Keski-Suomen Työ
Keski-Suomen Työ oli Jyväskylässä vuosina 1947–1956 ilmestynyt kansandemokraattinen sanomalehti
| Keski-Suomen Työ | |
|---|---|
| Lehtityyppi | sanomalehti |
| Kustantaja | Kustannusosakeyhtiö Keski-Suomen Työ |
| Levikki | enimmillään 4 750 (1952) |
| Perustettu | 1947 |
| Lakkautettu | 1956 |
| Sitoutuneisuus | SKDL |
| Kotikunta | Jyväskylä |
| Ilmestymistiheys | 3 kertaa viikossa |
Vastikään perustettu SKDL sai vuoden 1945 eduskuntavaaleissa kolmasosan keskisuomalaisten äänistä ja puolueen kannatus pysyi myöhemminkin yleensä 20 prosentin tasolla. Kansandemokraattisista sanomalehdistä maakunnan kansandemokraatit tilasivat aluksi Vapaata Sanaa ja Työkansan Sanomia sekä vaasalaista Kansan Ääntä. Paikallisista lehdistä luettiin mieluummin Keskisuomalaista kuin kommunisminvastaista Työn Voimaa.[1]
Oman kansandemokraattisen lehden perustamisesta päätettiin Jyväskylässä syksyllä 1946 pidetyssä SKDL:n, SKP:n ja Suomi–Neuvostoliitto-Seuran piirijärjestöjen neuvottelukokouksessa. Lehden tukiyhtiöksi muodostettiin Kustannusosakeyhtiö Keski-Suomen Työ, jonka osakkaista yli puolet oli yksityishenkilöitä. Lähes 40 % osakkeista kuului puoluejärjestöille ja loput ammattijärjestöille ja työväen urheiluseuroille.[2] Yhtiön johtokunnan puheenjohtajana toimivat Juho Koivunen (1947–1948) ja E. J. Matilainen (1949–1956). Taloudenhoitajina ja toimitusjohtajina työskentelivät Urho Himmelä (1947–1948), T. Piilonen (1949–1951), Juho Lepola (1951–1954) ja Martti Oksa (1955–1956).[3]
SKDL:n viralliseksi piirilehdeksi perustettu Keski-Suomen Työ ilmoittautui alaotsikossaan maakunnan demokraattisen väestön äänenkannattajaksi. Linjaltaan se oli jyrkkä puoluelehti, joka suuntasi sanomansa oman aatteen kannattajille. Neutraalin tiedonvälityksen sijasta sen perustehtävänä oli toimia poliittisena taisteluaseena, järjestötoiminnan organisaattorina ja ideologisena suunnannäyttäjänä. Porvariston ohella lehti vastusti varsinkin sosiaalidemokraatteja. Keski-Suomen Työ suhtautui kritiikittömän ihannoivasti Neuvostoliittoon ja Itä-Euroopan kansandemokratioihin ja joutui niin hämmennyksiin vuoden 1956 Unkarin kansannoususta, ettei maininnut siitä ensimmäisen viikon aikana mitään. 1950-luvulla lehden ulkoasu ja sisältö kevenivät, mutta puoluepoliittiset näkemykset säilyivät entisellään.[4]
Keski-Suomen Työn päätoimittajina työskentelivät Suomi–Neuvostoliitto-Seuran piirisihteeri Tauno Mikkola (1947–1953), Toivo Pynnönen (1953–1956) ja Uolevi Elgland (1956). Toimitussihteereitä olivat Margareta Martinmäki (myöhemmin Keskitalo), Toini Virisalo, Suoma Vatjus-Anttila, Jorma Kurvinen, Kalle Koskinen, Erkki Antikainen ja Ismo Mäkelä. Yleensä lehdellä oli myös yksi aputoimittaja, enimmän aikaa Toivo Pynnönen tai Kalle Koskinen. Toimituksen apuvälineisiin kuuluivat kirjoituskoneet, kamera, radio ja vuodesta 1951 sanelukone. Lehti kuului Demokraattisten Kustantajain Liittoon ja sai uutis- ja artikkeliaineistoa Demokraattisen Lehtipalvelun, kommunistisen Telepressin, puoluetoimistojen, kansandemokraattisten järjestöjen ja omien asiamiestensä välityksellä.[5]
Yrityksistä huolimatta Keski-Suomen Työlle ei onnistuttu hankkimaan omaa toimitaloa ja kirjapainoa. Toimitus työskenteli aluksi päätoimittajan kotona ja vuodesta 1951 lähtien piirijärjestöjen Väinönkadulta vuokraamissa huoneissa. Konttori sijoitettiin aluksi Kivistön työväentaloon ja sittemmin piirijärjestöjen entiseen tilaan linja-autoasemalla.[6] Lehteä painettiin aluksi Jämsässä, vuosina 1948–1949 Oy Sisämaan kirjapainossa Pieksämäellä ja vuodesta 1949 Kansan Sanan painossa Kuopiossa[3]. Järjestely oli kallis ja hankala, koska toimitussihteeri joutui työskentelemään toisella paikkakunnalla[7].
Kolmesti viikossa ilmestyneen Keski-Suomen Työn levikki oli alkuvaiheen jälkeen yleensä 4 00–4 500 tilaajan välillä,[8] enimmillään 4 750 tilaajaa vuonna 1952. Lehti oli alusta loppuun saakka tappiollinen ja pysyi elossa ainoastaan SKDL:n ja SKP:n taloudellisen avun turvin.[9] Tukiyhtiön konkurssin välttämiseksi lehti päätettiin lakkauttaa samalla kun puolueiden pää-äänenkannattajat yhdistyivät Kansan Uutiset -lehdeksi. Lopettamispäätöksen yhteydessä sovittiin Kansan Uutisten konttorin ja paikallistoimituksen perustamisesta Jyväskylään.[8]
Lähteet muokkaa
- Tommila, Päiviö; Raitio, Tuire: Keski-Suomen lehdistö 4, 1945–1978. Jyväskylä: Keskisuomalainen, 1979.
Viitteet muokkaa
- ↑ Tommila–Raitio, s. 177.
- ↑ Tommila–Raitio, s. 177–178.
- ↑ a b Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos Aamulehti – Kotka Nyheter, s. 330–331. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-239-1.
- ↑ Tommila–Raitio, s. 186–190.
- ↑ Tommila–Raitio, s. 181–183.
- ↑ Tommila–Raitio, s. 179.
- ↑ Tommila–Raitio, s. 179, 183.
- ↑ a b Tommila–Raitio, s. 185.
- ↑ Keski-Suomen Työn historia valmistui. Kansan Uutiset, 28.10.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.11.2016.
Aiheesta muualla muokkaa
- Mänttäri, Jarkko: Keski-Suomen työ: keskisuomalaisen raatajakansan toiveiden tulkki. Helsinki: Yleinen lehtimiesliitto, 2009. ISBN 978-952-92-6419-3.