Helena Sinervo
Kirsti Helena Sinervo[1] (s. 17. helmikuuta 1961 Tampere)[2] on suomalainen runoilija, kirjailija ja suomentaja. Hänen romaaninsa Runoilijan talossa voitti vuoden 2004 Finlandia-palkinnon. Sinervo on voittanut arvostetun Tanssiva karhu -runopalkinnon kahdesti ja hänelle on myönnetty Aleksis Kiven rahaston elämäntyöpalkinto. Hänen runojaan on käännetty yli 30 kielelle.[3]
| Helena Sinervo | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. helmikuuta 1961 Tampere |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | runoilija, kirjailija, kääntäjä |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | lukemattomiin (1994) |
| Palkinnot | |
|
Finlandia-palkinto (2004), Tanssiva karhu -runopalkinto (2001, 2011) |
|
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
UraMuokkaa
Sinervo valmistui ylioppilaaksi vuonna 1980, pianonsoitonopettajaksi vuonna 1986 Tampereen konservatoriosta ja filosofian maisteriksi vuonna 1994 Helsingin yliopistosta.[1] Hän on julkaissut useita runokokoelmia, lastenkirjoja sekä neljä romaania, joista Runoilijan talossa voitti vuoden 2004 Finlandia-palkinnon. Romaani kertoo runoilija Eeva-Liisa Mannerin elämästä. Sinervo on voittanut myös Yleisradion Tanssiva karhu -palkinnon vuosina 2001 ja 2011 sekä Aleksis Kiven rahaston palkinnon elämäntyöstä 2020.
Sinervon runoja on käännetty yli 30 kielelle.[2] Valikoimista laajimmat ovat Agneta Enckellin ruotsintama ”Snubblar i ett upprätt läge” (Ellips, 2014) sekä Gabriel Rebourcet’n ranskantama Les Chaises (Club ZERO Editions, Paris 2001). Käännöksiä Sinervon runoista on julkaistu myös muun muassa teoksessa New European Poets (toim. Wayne Miller & Kevin Prufer. Greywolf Press. Saint Paul, Minnesota, 2008). Sinervo on mukana runoilijana, esseistinä ja haastateltavana myös ruotsalaisessa Swinging with Neighbours 2001–2006 -antologiassa (Red. Aase Berg & Carl Dieker. Regi/film Carl Dieker & Paula von Seth. Ersatz 2006).
Virve Ojanteen dramatisoima näytelmä Runoilijan talossa sai ensi-iltansa Rauman Kaupunginteatterissa 4. marraskuuta 2005[4]. Romaani ilmestyi myös Tiia Lousteen lukemana äänikirjana 2006 (Tammi).
Sinervo on kirjoittanut useita kirjallisuuslehdissä ja antologioissa sekä teosten esipuheina julkaistuja esseitä, joista tärkeimmät on käännetty ja julkaistu ruotsiksi, englanniksi tai saksaksi. Hän on toiminut myös vuosina 1994–2003 kirjallisuuskriitikkona muun muassa Nuoressa Voimassa, Aamulehdessä, Parnassossa sekä Helsingin Sanomissa sekä kirjoittanut eri yhteyksissä julkaistuja kolumneja. Lisäksi Sinervo on suomentanut useita kirjallisuuslehdissä ja antologioissa julkaistuja runoja muun muassa Hélène Dorionin, Ted Hughesin, Edmond Jabèsin ja Nimrodin teoksista.
Kirjalliset luottamustehtävätMuokkaa
Sinervo on toiminut Nuoren Voiman Liiton sekä NVL:n Säätiön hallituksessa vuodesta 1992 alkaen 2000-luvun alkuun, Eino Leinon Seuran johtokunnassa 1990-luvun puolivälissä, Helsingin Kirjailijat ry:n johtokunnassa 2001–2002, Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa 2006–2008,[1] Lukukeskuksen johtokunnassa 2006–2008, Baltic Writers' Councilin johtokunnassa 2007–2008 sekä Visbyn kääntäjä- ja kirjailijakeskuksen johtokunnassa 2007–2009.
