Kiinan ympäristöpolitiikka
Kiinan ympäristöpolitiikka vaikuttaa koko maailman ympäristönsuojelun tilaan, sillä Kiina on maailman väkirikkain maa ja nopeimmin kasvavia talouksia. Toistaiseksi Kiinan kehityksessä talous on ohittanut ympäristönsuojelun, vaikka ympäristöasiantuntijoiden mukaan ennakkoon puhdistaminen on useimmiten halvempaa kuin levinneiden ympäristöhaittojen korjaaminen. Maailmanpankin mukaan Kiinan ympäristön pilaantumisen kustannukset maksavat arviolta 8-12 % Kiinan BKT:stä.[1]
Valtion ympäristöhallinnon mukaan Kiinan luonnonvarat ovat riittämättömät sen väestölle, joet ovat saastuneet, 1/3 maasta happamoitunut ja eroosio ja vesipula ovat ongelmia. Kiinan energiasta noin 80 % on hiiltä, joka on saastuttavin energiamuoto ilmastonmuutoksen, luonnon ja hengitysilman kannalta. Xinjiangin alueella Tiibetin läheisyydessä on lisäksi tehty ydinasekokeita. Kiina on kuitenkin ratifioinut Kioton sopimuksen ja maassa on runsaasti kansallispuistoja.
Ruotsin ulkopoliittisen instituutin tutkijan Johan Lagerkvistin mukaan, jos Kiinaa ei saada mukaan ilmastopolitiikkaan, ilmastonmuutosta ei voi ohjata. Kiinan teollistuminen ja kaupungistuminen kuluttavat merkittävästi maailman luonnonvaroja. Tosiasiallisesti länsimaiden poliitikot, yritykset ja kuluttajat ovat osallisia Kiinan teollistumiseen.[2]
Tietoisuus muokkaa
Maon aikana ei ollut ympäristötietoisuutta. 1950-60 luvuilla Kiina pyrki nopeaan teollistumiseen, jossa suhdetta luontoon kuvaavat kehotukset: ”Ihmisen tulee valloittaa luonto.” ja ”Taistelu luontoa vastaan antaa loppumatonta iloa.” Ympäristötietoisuuden lisääminen on keskeinen haaste ympäristöpolitiikan toteutumisen kannalta. Ongelmallista on myös, että Kiinan eri alueet eroavat toisistaan tietojen ja tietoisuuden suhteen. Lehdistöllä on yhä vaikeuksia raportoida ympäristöongelmista. Ympäristötietoisuuden kasvu ja keskustelun vapautuminen aiheesta saattavat lisätä maan demokratisoitumista muillakin aloilla.[2] Kiinan ympäristöhaasteet ovat valtavat. Kiinan ympäristöviranomaisten mukaan 1/4 kiinalaisista juo saastunutta vettä, 1/3 väestöstä hengittää vakavasti saastunutta ilmaa ja 70 % syöpätapauksista on ympäristösaasteista. Kiinan ilmastokaasupäästöt ovat maailman suurimpia. 300 kaupungissa on vakava vesipula. Joista 70 % on vakavasti saastuneita. Kiinalaisista eläinlajeista 385 on vaarassa kuolla sukupuuttoon.[3]
Hallinto muokkaa
Kiinan valtion ympäristöhallinto SEPA perustettiin vuonna 1999. Pan Yue mukaan (SEPA) Kiinan luonnonvarat ovat riittämättömät maan väestön elättämiseen, joet ovat vahvasti saastuneita, kolmasosa maasta happamoitunut ja eroosio ja vesipula kasvavia ongelmia.[4]
Kiina julkaisi ensimmäisenä kehitysmaana kansallisen ilmastosuunnitelman 4.6.2007. Talouskehityssuunnitelma 2006-2010 sisältää energiansäästö- ja ympäristötavoitteita, kuten energiankulutuksen 20 % lasku BKT:n verrattuna vuoteen 2010 mennessä.[5][3]
Vuosina 1998-2002 Kiina käytti 1,3 % BKT:stä ympäristönsuojeluun (70 mrd. $).[6] Ympäristöhallinnolla on yhä heikot resurssit vaikuttaa valtionyritysten ja yksityisten yritysten päästöihin.[7] Lainsäädännön paikallista toteutumista ja valvontaa voi heikentää myös korruptio, lehdistövapauden ja ihmisoikeuksien rajoittaminen.
Vesi muokkaa
SEPA:n mukaan 2/3-osassa Kiinan kaupungeista (400/600) oli vesipula vuonna 2007. Käytössä olevat pohjavesivarat ovat entistä syvemmällä. Tilastojen mukaan kaupungeissa vedenkulutus on kaksinkertainen maaseutuun verrattuna. Pohjois-Kiinassa maataloudella on huomattava vesipula, mikä lisää muuttoa kaupunkeihin. Kiinan hallitus on ehdottanut pohjoisen vesipulan ratkaisuksi kääntää osan Jangtse-joesta. Projekti on ongelmallinen ja kallis.[4]
Suurin osa jätevedestä johdetaan puhdistamattomana vesistöön. [6]
Vesivoima muokkaa
Kolmen rotkon padon rakennusta hoitaa Huangeng Power. Yrityksen johtaja on pääministerin poika Li Xiaopeng. Padon rakennusta on arvosteltu ekologisista, ihmisoikeus- ja taloudellisista syistä.1,3 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa padon takia. Padon rakentamista kuvaava filmi (San xia hao ren; Stilla liv) voitti kultaisen leijonan Venetsiassa vuonna 2006.[7]
Ilma muokkaa
Hiilenpoltto aiheuttaa merkittäviä ilmanpäästöjä ja lisää hengityselinsairauksia. Kiina kärsii savusumusta, joka on osa laajempaa Aasian savusumualuetta.
Eroosio muokkaa
Kiinan lössiylänkö on hyvin altis eroosiolle. Kiinan lössiylänkö muodostui 2,4-1,7 miljoonaa vuotta sitten suurien jäätiköiden liikkeestä ja tuulista. Keskipaksuus on 150 metriä. Alue on Ranskan kokoinen seuraavien provinssien alueella: Gansu, Ningxia ja Shanxi (osia Qinghai, Sisä-Mongolia, Henan). Kiina aloitti vuonna 1997 Herculean –puunistutuskampanjan. Armeija istuttaa miljoonia puuntaimia joka kevät aavikoitumisen ja eroosion estämiseksi.[8]
Hiekkamyrskyt muokkaa
Yli 40 % Kiinasta on autiomaata. 2000-luvun lopussa Kiinan aavikoituminen laajeni 3 600 km2 vuodessa. Gobin autiomaa on 150 km Pekingistä. Pohjois-Kiinan metsäkato ja aavikoituminen aiheuttavat hiekkamyrskyjä Pekingiin. Kiinalaiset arvioivat, että miljoona tonnia Gobin hiekkaa kulkeutuu Pekingiin vuosittain. Kiinan hiekkamyrskyt ulottuvat USA:n asti.[9]
Raskasmetallit muokkaa
Hiilikaivosalueilla Shanxi ja Ningxia hiili sisältää paljon arsenikkia, joka kulkeutuu veteen ja vapautuu poltettaessa esimerkiksi luola-asuntojen huoneilmaan. Puhdistamattoman arsenikkiveden pitkäaikainen käyttö voi johtaa syöpään. UNICEF avustaa paikallisia viranomaisia veden puhdistuksessa.[8]
Liikenne ja polttoaineet muokkaa
YLE:n uutisten mukaan vuoden 2008 alusta Kiinan bensiinin ja dieselin piti täyttää EU:n Euro IV-standardin normit.[10]
Vuoden 2003 lopussa Kiinassa oli 24 miljoonaa henkilöautoa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2002 Suomessa oli 2,5 miljoonaa autoa.[11] Jos Kiinassa olisi henkeä kohti sama autotiheys kuin Suomessa, autoja olisi 600 miljoonaa. Shanghai on rajoittanut autoistumista, toisin kuin muut kaupungit.[7]
Energiapolitiikka muokkaa
- Pääartikkeli: Kiinan energiapolitiikka
Worldwatch instituutin mukaan 80 % Kiinan energiasta oli hiiltä vuonna 2007.[12] Hiili on halvin ja saastuttavin energiamuoto. Maailmanpankin mukaan Kiinassa on 16 maailman 30:stä saastuneimmasta kaupungista. Virallisten lukujen mukaan 400 000 ihmistä kuolee vuosittain ilmansaasteiden vuoksi.[6]
Hiiliriippuvuus on kasvava ongelma. Johan Lagerkvistin mukaan hiiliyritykset pelottelevat mafiahenkisesti lehtimiehiä ja paikallisia ihmisiä vaikenemaan kaivosten sääntörikkomuksista. Pohjois-Kiinassa on suuret hiilivarat.[7]
Kiinan öljy- ja maakaasuvarat ovat ehtymässä. 1950- ja 1960-luvulla öljyä vietiin muihin sosialistimaihin. Koska Kiinan omat öljyvarat hupenevat, Kiinan öljy-yritykset ostavat kansainvälisiä öljyesiintymiä ja etsintäyrityksiä ympäri maailmaa. Kiinalaiset etsivät öljyä 44 maassa. Kiina tekee kauppaa myös niiden maiden kanssa, jotka länsimaiset yritykset kiertävät: Sudan, Angola, Venezuela ja Burma. Valtion öljy-yrityksiin sisältyy: PetroChina, Sinopec ja CNOOC.[7]
Luonnonsuojelu muokkaa
Kiinassa on 119 kansallispuistoa ja 30 Unescon suojelualuetta.[8]
Ympäristöjupakat muokkaa
Lokakuussa 2005 Songhua-jokeen virtasi sata tonnia bentseeniyhdisteitä. Vettä käyttävät miljoonakaupungit Jilin, Harbin ja venäläiskaupunki Habarovsk.[4] Viranomaiset kehottivat salaamaan myrkkypäästön. Päästö syntyi kemiantehtaan räjähdyksestä. Se sisälsi eri syöpää aiheuttavia bentseenijohdannaisia (bentseeni, nitrobentseeni, aniliini ja ksyleeni). Kun 80 km:n myrkkylautta saapui 9 miljoonan Harbinin kaupunkiin, viranomaiset sanoivat sulkevansa vesijärjestelmän kunnostustöiden vuoksi. 90 % asukkaista sai juomavetensä joesta.[13]
Ekologinen balanssi ilmeni, kun linnut, jotka söivät sadon hävitettiin. Seurauksena haitalliset hyönteiset lisääntyivät siten, että ne tuhosivat sadon.[7]
Ydinkokeet muokkaa
Kiina on tehnyt vähintään 64 ydinkoetta 16. lokakuuta 1964 lähtien. Kiinan koealue on Lop Norissa Xinjiangin alueella, Tiibetin läheisyydessä. Alue on uiguurien kotiseutua. Aluetta käytetään myös radioaktiivisten aineiden dumppaukseen. Ulla Klötzerin mukaan alueella on ekologinen katastrofi radioaktiivisuuden vuoksi. Uiguurien mukaan leukemia on seitsemän kertaa yleisempää kuin muualla Kiinassa. Uiguurit ovat protestoineet kokeita vastaan.[14]
Sopimukset muokkaa
Kiina on ratifioinut Kioton sopimuksen, mutta se ei velvoita Kiinaa vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä ennen vuotta 2012.[15]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Johan Lagerkvist, Kina i globaliserings mitt, Bokförlaget DN, Stockholm 2007 Luku: Miljöskador för miljarder. Bokförlaget DN, Stockholm 2007, s. 50-74
- ↑ a b Johan Lagerkvist, Kina i globaliserings mitt, Bokförlaget DN, Stockholm 2007 s. sivut: kustannus 8-12 % s. 73, Mao s. 57, 50-60-luku s. 61-63, lehdistövaikeudet s. 52 ja keskustelun vapautuminen s. 72, ilmasto s. 50 ja luonnonvarat s. 69
- ↑ a b China after the Olympics: Lessons from Beijing[vanhentunut linkki] Greenpeace 28.7.2008. Yhteenveto s.9-11
- ↑ a b c Johan Lagerkvist, Kina i globaliserings mitt, Bokförlaget DN, Stockholm 2007, luonnonvarat s. 52, hallinto s. 67, vesi 57, 62-63, jupakka 72
- ↑ “The National Eleventh Five-year Plan for Environmental Protection.” (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Pekka Mykkänen:Isonenä kurkistaa Kiinaan, Nemo 2006, s. 41-42
- ↑ a b c d e f Johan Lagerkvist, Kina i globaliserings mitt, Bokförlaget DN, Stockholm 2007, hallintovarat s.66, pato 59-60, autot s.65, energiavarat 54-55, ekobalanssi s.58
- ↑ a b c Thammy Evans, Great Wall of China, Beijing Northern China, Brandt Travel Guide, Englanti 2006, luonnonsuojelu s.24, eroosio ja hiili s.55-56
- ↑ Paul Brown, Global Warming, The last chance for change, Lontoo 2006, s. 35, 45-6
- ↑ Pekingissä tiukennettiin polttoainenormeja YLE 8.1.2008
- ↑ Pekka Mykkänen: Kiina rynnistää huipulle, Nemo 2004, s. 32
- ↑ China on Pace to Become Global Leader in Renewable Energy 2007 Worldwatch Institute
- ↑ Pekka Mykkänen, Isonenä kurkistaa Kiinaan, Nemo 2006, jupakka s. 149
- ↑ Ulla Klötzer, Säteilevä tulevaisuus. Osa 2: Atomit sodassa, Sahlgrenin kustannusliike 2006, s.73-74
- ↑ Kiina ratkaisee ilmastonmuutoksen suunnan, Kasvavan talousmyllyn energiasta 70 prosenttia tehdään hiilestä, Viime vuoden ympäristötavoitteet eivät toteutuneet, Helsingin Sanomat 21.1.2007