssinän rauhassa (1595) Kuhmon seutu tuli osaksi Ruotsin valtakuntaa. Vuonna 1599 perustettiin Oulujärven pitäjä. Sen ensimmäinen veronkanto oli 1605, jolloin Kuhmon seudun Katerman ja Lammasjärven kylissä oli yhteensä kymmenen savua. Lappilaiset väistyivät 1620-luvulla. Kaskenpolttajat tulivat pääosin Savosta, mutta liminkalaisiakin, joiden erämaita (metsästys- ja kalastusmaita) Kuhmon seutu oli aiemmin ollut, lienee palannut seudulle. Kaskenpolttoa harrastettiin 1800-luvun jälkipuoliskolle, jolloin tervanpoltto alkoi. Vuonna 1900 Kuhmo oli Suomen suurin tervantuottaja.[4]
Kuhmon seutu kuului aluksi Limingan seurakuntaan, vuodesta 1559 Oulujärven, vuodesta 1599 Paltamon, ja vuodesta 1647 Sotkamon seurakuntaan. Vuosina 1651-1681 seutu oli Kajaanin vapaaherrakunnan, Pietari Brahen läänityksen osa. Paikkakunnnan nimi oli virallisesti Kuhmoniemi vuoden 1936 loppuun asti. Tämä paikannimi esiintyi kirjallisissa lähteissä alkujaan muodoissa Kuhmaniemi (1650) ja Kuhmoniemi (1700). Nimi viittasi Kuhmon vanhimman, vuonna 1754 käyttöön vihityn kirkon sijaintipaikkaan, jota kansanomaisesti on kutsuttu Kuhmonniemeksi.[2] (Kuhmon ensimmäinen kirkko paloi tuhopoltossa vuonna 1804.[7]) Paikannimi voisi liittyä vuosien 1605 ja 1610 veroluetteloissa Lammasjärven kylän yhteydessä mainittuun nimeen Kaup Kuhmalainen. Kaupin talo lienee sijainnut Kuhmonniemessä. Murteissa Kuhmoisista kotoisin olleita henkilöitä on kutsuttu sekä kuhmalaisiksi että kuhmo(i)siksi. Siten veroluettelon Kaupin taloon liittyvä sukunimi Kuhmalainen on kansaomaisessa muodossa voinut olla Kuhmo(i)nen, koska sellainen nimi on paikannimeksi jäänyt.[2]
Nykyisin Kuhmon keskustaajamassa sijaitsevia tunnettuja rakennuksia tai julkisia palveluja ovat muun muassa Kuhmon kirkko (1816), Kuhmon kaupungintalo, Kainet-kirjastokimppaan kuuluva Kuhmon kaupunginkirjasto,[8] kulttuuritalo Kuhmo-talo,[9] Tuupalan museo,[10] Tuupalan yhtenäiskoulu,[11][12] Kuhmon yhteislukio,[13] ja Kuhmon terveysasema.[14]
-
Kuhmon kirkko (1816). -
Kuhmon kaupunginkirjasto (arkkitehtitoimisto Nurmela-Raimoranta-Tasa, 1988). -
Kuhmo-talo (Matti Heikkinen, 1993). -
Tuupalan museon päärakennus.
.jpg)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan, 2021 (valitaan väkiluku 31.12. (2021) ja Kuhmon kt.) Tilastokeskuksen StatFin-tietokanta - Väestörakenne. Tilastokeskus. Arkistoitu 18.2.2023. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ a b c Alpo Räisänen (AR): Kuhmo (s. 187) Suomalainen paikannimikirja. Kotimaisten kielten keskus, kotus.fi. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ Kuhmo (myös MML:n Nimistön tietokortti: Kuhmo) Asutusnimihakemisto. Kotimaisten kielten keskus, kotus.fi. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ a b c d e Veikko Tikkanen, Finlandia: Otavan iso maammekirja, Otava, 1986 (ISBN 951-1-09142-5, viitattu 19 helmikuuta 2023), Sotkamo , s. 73-77 (Osa 8: Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu)
- ↑ a b Kuhmo Kansalaisen karttapaikka, asiointi.maanmittauslaitos.fi. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ Lammasjärvi (59.912.1.001) Järviwiki. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ Vanhan kirkon muistomerki Kuhmon seurakunta, kuhmonseurakunta.fi. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ Kuhmon kaupunginkirjasto Kirjastohakemisto, kirjastot.fi. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ Kaiken kulttuurin talo Kuhmo-talo, kuhmotalo.fi. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ Tuupalan mudeo Kuhmon kaupunki, kuhmo.fi. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ Tuupalan yhtenäiskoulu, puukoulu Kuhmon kaupunki, kuhmo.fi. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ Tuupalan yhtenäiskoulu, kivikoulu Kuhmon kaupunki, kuhmo.fi. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ Lukio-opetus Kuhmon yhteislukio, kuhmonlukio.fi. Viitattu 19.2.2023.
- ↑ Kuhmon terveysasema Kainuun hyvinvointialue, kainuu.fi. Viitattu 19.2.2023.
