Kristillinen sosialismi

Kristillinen sosialismi tai kristillissosialismi on aate, joka yhdistää sosialismin periaatteet ja kristilliset arvot ja maailmankuvan. Marxismi-leninismi, jota harjoitettiin Neuvostoliitossa ja itäblokin maissa, edusti ateismia, mutta monet halusivat yhdistää sosialistisen yhteiskuntateorian ja kristillisen uskon, sillä niitä ei nähty toistensa vastakohtina, vaan yhteensopivina.

Historia

muokkaa

1800-luvulla useimmat kirkonmiehet vastustivat kaikkia sosialismin muotoja marxilaisen ateismin takia. 1850-luvulla Britanniassa syntyi kuitenkin kristittyjen sosialistien ryhmä, jota johtivat John Ludlow, Charles Kingsley ja Frederick Denison Maurice. Sekä marxilaista ateismia vastustavat papit että marxilaiset ateistit vastustivat ryhmää. Jo muutaman vuoden kuluttua liike hajosi.[1] Myöhemmin Britanniassa kristillinen sosialismi on saanut merkittävästi jalansijaa anglokatolisuudessa.[2] Myös Labour-puolueen ensimmäinen puheenjohtaja Keir Hardie oli kristillisen sosialismin kannattaja.

Yhdysvalloissa kristillissosialismilla oli hieman kannatusta 1890-luvulla, lähinnä idässä. Tunnetuimpia kristillissosialisteja olivat pastori William D. P. Bliss sekä professorit George D. Herron ja R. T. Ely.[3]

Suomessa Kristillisen Työväen Liitolla oli useita kansanedustajia 1900-luvun alussa; nykyisin järjestö on puoluepoliittisesti sitoutumaton.

Kolmannen maailman vapautuksen teologiaksi kutsuttu kristillissosialistinen liike sai myöhemmin 1900-luvulla huomiota.

Kristillisiä sosialisteja

muokkaa

Merkittäviin kristillissosialisteihin lukeutuvat muun muassa Ghanan presidentti Kwame Nkrumah, Venezuelan presidentti Hugo Chávez, Ecuadorin presidentti Rafael Correa, Nicaraguan presidentti Daniel Ortega, El Salvadorin arkkipiispa Óscar Romero, brittiläinen parlamentaarikko George Galloway, teologi Paul Tillich, teologi Dorothy Day, teologi Karl Barth, Haitin entinen presidentti Jean-Bertrand Aristide sekä filosofi Simone Weil.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa