Keltiäiskääpä
Keltiäiskääpä (Cystidiopostia hibernica, syn. Postia hibernica), vanhalta nimeltään keltahaprakääpä, on koko Suomessa harvinaisena tavattava kääpälaji. Se viihtyy niin vanhoissa metsissä kuin talousmetsissä, kunhan tarjolla on kuoretonta maapuuta. Isäntäpuita ovat kuusi ja mänty.[1][2]
| Keltiäiskääpä | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Incertae sedis |
| Suku: | Cystidiopostia |
| Laji: | hibernica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Postia hibernica |
|
| Synonyymit | |
|
|
Keltiäiskäävän itiöemä on yksivuotinen, resupinaattinen ja sen pinnalla usein pisaroiden jättämiä kuoppia. Väritykseltään se on nuorena valkoinen, ikääntyessään ja kuivuessaan yhä keltasävytteisempi. Itiöemän reuna on selvärajainen ja reunus aina valkoinen. Pillit ovat hauraita ja niitä 3–4 millimetrillä. Keltiäiskääpä on rakenteeltaan pehmeän hauras ja ohut (kokonaispaksuus 2–6 mm), mikä auttaa erottamaan sen erakkokäävästä. [2]
Lähteet muokkaa
- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 308. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.