TeoksiaMuokkaa
RunokokoelmatMuokkaa
- Lukemattomiin. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19396-8.
- Sininen Anglia. WSOY, 1996. ISBN 951-0-20923-6.
- Pimeän parit. WSOY, 1997. ISBN 951-0-22211-9.
- Ihmisen kaltainen. WSOY, 2000. ISBN 951-0-25421-5.
- Oodeja korvalle. WSOY, 2003. ISBN 951-0-28238-3.
- Tilikirja. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30337-2.
- Täyttä ainetta. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33318-1.
- Väärän lajin laulut. WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36753-7.
- Valitut runot. WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-38369-8.
- Avaruusruusuja. WSOY, 2014. ISBN 978-951-0-40347-1.
- Merveli. WSOY, 2018. ISBN 978-951-0-42947-1.
- Merirequiem. Otava, 2022. ISBN 978-951-1-41451-3.
RomaanitMuokkaa
- Runoilijan talossa. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2159-3.
- Tykistönkadun päiväperho. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35617-3.
- Armonranta. Helsinki: WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-41433-0.
- Tytön huone. WSOY, 2020. ISBN 978-951-0-44707-9.
LastenkirjatMuokkaa
- Akuvatus ja muita härveleitä & otuksia. (lastenrunoja, kuvittanut Pia Westerholm). WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33023-4.
- Prinssi Ahava ja riipuksen arvoitus. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39255-3.
- Prinssi Ahava ja valtaistuimen salaisuus. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39921-7.
Kirjoina julkaistut suomennoksetMuokkaa
- Maurice Blanchot: Päivän hulluus. Helsinki: Ai-ai, 1996. ISBN 952-5146-00-6.
- Elizabeth Bishop: Matkakysymyksiä. NVL:n ja WSOY:n käännöslyriikkasarja. Porvoo; Helsinki; Juva: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21680-1.
- Yves Bonnefoy: Douve puhuu. NVL:n ja WSOY:n käännöslyriikkasarja. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26763-5.
- Stéphane Mallarmé: Nopanheitto. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32357-8.
- Agneta Enckell: Huuhtoutumia. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-38363-6.
Palkinnot ja palkintoehdokkuudetMuokkaa
- Tanssiva karhu -palkinto teoksista Ihmisen kaltainen 2001 ja Väärän lajin laulut 2011
- Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto teoksesta Sininen Anglia 1997
- Finlandia-palkinto romaanista Runoilijan talossa 2004
- Runeberg-palkintoehdokkuus teoksista Sininen Anglia 1996 ja Avaruusruusuja 2015[5]
- Tanssiva karhu -palkintoehdokkuus teoksista Sininen Anglia 1997 ja Oodeja korvalle 2004
- Agricola-palkintoraadin myöntämä kunniamaininta Stéphane Mallarmé Nopanheiton suomennoksesta 2007
- Valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha 2004–2008, 2010–2014, 2016–2020
- Aleksis Kiven palkinto 2020[6]
- Valtion viisivuotinen taiteilijaprofessoriapuraha 2021[7]
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c Kuka kukin on 2011, s. 937–938. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.
- ↑ a b Sinervo, Helena Kirjasampo.fi. Viitattu 16.12.2014.
- ↑ https://www.wsoy.fi/kirja/helena-sinervo/avaruusruusuja/9789510403471
- ↑ Finlandia-palkittu Runoilijan talossa kantaesitetään Raumalla ts.fi. 21.10.2005. Viitattu 17.2.2022.
- ↑ Rinta-Tassi, Minna: Ehtoolehdon vanhukset Runeberg-palkintoehdokkaana Ylen uutiset. Viitattu 10.12.2014.
- ↑ SKS palkitsi Helena Sinervon Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 9.10.2020. Viitattu 10.10.2020.
- ↑ Valtion taiteilija-apuraha 311 taiteilijalle 16.7.2021. Helsinki: Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 16.7.2021. Viitattu 17.7.2021.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Sitaatteja aiheesta Helena Sinervo Wikisitaateissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helena Sinervo Wikimedia Commonsissa
