Avaa päävalikko

Katja Kettu

suomalainen kirjailija ja animaatio-ohjaaja
Katja Kettu Turun Kirjamessuilla 2011.

Katja Maaria Kettu (ent. Heikkinen,[1] s. 10. huhtikuuta 1978 Muhos[2]) on suomalainen kirjailija ja animaatio-ohjaaja. Hänen läpimurtoteoksensa oli Kätilö (2011), joka sai useita palkintoja ja josta on tehty samanniminen elokuva. Hän sai Finlandia-ehdokkuuden teoksesta Rose on poissa vuonna 2018. [3]

Elämä ja uraMuokkaa

Kettu varttui Rovaniemellä Pöykkölän kylässä. Hänen isänsä on kirurgi ja äiti psykologi.[4] Kettu opiskeli Rovaniemellä Lyseonpuiston lukion kuvataidelinjalla, missä hän kiinnostui animaatiosta.[5] Hän opiskeli Turun taideakatemiassa, missä hänen opettajanaan toimi muun muassa virolainen animaattori Priit Pärn.[4] Kettu valmistui animaatio-ohjaajaksi vuonna 2001 ja on opiskellut Suomen kirjallisuutta Tampereen yliopistossa.[6] Lisäksi hän on opiskellut Lontoossa kansallisessa elokuva- ja televisiokoulussa. Kirjoittamisen ja animaatioiden lisäksi Kettu laulaa Confusa-yhtyeessä.[7] Ketun kirjallisia esikuvia ovat muun muassa Timo K. Mukka ja Rosa Liksom. Hänen omaa kielenkäyttöään on verrattu muiden pohjoisten kirjailijoiden kieleen.[4] Vuodesta 2006 Kettu on toiminut muun muassa Turun Sanomien, Helsingin Sanomien, Aamulehden, Lapin Kansan, Suomen Luonnon, Kirjailija-lehden, Vihreän Langan, Voiman, Lumoojan ja Vegaian kolumnistina.lähde?

Ketun esikoisromaani Surujenkerääjä (2005) kertoo nuoren naisen kasvukertomuksen ja suvun tarinan.[8] Teos oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi.[7] Se sai Tiiliskivi-palkinnon.[9] Ketun toinen romaani Hitsaaja (2008) sijoittuu vuoteen 1994 Estonian uppoamisen jälkeiseen aikaan.[10] Se ilmestyi viroksi vuonna 2011.[11]

Ketun läpimurtoteos oli hänen kolmas romaaninsa Kätilö (2011), joka sai Kalevi Jäntin palkinnon,[12] Runeberg-palkinnon[13] ja Kiitos kirjasta -mitalin[14]. Teoksen käännösoikeudet on myyty 19 maahan ja sitä on myyty yli 100 000 kappaletta.[15] Syyskuussa 2015 sai ensi-iltansa kirjasta tehty Antti J. Jokisen ohjaama samanniminen elokuva.[16]

Elokuussa 2015 ilmestyi Ketun neljäs romaani Yöperhonen. Teoksen käännösoikeudet on myyty Bulgariaan,[17] Norjaan, Puolaan,[18] Ruotsiin, Saksaan, Tanskaan, Tšekkiin,[19] Ranskaan,[20] Unkariin[21] ja Viroon.[15] Se käännetään myös marin kielelle.[22] Vuonna 2015 Ketulta ilmestyi myös Jan Anderssonin kanssa tehty sarjakuvaromaani Peräkammarin poika (2015).[23] Kettu valitsi vuoden 2015 Sarjakuva-Finlandian voittajan.[24]

Vuonna 2016 ilmestyi Ketun yhdessä valokuvaaja Meeri Koutaniemen ja dokumentaristi Maria Seppälän kanssa tekemä teos Fintiaanien mailla.[25] Se valittiin ilmestymisvuonnaan Kanava-palkintoehdokkaaksi.[26] Se sai Mondo-lehden Matkakirjat-kunniamaininnan.[27]

Syksyllä 2017 ilmestyi teos Toinen tuntematon, johon WSOY ja viestintätoimisto Ellun kanat kutsuivat joukon suomalaisia nykykirjailijoita kertomaan, millaisia tarinoita Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan naishahmojen taakse voisi kätkeytyä. Kettu oli yksi kirjailijoista.

