Avaa päävalikko

Kim Borg

suomalainen oopperalaulaja ja lauluprofessori
Kim Borg kuvattuna vuonna 1965.

Kim Borg (7. elokuuta 1919 Helsinki28. huhtikuuta 2000 Humlebæk, Tanska) oli suomalainen oopperalaulaja (basso) ja lauluprofessori.[1] Borgia pidetään yhtenä aikansa arvostetuimmista suomalaistaiteilijoista.

Borg valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1946, mutta sen jälkeen hän keskittyi laulu- ja musiikkiopintoihin Sibelius-Akatemiassa. Luonteeltaan leikkisä ja räiskyvä Borg kutsui itseään taustaansa viitaten "ikuiseksi teekkariksi".

Läpimurtonsa Borg teki Kööpenhaminan kuninkaallisessa teatterissa vuonna 1952. Vuonna 1959 hän esiintyi ensimmäisenä suomalaisena mieslaulajana arvostetussa New Yorkin Metropolitanissa. Hänet palkittiin vuonna 1962 Pro Finlandia -mitalilla. Borg lopetti aktiivisen laulajanuransa jo 1960–1970-luvun taitteessa ja toimi sen jälkeen Kööpenhaminan kuninkaallisen musiikkikorkeakoulun professorina 1972–1989. Hän opetti laulu-uralle aikovia omassa televisio-ohjelmassaan Suomessa.

Kim Borgin huippusuorituksiin kuuluivat muun muassa nimirooli Musorgskin oopperassa Boris Godunov, Ruhtinas Greminin rooli Pjotr Tšaikovskin Jevgeni Oneginissa, ylipappi Sarastro W. A. Mozartin Taikahuilussa sekä Mefisto Charles Gounod’n Faustissa. Borg teki 1950- ja 1960-luvulla useita levytyksiä saksalaiselle Deutsche Grammophon -levymerkille. Hänen levytystuotantonsa ulottuu ooppera-aarioista ja yksinlauluista hengellisiin lauluihin ja joululauluihin.

Borg käytti värikästä ja syvää bassoaan erittäin intensiivisesti, väkevästi eläytyen. Lisäksi hänessä oli todellista lavakarismaa, mikä olikin yksi hänen suosionsa salaisuuksista.

Kim Borgin veljiä olivat sisustusarkkitehti Olli Borg ja musiikkituottaja Jaakko Borg. Heidän isänsä oli arkkitehti Kaarlo Borg.

Kim Borg kuoli Humlebækissa lähellä Kööpenhaminaa.

PopulaarikulttuurissaMuokkaa

Suurelle yleisölle Kim Borgin nimi lienee tutuin elokuvasta Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1986). Opettaessaan tennistä everstin tyttärelle (Hannele Lauri) Uuno (Vesa-Matti Loiri) toteaa, että "ei kukaan ole Kim Borg syntyessään" sekoittaen näin Kim Borgin ja tennispelaaja Björn Borgin toisiinsa.

SalanimetMuokkaa

  • Carlson O.
  • Poro Timo
  • Tähtinen Hj.

DiskografiaMuokkaa

  • Kim Borg laulaa kansanlauluja (1959)
  • Joululauluja (1959)
  • Kim Borg (1960)
  • Hengellisiä lauluja ja virsiä (1964)
  • Mussorgsky Songs: Songs and Dances of Death. Supraphon, Czechoslovakia (1968)
  • Kim Borg (1979)
  • Lieder (1987)
  • Kim Borg: The Golden Years 1952-1956. Fuga (2008)
  • Kim Borg: The Opera Album. Fuga (2010)
  • Kim Borg: Immortal Recordings 1952-1954. Finlandia Classics (2013)
  • Hartaita lauluja. Finlandia Classics (2013)
  • Kim Borg: The Lied Album. Finlandia Classics (2015)
  • Kim Borg: Suomalaisia lauluja. Finlandia Classics (2015)

LähteetMuokkaa

  1. Haapakoski, Martti – Heino, Anni – Huttunen, Matti – Lampila, Hannu-Ilari – Maasalo, Katri: Suomen musiikin historia: Esittävä säveltaide, s. 27–29. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-23564-4.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.