Kitano Tenman-gū

Kitano Tenman-gū (jap. 北野天満宮, ’Kitanon Tenman-pyhäkkö’) on šintolainen pyhäkkö Kioton kaupungissa Japanissa. Se sijaitsee Kioton keskustan luoteispuolella Kamigyōn suuralueella Bakurochōn kaupunginosassa. Pyhäkön pääasiallinen palvonnan kohde on kami Tenjin eli Heian-kaudella 900-luvun vaihteessa eläneen hovimiehen Sugawara no Michizanen henki. Yhdessä Dazaifu Tenman-gūn pyhäkön kanssa Kitano Tenman-gū on Japanin noin 12 000 Tenman-pyhäkön pääpyhäkkö. Se tunnetaan Kiotossa tuttavallisesti myös nimillä Kitano no Tenjin-san tai Kitano-san.

Kitano Tenman-gū
北野天満宮
Kitano Tenman-gūn pääpyhäkkö
Perustiedot
Sijainti	Kamigyō, Kioto, Japani
Koordinaatit	35°01′52″N, 135°44′06″E
Rakennustyyppi	pyhäkkö
Uskonnollinen käyttö	šintolaisuus
Infobox OKNimi-testi OK

Kitano Tenman-gū perustettiin vuonna 947, kun Japanin keisarillista hovia olivat kohdanneet erilaiset koettelemukset. Niiden ajateltiin olevan hovista karkotetun Sugawara no Michizanen katkeran hengen aiheuttamia. Tästä eteenpäin pyhäkkö nautti hovin suojelusta. Erityisesti Edo-kaudelta lähtien Tenjin saavutti suosiota oppineisuuden jumalana. Tenjiniltä rukoillaan esimerkiksi koemenestystä. Kitano Tenman-gū tunnetaan muun muassa lukuisista japaninaprikoosipuistaan; japaninaprikoosi on eräs Sugawara no Michizaneen yhdistetyistä symboleista.

Historia

Sugawara no Michizanen ruumista Dazaifussa kuljettanut härkä asettuu makuulle. Tapahtuman vuoksi makaavasta härästä tuli yksi Michizanen symboleista. Hokusain puupiirros, n. 1839.

Eräs Kitano Tenman-gūn lukuisista makaavaa härkää esittävistä veistoksista

Kitano Tenman-gū oli ensimmäisiä pyhäköitä, jossa Sugawara no Michizanen henkeä ryhdyttiin palvomaan kamina. Michizane oli Heian-kaudella elänyt lapsinero, runoilija ja oppinut, joka nousi keisarillisessa hovissa korkeaan poliittiseen virkaan 800-luvun lopulla. Vaikka Michizane oli keisari Udan suosiossa, hän joutui luultavimmin Fujiwara-klaanin poliittisen juonen kohteeksi. Vuonna 901 hänet lähetettiin kauas pääkaupungista Kyūshūn saarelle Dazaifuun, jossa hän kuoli vuonna 903. Myöhemmin 900-luvun alkupuolella Kiotoa eli silloista Heian-kyōta koettelivat erilaiset onnettomuudet, kuten kulkutaudit, tulvat ja ukkonen, ja keisarihovissakin tapahtui ennenaikaisia kuolemia. Michizanen kostonhimoisen hengen (goryō) ajateltiin olevan tuhoista vastuussa, ja hänelle myönnettiin postuumisti virkoja ja arvonimiä. Vuonna 941 buddhalainen munkki Nichizō Dōken väitti tavanneensa taivaassa kamin, joka osoittautui Michizaneksi; helvetissä vieraillessaan hän oli sen sijaan nähnyt Michizanen maanpakoon lähettäneen keisari Daigon. Myöhemmin kaksi oraakkelia vahvisti asian: ensin vuonna 942 Michizane ilmestyi unessa Tajihi no Ayako -nimiselle naiselle, myöhemmin vuonna 946 tai 947 šintolaisen papin seitsenvuotiaalle pojalle Miwa no Tarōmarulle Ōmin provinssissa. Michizanen pääteltiin ottaneen ukkosen jumalan muodon kostaakseen kaltoinkohtelunsa.

Jo ensimmäisen oraakkelin jälkeen Michizanen henki pyhitettiin pieneen pyhäkköön. Vuonna 947 se siirrettiin Kitanon alueelle, jossa sijaitsi jo aiemmin Kitano Tenjin -niminen (北野天神) ukkosen kamille omistettu pyhäkkö. Paikallisen buddhalaisen temppelin munkin avustuksella sinne rakennettiin uusi pyhäkkörakennus. Tätä voidaan pitää Kitano Tenman-gūn perustamisajankohtana. Vuonna 959 ministeri Fujiwara no Morosuke rakennutti pyhäkölle uuden, suuremman päähallin, ja sittemmin vuonna 987 sinne saapui keisari Ichijōn käskystä keisarillinen lähettiläs. Ichijō itse kävi palvomassa pyhäköllä ensimmäistä kertaa vuonna 1004. Jo näistä ajoista lähtien Michizanea pidettiin toisaalta kirjallisuuden ja oppineisuuden, toisaalta valtion ja keisarihovin suojelijana, ja keisarilliset vierailut pyhäköllä jatkuivat. Šintolaisuuden ja buddhalaisuuden synkretismin (shinbutsu shūgō) myötä pyhäkölle nimitettiin myös buddhalainen munkkivirkailija (bettō) Manshu-inin temppelistä. Heistä ensimmäinen, Zesan, oli Michizanen sukua. Kitano Tenman-gū oli siis miyadera, käytännössä buddhalainen temppeli, jossa kuitenkin palvottiin kamia. Tähän aikaan se tunnettiin nimellä Kitano Kannon-ji. Vuonna 991 se otettiin 22 tärkeän pyhäkön luetteloon.

Pyhäkkö on historiansa aikana tuhoutunut useita kertoja tulipalossa. 1500–1600-lukujen vaihteessa pyhäkköä tukivat Toyotomi Hideyoshi ja hänen poikansa Hideyori. Hideyoshi, joka uskoi pyhäkön kamiin erityisen syvästi, järjesti siellä niin kutsutun Kitanon suuren teeseremonian vuonna 1587. Seremoniaa varten pyhäkölle sanotaan rakennetun jopa 1 500 teekojua. Koska vuonna 1603 tanssija Izumo no Okuni piti kabuki-odori-esityksiään myös Kitanon pyhäköllä, sitä pidetään yhtenä kabuki-teatterin syntypaikoista. Nykyiset pyhäkkörakennukset ovat Hideyorin vuonna 1607 isänsä viimeisen tahdon mukaan rakennuttamia. Rakennustöistä huolehti daimio Katagiri Katsumoto. Edo-kaudella 1600–1800-luvulla kansan koulutustason noustessa Tenjinin kultin suosio kasvoi, ja Michizanea alettiin palvoa esimerkiksi terakoya-kouluissa.

Aiemmin pyhäkköön kuului myös buddhalaisia rakennuksia, kuten pagodi ja sutrien säilyttämiseen käytetty halli, mutta ne poistettiin Meiji-restauraation jälkeen, kun maan hallinto erotti šintolaisuuden ja buddhalaisuuden toisistaan (shinbutsu bunri). Myös pyhäkölle johtava kulkutie oli alun perin nykyistä huomattavasti pidempi.

Palvonnan kohde

Kitano Tenman-gūssa palvotaan pääasiallisesti kolmea kamia: päähallin keskiosaan on pyhitetty Sugawara no Michizanen henki, itäosaan Sugawara no Michizanen vanhin poika Sugawara no Takami (nimellä Chūjōdono) ja länsiosaan Michizanen vaimo Shimada no Nobukiko (nimellä Kichijōnyo).

Kitano Tenman-gū on niin kutsutun Tenjin-uskon (Tenjin-shinkō) syntypaikka. Tällä jumaluudella on monimutkainen historia. Alun perin 900-luvulla Michizanen katkeran hengen pääteltiin ottaneen ukkosen kamin (karaijin) hahmon. Vuosisadan loppupuolella palvonnan kohteeksi syntyi monimutkainen jumaluus Tenman-Tenjin (天満天神), jossa yhdistyivät kamiksi nostetun Michizanen lisäksi taivaallinen kami Tenjin, intialaisperäinen jumaluus Daijizaiten ja bodhisattva Kannon. Sana tenjin tarkoittaa kirjaimellisesti ’taivaallista kamia’, ja samannimisiä kameja oli jo aiemmin palvottu eri alueilla. Kitanossa palvottu tenjin-kami Kitano Tenjin on edelleen erikseen pyhitetty Kitano Tenman-gūn sivupyhäkköön.

Koska Tenjin tunnetaan oppineisuuden suojelijana, erityisen suosittua Tenman-pyhäköillä on rukoilu koemenestyksen puolesta. Tapa ajoittuu varsinkin tammikuulle, kun yliopistojen pääsykokeet ovat alkamassa. Hakijat kirjoittavat toiveitaan läpipääsystä esimerkiksi ema-votiivilaatoille. Tenjiniä pidetään muun muassa myös kalligrafian jumalana.

Pyhäkköalue

Yleiskuvaus

Kitano Tenman-gū sijaitsee Bakurochōn kaupunginosassa Kioton keskustan luoteisreunalla. Pääsisäänkäynti pyhäkköön on sen eteläpuolitse kulkevalta Imadegawa-kadulta. Pyhäkköalueen länsipuolella virtaa pieni Kamiya- eli Tenjinjoki, jonka varrella on säilynyt osa Toyotomi Hideyoshin rakentamista odoi-puolustusvalleista. Tenjinjoen varrelle on istutettu noin 250 vaahterapuuta, jotka muodostavat oman nähtävyytensä. Pyhäkköalueen läpi johtaa kulkutie (sandō), joka alkaa etelästä Imadegawa-kadulta ja päättyy alueen pohjoiselle sisäänkäynnille. Suuri, 11,4 metriä korkea kivirakenteinen torii-portti merkitsee kulkutien alkua Imadegawa-kadun varrella. Kulkutie alittaa kaksi muutakin toriita ennen saapumistaan varsinaiselle pyhäkköalueelle, jota ympäröi puinen aita. Sinne johtaa etelästä pääportti rōmon, idästä tōmon eli itäinen portti ja pohjoisesta kitamon eli pohjoinen portti. Pyhäkön eteläpuolella on Baien (梅苑) eli japaninaprikoosipuutarha, jonne on istutettu noin 1 500 japaninaprikoosipuuta.

Japaninaprikoosin lisäksi Michizaneen liitetty symboli on makaava härkä. Legendan mukaan Michizanen ruumista Dazaifussa vankkureilla kuljettaneet härät asettuivat yllättäen makuulleen, minkä vuoksi Michizane oli haudattava läheiseen Anraku-jin buddhalaiseen temppeliin. Kitano Tenman-gūlla onkin muun muassa monia härkää esittäviä veistoksia. Myös yksi sen sivupyhäköistä, Ushi-sha (牛社), on härälle omistettu.

Koska Kitano Tenman-gū sijaitsee aivan Kioton historiallisen kaupunkialueen luoteisreunalla, kiotolainen sananlasku, joka vitsailee kaupungin vaihtelevilla sääolosuhteilla, vertaa sitä kaupungin eteläreunalla sijaitsevaan Tō-jin temppeliin: ”Jos Tō-jin temppelillä (Kōbō-san) on poutasää, Tenjin-sanilla alkaa sataa” ja toisin päin.

• 
  Kulkutie ja kivinen torii-portti
• 
  Rōmon-portti
• 
  Tōmon-portti
• 
  Japaninaprikoosipuutarhaa

Pääpyhäkkö

Kitano Tenman-gūn pääpyhäkkö muodostaa yhtenäisen rakennuskokonaisuuden, joka edustaa yatsumune-zukuri- eli gongen-zukuri-tyyliä. Siinä pyhäkön päähalli (honden) ja rukoushalli (haiden) on liitetty yhteen suuren, monimuotoisen katon alle. Kitano Tenman-gū on varhaisin gongen-tyylinen pyhäkkö: sen rakennukset ovat valmistuneet vuonna 1607, ja se onkin yksi Momoyama-kauden arkkitehtuurin merkkiteoksista. Myöhemmät gongen-tyyliset pyhäköt, kuten Nikkō Tōshō-gū, on rakennettu sen mallin mukaan. Pääpyhäkön päähalli ja rukoushalli on valittu Japanin kansallisaarteiksi.

Tavanomaisista gongen-pyhäköistä poiketen Kitano Tenman-gūn rukoushallin molemmilla sivuilla on gaku no ma -niminen tila (’musiikkihuone’). Rukoushallin ja päähallin toisiinsa liittää ishi no ma -huone, joka on niitä hiukan alemmalla tasolla. Rakennusten julkisivut ovat pääosin maalaamatonta puuta joitakin koristeluja ja päätykolmioita lukuun ottamatta. Päähallin sisätila on lakattu mustan ja punaisen väriseksi. Kattoa peittää japaninsypressin kaarna.

Rukoushallin eteläpuolella on katetun käytävän (kairō) ympäröimä suorakulmiomainen sisäpiha, jonne johtaa chūmon- eli Sankōmon-portti (三光門, ’kolmen valon portti’). Se on saanut nimensä puukaiverruksista, jotka esittävät aurinkoa, kuuta ja pohjantähteä. Rukoushallin edessä on kaksi puuta: oikealla puolella mänty, vasemmalla puolella japaninaprikoosi.

• 
  Chūmon- eli Sankōmon-portti
• 
  Haiden-rukoushalli
• 
  Kitano Tenman-gūn päähalli
• 
  Läntinen kairō-käytävä

Sivu- ja alipyhäköt

Kitano Tenman-gūlla on 51 sivupyhäkköä (sessha) ja alipyhäkköä (massha). Yhtä alueen ulkopuolella sijaitsevaa alipyhäkköä lukuun ottamatta ne on rakennettu pääpyhäkön ympärille. Valtaosa niistä sijaitsee pääpyhäkön pohjois- ja länsipuolella. Pyhäköissä palvotaan muun muassa henkilöitä, joilla oli jonkinlainen kytkös Sugawara no Michizaneen. Heitä ovat esimerkiksi Michizanen äiti, joka on pyhitetty Tomouji-shan pyhäkköön, ja Michizanea Dazaifuun saattanut šintolainen pappi Watarai no Haruhiko, joka on pyhitetty Shiradayū-shan pyhäkköön. Erityisen vanhoja pyhäköitä ovat Kitano Tenman-gūn perustamista edeltävä Jinushi-sha sekä Ayako Tenman-gū, jossa Tajihi no Ayako palvoi Michizanea ensimmäisen kerran. Kitano Tenman-gūlle se on kuitenkin siirretty vasta Meiji-kaudella.

Pyhäkön alueella sijaitsevat seuraavat 50 sivu- ja alipyhäkköä (numerointi Kitano Tenman-gūn mukaan):

1. Hinomiko-sha (火之御子社) 2. Oimatsu-sha (老松社) 3. Shiradayū-sha (白太夫社) 4. Fukube-sha (福部社) 5. Kamado-sha (竈社) 6. Ayako Tenman-gū (文子天満宮) 7. Jinushi-sha (地主社) 8. Oimatsu-sha (老松社) 9. Gokō no mihashira (御后三柱) 10. Kanzan-sha (寛算社) 11. Daimon-sha (大門社) 12. Tachibana no Hayanari -sha (橘逸勢社) 13. Tōdayū-sha (藤太夫社) 14. Buntayū-sha (文太夫社) 15. Junnin-tennō-sha (淳仁天皇社) 16. Dazai no Shōni -sha (太宰少貳社) 17. Oimatsu-sha (老松社) 18. Shiradayū-sha (白太夫社) 19. Sakuraba-sha (櫻葉社) 20. Kibi no ōkami -sha (吉備大臣社) 21. Sudō-tennō-sha (崇道天皇社) 22. Fukube-sha (福部社) 23. Takachiho-sha (高千穂社) 24. Ama-jinja (安麻神社) 25. Mitama-sha (御霊社)

26. Hayatori-sha (早取社) 27. Imao-sha (今雄社) 28. Kibune-sha (貴布禰社) 29. Kōjin-sha (荒神社) 30. Shinmei-sha (神明社) 31. Ayako-sha (文子社) 32. Ebisu-sha (夷社) 33. Matsudō-sha (松童社) 34. Hachiman-sha (八幡社) 35. Wakamatsu-sha (若松社) 36. Naikama-sha (那伊鎌社) 37. Hitokobushi-sha (一拳社) 38. Suki-sha (周枳社) 39. Saishōden-sha (宰相殿社) 40. Izumiden-sha (和泉殿社) 41. Sanmiden-sha (三位殿社) 42. Daihanji-sha (大判事社) 43. Toyokuni-jinja (豊国神社), Ichiyamatsu-jinja (一夜松神社) ja Nomi no Sukune -jinja (野見宿祢神社) 44. Ichinoho-jinja (一之保神社) ja Kushimitama-jinja (奇御魂神社) 45. Inari-jinja (稲荷神社) 46. Sarutahiko-sha (猿田彦社) 47. Ushi-sha (牛社) 48. Munakata-sha (宗像社) 49. Ōsugi-sha (大杉社) 50. Tomouji-sha (伴氏社)

Yksi alipyhäkkö, Kitano Tenman-gūn otabisho eli festivaalin aikana käytettävä pyhäkkö, sijaitsee pyhäkköalueen ulkopuolella:

• 51. Mikoshigaoka-jinja (御輿岡神社)

• 
  Jinushi-sha
• 
  Tomouji-sha
• 
  Kaksi sivupyhäkköä, etualalla Fukube-sha
• 
  Ichinoho-jinja

Muut rakennukset

Pääpyhäkön itäsivulla sijaitsevat pyhäkön toimisto (shamusho), muun muassa kagura-rituaalitanssin esittämiseen käytetty kaguraden-halli ja museona toimiva aarrehalli (hōmotsuden). Siellä säilytetään monia pyhäkön omistamia taideaarteita. Alueen eteläreunalla on katoksenomainen emadokoro-rakennus, joka on valmistunut vuonna 1699. Sinne on ripustettu lukuisia ema-votiivilaattoja. Sitä pidetään yhtenä rakennustyyppinsä parhaiten säilyneistä edustajista.

Pyhäkön ympäristössä sijaitsee muun muassa kolme teehuonetta: Baikōken (梅交軒) Tenjinjoen varrella, Meigetsusha (明月舎) pääpyhäkön koillispuolella ja Shōkōken (松向軒) pyhäkön sisäänkäynnin lähettyvillä.

• 
  Emadokoro
• 
  Yksi Emadokoron votiivilaatoista
• 
  Kaguraden
• 
  Shamusho

Seitsemän ihmettä

Yōgōmatsu-mänty

Kuten monilta pyhäköiltä, myös Kitano Tenman-gūn pyhäköltä tunnetaan vanhastaan niin kutsutut ”seitsemän ihmettä” tai ”seitsemän erikoisuutta” (七不思議, nanafushigi):

1. Yōgōmatsu (影向松) on pyhänä pidetty mänty Kitano Tenman-gūn ensimmäisen torii-portin vierellä. Sen väitetään kasvaneen paikalla pyhäkön perustamisesta saakka. Legendan mukaan Tenjin laskeutuu paikalle ensilumen aikaan.
2. Sujichigai no honden (筋違いの本殿) tarkoittaa sitä, että Kitano Tenman-gūn pääpyhäkkö on poikkeuksellisesti rakennettu pyhäkölle johtavan kulkureitin sivulle, ei sen päätteeksi. Reitin päätteenä on sen sijaan Jinushi-sha-sivupyhäkkö, jonne on pyhitetty paikalla alun perin palvottu jumaluus.
3. Hoshikake no Sankōmon (星欠けの三光門) eli ’tähdetön Sankōmon’ viittaa siihen, että Sankōmon-porttissa ei ole näkyvillä tähteä, käytännössä pohjantähteä, esittävää kaiverrusta, vaikka portin nimi viittaa ”kolmeen valoon” (aurinkoon, kuuhun ja tähtiin). Kaiverruksen väitetään puuttuvan siksi, että Heian-kauden keisarillisen palatsin eli Heian-palatsin suunnasta katsottaessa pohjantähti näytti loistavan suoraan Sankōmonin yläpuolella. Se saattaa olla myös kulunut pois.
4. Daikokuten no tōrō (大黒天の燈籠) eli ’Daikokutenin lyhty’ on kivilyhty, johon on kaiverrettu Daikokuten-jumaluuden kuva. Lyhdyn lahjoitti pyhäkölle Edo-kaudella panttilainaamojen ryhmä, jota johti Daikokuya-niminen liike. Veistoksen suuhun on tarkoitus laittaa pieni kivi. Jos kivi ei putoa, sen voi panna lompakkoon hyvän rahaonnen turvaamiseksi.
5. Yuiitsu no tachiushi (唯一の立ち牛) eli ’ainoa seisova härkä’ viittaa haiden-hallin härkää esittävään puukaiverrukseen. Se on pyhäkön lukuisten makaavien häränkuvien ja härkäveistosten joukossa ainoa, jossa härkä on jostakin syystä esitetty seisovana.
6. Ura no yashiro (裏の社) eli ’takapuolen pyhäkkö’ viittaa Kitano Tenman-gūn päähallin takaosaan, jonne on poikkeuksellisesti pyhitetty kolme kamia nimellä Gokō no mihashira (御后三柱). He ovat Michizanen esi-isänä pidetty kami Amenohohi, Michizanen isoisä ja isä.
7. Tenguyama (天狗山) eli ’tengu-vuori’ on pieni kukkula pyhäkön luoteisreunalla. Se liitetään Muromachi-kaudella laadittuun maalaukseen, johon on kuvattu pyhäkölle ilmestyviä tengu-olentoja.

Kulttuuriomaisuus

Sugawara no Michizane ukkosen kamin hahmossa Kitano Tenjin engi -kuvakäärössä, ote

Kitano Tenman-gū omistaa Japanin kansallisaarteeksi valitun kuvakääröjen sarjan Kitano Tenjin engi emaki (北野天神縁起絵巻), jossa kerrotaan Sugawara no Michizanen elämästä ja pyhittämisestä kamiksi. Pyhäköllä säilyneet kääröt ovat niissä kerrotun tarinan vanhin kopio, ja ne tunnetaan kuvasarjan Jōkyū-versiona, koska ne on maalattu Jōkyū-kauden ensimmäisenä vuonna 1219. Kääröjä on yhdeksän kappaletta, ja ne ovat noin 8–11 metriä pitkiä.

Pyhäkön hallussa on myös monia tärkeän kulttuuriomaisuuden luetteloon hyväksyttyjä kuvakääröjä, maalauksia, miekkoja (tachi) ja muita esineitä. Mainitsemisen arvoisia ovat esimerkiksi Nihonshoki-kronikan kopio 1000-luvulta, pyhäkköä esittävä Kitano-mandala (北野曼荼羅図, Kitano mandara-zu) Muromachi-kaudelta ja Hasegawa Tōhakun maalaama votiivitaulu Shōshun–Benkei sōki-zu ema (昌俊弁慶相騎図絵馬) Momoyama-kaudelta. Erään pyhäkön omistaman miekan sille lahjoitti Kagan daimio Maeda Tsunayori vuonna 1702. Miekka on taottu Kamakura-kauden keskivaiheilla.

Pyhäkön rakennuksista kansallisaarteiksi on valittu pääpyhäkön honden- ja haiden-hallit; niiden lisäksi tärkeän kulttuuriomaisuuden joukkoon on liitetty kairō-käytävä, tōmon-portti, hirakaramon-portti ja Sankōmon-portti sekä pyhäkköä ympäröiviä aitarakenteita.

Festivaalit ja vuodenkierto

Baikasai-festivaalin teeseremonia 25. helmikuuta 2011

Kitano Tenman-gūn oma vuosittainen festivaali (reisai), Kitano-matsuri (北野祭), järjestetään tavallisesti 4. elokuuta. Perinne on aloitettu heti pyhäkön perustamisen jälkeen 900-luvulla. Muita merkittäviä juhlia ovat esimerkiksi 25. helmikuuta järjestettävä Baikasai (梅花祭) eli ’aprikoosinkukkafestivaali’ ja lokakuun alussa järjestettävä Zuiki-matsuri (瑞饋祭). Baikasai järjestetään varhaiskeväällä Sugawara no Michizanen kuolinpäivänä, kun pyhäkön lukuisat japaninaprikoosipuut ovat kukassa. Juhlaan kuuluu seremonia, jossa kamille tarjotaan riisistä ja aprikoosipuun oksista valmistettu uhri. Sen yhteydessä pidetään nykyisin myös suuri teeseremonia, johon osallistuvat läheisen Kamishichikenin kaupunginosan geishat. Nelipäiväinen Zuiki-matsuri ajoittuu puolestaan sadonkorjuuaikaan, ja siinä Michizanen kami kuljetetaan mikoshi-vaunussa Nishinokyōn kaupunginosaan Kitano Tenman-gūn otabisho-pyhäkölle ja takaisin. Festivaalissa käytettävät vaunut on koristeltu muun muassa kasviksin ja kukin; nimensäkin juhla on saanut taaro-kasvin varsista (zuiki).

Muita juhlia pyhäkön vuodenkiertoon liittyvien tavanomaisten seremonioiden lisäksi ovat esimerkiksi tammikuun alussa järjestettävät, Michizanea kalligrafina kunnioittavat rituaalit Fudehajime-sai (筆始祭) ja Tenmagaki (天満書) sekä 1. kesäkuuta järjestettävä, erityisesti ukkoselta suojautumiseen tarkoitettu festivaali Kaminariyoke-taisai (雷除大祭). Michizanen syntymäpäivää juhlistaa Gotanshin-sai-seremonia (御誕辰祭) 25. kesäkuuta, Michizanen runoutta Taishō-kaudella elvytetty seremonia Yokōsai (余香祭) 29. lokakuuta. Toyotomi Hideyoshin vuonna 1587 järjestämän teefestivaalin kunniaksi pyhäköllä pidetään Kenchasai-teeseremonia (献茶祭) 1. joulukuuta. Kuusi kiotolaista teekoulukuntaa vuorottelevat seremonian järjestämisessä.

Kesällä pyhäkön japaninaprikoosit tuottavat noin 2,5 tonnia hedelmiä, joita kuivataan heinäkuussa noin neljän viikon ajan taivasalla umeboshi-pikkelsejä varten. Joulukuun 13. päivästä alkaen niitä tarjotaan pyhäkössä kävijöille nimellä Daifuku-ume (大福梅). Ne on tarkoitus nauttia uudenvuoden päivänä teen kanssa, jotta sairaudet pysyisivät loitolla alkavan vuoden ajan. Tapa lienee saanut alkunsa keisarihovissa Heian-kaudella.

Koska sekä Michizanen synnyin- että kuolinpäivä olivat kuun 25. päivä, siitä on tullut Kitano Tenman-gūn säännöllinen juhlapäivä (ennichi). Pyhäkkö tunnetaankin joka kuun 25. päivänä järjestettävästä markkinasta, joka levittäytyy ympäröiville kaduille. Kirpputorilla myydään antiikkiesineiden, lelujen ja käsitöiden lisäksi myös katuruokaa. Se on yksi Kioton vanhimmista ja suurimmista kirpputoreista. Erityisen paljon vierailijoita pyhäköllä käy 25. joulukuuta Shimai-Tenjin-päivänä (終い天神, ’loppu-Tenjin’) ja 25. tammikuuta Hatsu-Tenjin-päivänä (初天神, ’alku-Tenjin’), noin 150 000 henkeä. 25. tammikuuta monet kävijöistä ovat koemenestystä rukoilevia, yliopistoon pyrkiviä nuoria perheineen.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kitano Tenman-gū Wikimedia Commonsissa

• Kitano Tenman-gūn internetsivut (japaniksi) (englanniksi) (kiinaksi) (koreaksi)