Lokakuussa 2018 ilmestyi Ketun viides romaani Rose on poissa, joka käsittelee suomalaissiirtolaisten ja alkuperäisasukkaiden kohtaamisia Yhdysvaltain lähihistoriassa. Teos ylsi Finlandia-ehdokkaaksi ja sai Lukija-Finlandian.[28]

Katja Kettu on Kettutotanto OY:n toimitusjohtaja ja tuottanut Yleisradiolle Fintiaanit-dokumentin. Se kertoo suomalaisten ja ojibwa-intiaanien kohtaamisesta Yhdysvalloissa. Elokuva on valittu lukuisille festivaaleille ympäri maailman[29][30]. Dokumentin voi katsoa YLE Areenasta. [31]

Kettu kirjoittaa Ismo Alangon elämäkertaa. Siitä on tehty kustannussopimus Johnny Kniga-kustantamon kanssa ja sen on määrä ilmestyä 2021.[32]

YksityiselämäMuokkaa

Asunut avoliitossa Mikko Rimmisen kanssa.[33] Kasvissyöjä[34]. Antanut kolmelle löytökissalle kodin[35].

Kettu on kertonut joutuneensa vuonna 2008 kaappausyrityksen kohteeksi. Seuraavana vuonna Voima-lehteen kirjoittamassaan kolumnissa Kettu sanoi kaappausyrityksen tapahtuneen marraskuussa,[36] mutta joissain lehtihaastatteluissa tapahtuma-ajaksi on mainittu elokuu[37]. Sieppausyrityksen todenperäisyyttä alettiin epäillä vuonna 2012 kun Ketun toimittama naisiin kohdistuvaa seksuaalista vallankäyttöä käsittelevä antologia ilmestyi. Iltalehti epäili kaappauskertomusta mainostempuksi viitaten haastattelujen ristiriitaisuuksiin ja siihen, ettei poliisi ollut saanut tapahtumasta rikosilmoitusta.[37][38] Kansan Uutiset arvosteli Iltalehden uutisointia ja erityisesti sitä, että lehden toimittajat olivat antologian julkaisutilaisuudessa kirjan sijasta kiinnostuneita vain Ketun kaappauskokemuksesta.[39]

Maaliskuussa 2012 Kettu teki kaappausyrityksestä rikosilmoituksen. Hän kertoi tehneensä rikosilmoituksen sähköisesti heti tapahtuman jälkeen, mutta se ei ilmeisesti ollut tallentunut poliisin järjestelmään. Kettu oli olettanut poliisin luokitelleen tapauksen toivottomaksi selvittää, koska hän ei ollut osannut kertoa yksityiskohtia päällekävijöistä.[40] Vuonna 2015 Kettu on Imagen haastattelussa tarkentanut, että tapahtuma oli totta mutta ”liioiteltu”. ”En kadu että puhuin siitä, mutta retoriikka oli ihan vääränlaista. Puhuttiin kuuluisan kirjailijan sieppauksesta, vaikka kyse oli humalaisesta ahdistelusta, jota naisille tapahtuu koko ajan”, hän sanoi.[41]


TuotantoMuokkaa

KirjatMuokkaa

 
Katja Kettu sai Kiitos kirjasta -mitalin Kirjan ja ruusun päivänä Helsingissä 2012.

Sarjakuva-albumiMuokkaa

Animaatiot ja lyhytelokuvatMuokkaa

  • Pieni elokuva tupakoinnin vaaroista. Lyseonpuiston lukio, 1997.
  • Kirsikkakakku (käsikirjoitus, ohjaus, animaatio, kuvaus, leikkaus ja äänitys nimellä Katja Heikkinen). Turun Taideakatemia, 1999.
  • Agoraphobia (käsikirjoitus, ohjaus, animaatio, kuvaus, leikkaus ja äänitys nimellä Katja Heikkinen). Turun Taideakatemia, 2001.
  • Manipulation (käsikirjoitus, ohjaus, animaatio, kuvaus, leikkaus ja äänitys nimellä Katja Heikkinen). Turun Taideakatemia, 2001.
  • The Easy Writer (ohjaus; käsikirjoittanut Priit Pärn). Pettufilmi / Eesti Joonisfilm, 2004.
  • Siberian Express (animaatio; ohjannut Pekka Korhonen). Edith film, 2005.
  • Viisi aamua vielä (animaatio; ohjannut Milja Ahola). Edith film, 2006.
  • Röllin sydän (animo-operaattori; ohjannut Pekka Lehtosaari). MRP Matila Röhr Productions, 2007.
  • Merivuokkojen taistelu (käsikirjoitus, ohjaus, animaatio, kuvaus, leikkaus, äänitys ja äänisuunnittelu). Yle, 2007.
  • Mankeli (käsikirjoitus, ohjaus ja animaatio yhdessä Jan Anderssonin kanssa). Indie Films, 2011.[42]

MusiikkivideotMuokkaa

  • Felix Kubin & Aavikko: Superlake Beat (ohjaus, animaatio ja leikkaus nimellä Katja Heikkinen). Kettutuotanto/Diskono, 2004.
  • I Walk The Line: Demons Are Forever (käsikirjoitus, ohjaus ja animaatio). CombatRock Industry, 2004.
  • I Walk The Line: When I’m Gone (käsikirjoitus, ohjaus, animaatio ja leikkaus). IndieFilms / Combat Rock Industry, 2006.[43]
  • Confusa: Haihtuu. Animaatiokopla, 2007.

NäytelmätMuokkaa

  • Pyykkipäivä (käsikirjoitus), ensiesitys Kellariteatterissa 2006
  • Kätilö (alkuperäisteksti), ensiesitys Oulun Kaupunginteatterissa 2015[44]

PalkinnotMuokkaa

  • Tiiliskivi-palkinto 2005 teoksesta Surujenkerääjä
  • Kalevi Jäntin palkinto 2011 teoksesta Kätilö
  • Runeberg-palkinto 2012 teoksesta Kätilö
  • Kiitos kirjasta -mitali 2012 teoksesta Kätilö
  • WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2013
  • Finlandia-ehdokkuus 2018
  • Vuoden käännöspalkinto romaanille Kätilö, Norja 2015
  • Vuoden käännöspalkinto romaanille Kätilö, Latvia 2016
  • Vuoden käännöspalkinto romaanille Yöperhonen, Tanska 2017

LähteetMuokkaa

  1. Katja Kettu Elonetissä
  2. Kettu, Katja Kirjasampo.fi. Viitattu 17.8.2015.
  3. Tässä ovat kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat – mukana jo kerran palkinnon voittanut Olli Jalonen ja vihdoin myös Katja Kettu Yle Uutiset. Viitattu 9.11.2018.
  4. a b c Rossi, Venla: Ovela Kettu (Henkilökuva Katja Ketusta) Image.fi. 11.8.2015. Viitattu 31.8.2015.
  5. Juntto, Anssi: Yksinäistä touhua Kaleva.fi. 3.7.2009. Viitattu 31.8.2015.
  6. Katja Kettu Osuuskunta Animaatiokopla. Viitattu 17.8.2015.
  7. a b Stenbäck, Irma: Kiviä repussa ja sielussa (Arkistoitu sivu) HS.fi. Viitattu 4.11.2016.
  8. Kantokorpi, Mervi: Kympin vauvasta surun lapseksi (Arkistoitu sivu) HS.fi. Viitattu 4.11.2016.
  9. Tiiliskiven lehdistötiedote 2005 Teema ry. Viitattu 17.8.2015.
  10. Ropponen, Ville: Talouslaivan haverin uhrit Kiiltomato.net. 4.2.2009. Viitattu 31.8.2015.
  11. Suomalaista kirjallisuutta Viroon (2011) Suomen Viron-instituutti. Viitattu 4.11.2016.
  12. Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinto kolmelle nuorelle kirjailijalle Yle Uutiset. 24.11.2011. Viitattu 4.11.2016.
  13. Aromaa, Jonni: Runeberg-palkinto Katja Ketun Kätilölle Yle Uutiset. 5.2.2012. Viitattu 4.11.2016.
  14. Kiitos kirjasta -mitali myönnetään vuonna 2012 Katja Ketun teoksesta Kätilö 23.4.2012. Kirjakauppaliitto. Viitattu 17.8.2015.
  15. a b Tiedote: Katja Ketun Yöperhonen on myyty jo viiteen maahan 9.10.2015. STT. Viitattu 4.11.2016.
  16. Kätilö Finnkino. Viitattu 31.8.2015.
  17. Katja Kettu’s Hawk Moth sold to Bulgaria Bonnier Rights. Viitattu 4.11.2016. (englanniksi)
  18. Katja Kettu’s Hawk Moth sold to Poland Bonnier Rights. Viitattu 4.11.2016. (englanniksi)
  19. Czech rights to Katja Kettu’s Hawk Moth sold Bonnier Rights. Viitattu 27.10.2015. (englanniksi)
  20. Katja Kettu: ’Yöperhonen’ to France 6.11.2015. Bonnier Rights. Viitattu 29.12.2015. (englanniksi)
  21. Katja Kettu's Hawk Moth sold to Hungary Bonnier Rights. Viitattu 27.10.2015. (englanniksi)
  22. Katja Ketun Yöperhonen julkaistaan marin kielellä 18.12.2015. WSOY. Viitattu 29.12.2015.
  23. Peräkammarin poika Otava. Viitattu 4.11.2016.
  24. Niskanen, Eveliina: Kirjailija Katja Kettu valitsee Sarjakuva-Finlandian voittajan Yle Uutiset. 11.2.2015. Viitattu 31.8.2015.
  25. Fintiaanien mailla Kirja.fi. Viitattu 4.11.2016.
  26. Kanava-tietokirjapalkinnon ehdokkaat valittu: Raadin jäsenet Johanna Korhonen ja Vesa Vares kehuvat tietokirjallisuuden tasoa Otavan Kirjasäätiö. Viitattu 4.11.2016.
  27. Vuoden matkakirja 2016 | Mondo www.apu.fi. 27.10.2016. Viitattu 24.10.2019.
  28. Vatka, Miia: Lukijat valitsivat Finlandia-suosikkinsa - Katja Kettu voitti kaunokirjallisuuden kategoriassa IItalehti.fi. 26.11.2018. Viitattu 23.10.2019.
  29. American Indian Film Festival FilmFreeway. Viitattu 24.10.2019. (englanniksi)
  30. Oregon Documentary Film Festival FilmFreeway. Viitattu 24.10.2019. (englanniksi)
  31. ”Docstop: Fintiaanit”. fi
  32. Ismo Alanko: Ismo Alanko ismoalanko.com. Viitattu 22.10.2019. (englanniksi)
  33. Image: Menestyskirjailijat Katja Kettu ja Mikko Rimminen palasivat yhteen Me Naiset. 25.6.2015. Viitattu 24.10.2019.
  34. Kirjailija Katja Kettu haluaisi kuoltuaan tuhkaksi Jäämeren tuuleen – hänet manattiin jo lapsena helvetin tuleen www.kirkkojakaupunki.fi. Viitattu 24.10.2019.
  35. ”Petja herättää pussailemalla” | Eeva www.apu.fi. 20.11.2018. Viitattu 24.10.2019.
  36. Katja Kettu: Pienoisgiljotiini Voima. 8/2009. Viitattu 31.5.2012.
  37. a b Kunnas, Risto: Sieppausyritys olikin vain mainostemppu? Iltalehti.fi. 7.3.2012. Viitattu 31.5.2012.
  38. Parkkari, Jani: Kettu pakeni Iltalehti.fi. 7.3.2012. Viitattu 31.5.2012.
  39. Paju, Anna: Tapaus Katja Kettu Kansan Uutiset. 18.3.2012. Viitattu 31.5.2012.
  40. Syrjälä, Hanna: Katja Kettu teki viimein rikosilmoituksen HS.fi. 17.3.2012. Viitattu 31.5.2012.
  41. Suosikkikirjailijan mukaan 2012 kaappauskohu ehkä liioiteltu: "Kyse oli humalaisesta ahdistelusta" Verkkouutiset. 25.6.2015. Viitattu 13.10.2015.
  42. Mankeli Indie Films. Viitattu 17.8.2015.
  43. ”I Walk the Line: When I'm gone | Kettutuotanto Oy”. fi-FI
  44. Oregon Documentary Film Festival FilmFreeway. Viitattu 24.10.2019. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa