Tanssiva karhu
suomalainen runopalkinto
Tanssiva karhu -runopalkinto on vuodesta 1994 lähtien jaettu tunnustus kirjallisesti korkeatasoisesta kotimaisesta runoteoksesta. Palkinnon perusti Yleisradio kirjallisuustoimittaja Juha Virkkusen ideasta, kun kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon piiristä oli rajattu runous pois.[1] Huhtikuussa 2023 Yle ilmoitti luopuvansa Tanssivan karhun ja Kääntäjäkarhun jakamisesta.[2]
| Tanssiva karhu | |
|---|---|
| Palkinnon antaja |
Yleisradio vuoteen 2023 Runousyhdistys Karhu vuodesta 2023 |
| Maa | Suomi |
| Ensimmäinen palkinto | 1994 |
Kun Yleisradio lopetti rahapalkintojen jakamisen, palkinnon jakajaksi perustettiin vuonna 2023 Runousyhdistys Karhu. Yle tekee yhdistyksen kanssa yhteistyötä. Ehdokkaat julkistetaan Turun kirjamessuilla ja palkittu Helsingissä marraskuussa kirjallisuusyhteisö Tekstin talon kanssa.[3]
Palkinnon nimi tulee Marja-Leena Mikkolan runosta ”Tyttö ja tanssiva karhu”,[4] jonka ovat säveltäneet lauluksi ainakin Kaj Chydenius ja Esa Helasvuo. Vuonna 2022 Tanssiva karhu -palkinnon arvo oli 4 000 euroa ja Kääntäjäkarhun 1 500 euroa.[5]
Tanssiva karhu -palkinnon saajat ja ehdokkaat Muokkaa
| Vuosi | Kirjailija | Kirja | Muut ehdokkaat |
|---|---|---|---|
| 1994 | Sirkka Turkka | Sielun veli | |
| 1995 | Pentti Holappa Eva-Stina Byggmästar |
Ankkuripaikka Framåt i blått |
|
| 1996 | Bo Carpelan Lauri Otonkoski |
I det sedda Musta oli valkoinen |
|
| 1997 | Mirkka Rekola | Taivas päivystää | |
| 1998 | Anni Sumari | Mitta ja määrä | |
| 1999 | Mårten Westö | Nio dagar utan namn | |
| 2000 | Jyrki Kiiskinen | Kun elän | |
| 2001 | Harri Nordell Helena Sinervo |
Tomunhäikäisyvalo Ihmisen kaltainen |
|
| 2002 | Aila Meriluoto | Kimeä metsä | |
| 2003 | Lauri Otonkoski | Olo | |
| 2004 | Merja Virolainen | Olen tyttö, ihanaa! | |
| 2005 | Ilpo Tiihonen Peter Mickwitz |
Largo För vad kroppen är värd (Minkä isäntä ruumis on) |
|
| 2006 | Kari Aronpuro | Gathandu | |
| 2007 | Tuomas Timonen | Oodi rakkaudelle | |
| 2008 | Aki Salmela Catharina Gripenberg |
Tyhjyyden ympärillä Ta min hand, det vore underligt |
Satu Manninen: Sateeseen unohdettu saari Saila Susiluoto: Missä leikki loppuu Juhana Vähänen: Avaa tule Thomas Warburton: Tid efter annan[6] |
| 2009 | Sanna Karlström | Harry Harlow'n rakkauselämät | |
| 2010 | ei jaettu | ||
| 2011 | Helena Sinervo | Väärän lajin laulut | |
| 2012 | Henriikka Tavi | Toivo | |
| 2013 | Maria Matinmikko | Valkoinen | Veera Antsalo: Sähkökatkoksen aikaan J. K. Ihalainen: Tisle My Lindelöf: Skogen i mitt hus Mikko Myllylahti: Väylä Heli Slunga: Orjan kirja Olli-Pekka Tennilä: Yksinkeltainen on kaksinkeltaista[7] |
| 2014 | Juha Kulmala | Pompeijin iloiset päivät[8] | Ville Hytönen: Sotaraamattu Harry Salmenniemi: Kivirivit Pauliina Haasjoki: Hiukset Sinikka Vuola: Maailman vaikein kieli Ralf Andtbacka: Fält[9] |
| 2015 | Eino Santanen | Tekniikan maailmat[10] | Janette Hannukainen: Lennä vahingossa Olli Heikkonen: Teoria kaikkein pienimmistä Kristiina Lähde: Kuinka voisit minulta puuttua Aki Salmela: Jokeri Ville Vanhala: Konepeltivirta[11] |
| 2016 | Anja Erämaja | Ehkä liioittelen vähän | Kristian Blomberg: Valokaaria Susinukke Kosola: Avaruuskissojen leikkikalu – tutkielma ihmisyyden valtavirrasta Saila Susiluoto: Ariadne Virpi Vairinen: Kuten avata äkisti Gösta Ågren: Dikter utan land[12] |
| 2017 | Sirpa Kyyrönen | Ilmajuuret[13] | Erkka Filander: Torso Catharina Gripenberg: Handbok att bära till en dräkt Tiina Lehikoinen: Multa V. S. Luoma-aho: Mantra Harri Nordell: Hajo[14] |
| 2018 | Lassi Hyvärinen | Tuuli ja kissa[15] | Kaisa Ijäs: Aurinkokello Riina Katajavuori: Maailma tuulenkaatama Susinukke Kosola: Varisto Eino Santanen: Yleisö Suvi Valli: Spiraali[16] |
| 2019 | Stina Saari | Änimling[17] | Silene Lehto: Kultapoika, kuplapoika Miira Luhtavaara: Sinusta roikkuu valoa Tuukka Pietarinen: Yksin ja toisin Nelli Ruotsalainen: Täällä en pyydä enää anteeksi Jere Vartiainen: Minuus | Miinus[18] |
| 2020 | Matti Kangaskoski | Johdatus pimeään[19] | Rosanna Fellman: Strömsöborna Anna Elina Isoaro: Tämänilmaiset Silja Kejonen: Lähetä minulle ympyrä Auli Särkiö: Vedenpeitto Jouni Teittinen: Sydäntasku[20] |
| 2021 | Elsa Tölli | Fun primavera[21] | Tarita Ikonen: Lasinalaiskudos Susinukke Kosola: Turkoosi vyöhyke Tuomas Timonen: Salkku Virpi Vairinen: Kaikki tapahtuu niin paljon Kaarina Valoaalto: Banana Split[22] |
| 2022 | Olli Sinivaara | Puut[5] | Lina Bonde: Om er mamma & om mig Anja Erämaja: Olen nyt täällä metsässä Silja Järventausta: Iltapäivä isolla kirjaimella Pelle Romantique: Konerunoja Olli-Pekka Tennilä: Lemmonommel[23] |
Lähde (1994–2013): Yle[24]
Kääntäjäkarhu-palkinnon saajat Muokkaa
- 1994 Caj Westerberg, Tua Forsströmin Lumileopardit – Puistot ja Gunnar Ekelöfin díwán-trilogian suomennoksista
- 1995 Ei jaettu
- 1996 Jyrki Vainonen Seamus Heaneyn Ojanpiennarten kuningas -kokoelman suomennoksesta
- 1997 Pertti Nieminen teoksen Kuin lennossa, kuin siivillä – Runoja Laulujen kirjasta Shih chingista suomennoksesta
- 1998 Liisa Ryömä Carl Michael Bellmanin Lauluja lasin läpi suomennoksesta
- 1999 Hannu Launonen Attila Józsefin teoksen Läpinäkyvä leijona suomennoksesta
- 2000 Lars ja Mats Huldén Kalevalan ruotsinnoksesta
- 2001 Pentti Saaritsa Fernando Pessoan En minä aina ole sama suomennoksesta
- 2002 Arto Kivimäki ja Sampo Vesterinen antiikin rakkausrunokokoelman Rakkaus ei koskaan lepää suomennoksesta
- 2003 Kai Nieminen Anselm Hollon teoksen Corvus suomennoksesta
- 2004 Marja-Leena Mikkola Boris Pasternakin teoksen Sisareni, elämä suomennoksesta
- 2005 Kristiina Lähde valikoiman Catharina Gripenbergin tuotantoa sisältävän Sinä siellä kaukana näytät tutulta suomennoksesta
- 2006 Jussi Rosti Zbigniew Herbertin Kyynelten teknologiasta -valikoiman suomennoksesta
- 2007 Juhani Lindholm Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stålin tarinoiden suomennoksesta
- 2008 Jyrki Kiiskinen Göran Sonnevin Valtameri/Oceanen suomennoksesta
- 2009 Ei jaettu
- 2010 Ei jaettu
- 2011 Ei jaettu
- 2012 Caj Westerberg Tomas Tranströmerin runojen suomennoksista
- 2013 Jukka Mallinen Uladzimir Njakljajeun kokoelmasta Punainen auringonlasku ja Sergei Zavjalovin teoksesta Joulupaasto
- 2014 Eeva Parkki 8+8-runoantologian suomennoksesta
- 2015 Pauliina Haasjoki ja Peter Mickwitz Gunnar Björlingin Auringonvihreä-teoksen suomentamisesta[25]
- 2016 Katriina Ranne Korallia ja suolakiteitä -antologian suomennoksesta ja kokoamisesta
- 2017 Liisa Enwald Rainer Maria Rilken runoteoksen Uusia runoja suomennoksesta[13]
- 2018 Kaisa Ahvenjärvi: Tuulisolmut[26]
- 2019 Kari Aronpuro, suomennos: Ezra Pound: Pisan cantot[17]
- 2020 Leevi Lehto, John Keatsin runojen suomennoksesta[19]
- 2021 Janne Salo suomentamastaan André Bretonin teoksesta Unen hiekkarannoilla[21]
- 2022 Heli Laaksonen Aleksandrs Čaksin runoista teoksessa Poimit sydämeni kirjahyllystä[5]
Lähde (1994–2013): Yle[24]
Lähteet Muokkaa
- ↑ Jani Tanskanen: Tanssiva karhu etsii vuoden 2019 runoteosta! yle.fi. 16.11.2018. Viitattu 19.11.2018.
- ↑ Seppänen, Arttu: Yle lopettaa arvostettujen runopalkintojen jakamisen HS.fi. 14.4.2023. Viitattu 14.4.2023.
- ↑ Jasmin Vahtera: Runopalkinnolle löytyi uusi koti. Helsingin Sanomat 6.5.2023 s. B 11
- ↑ Tanskanen, Jani: Tanssiva karhu etsii vuoden 2019 runoteosta Yle. 16.11.2018. Viitattu 5.11.2022.
- ↑ a b c Kanerva, Arla: Tanssiva karhu -runopalkinto Olli Sinivaaralle, kääntäjäpalkinto Heli Laaksoselle Helsingin Sanomat. 25.8.2022. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 25.8.2022.
- ↑ Tanssiva karhu jaetaan jo 15. kerran TS.fi. 18.4.2008. Viitattu 20.7.2023.
- ↑ Yleisradion Tanssiva Karhu –palkinnon ehdokkaat valittu yle.fi. 14.12.2012. Viitattu 16.6.2023.
- ↑ Juha Kulmala voitti Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnon Yle Uutiset. 2.7.2014. Viitattu 2.7.2014.
- ↑ Peltola, Satu-Lotta: Tanssiva karhu -palkintoehdokkaina kuusi runoilijaa yle.fi. 9.5.2014. Viitattu 16.6.2023.
- ↑ Tanssiva Karhu -runopalkinto Eino Santaselle yle.fi. 1.7.2015. Viitattu 2.7.2015.
- ↑ Siekkinen, Sari: Tanssiva karhu on liikkeellä jälleen yle.fi. 5.5.2015. Viitattu 16.6.2023.
- ↑ Siekkinen, Sari: Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat 2016 on valittu! 19.5.2016. Yle. Viitattu 26.6.2022.
- ↑ a b Jani Tanskanen: Tanssiva karhu Sirpa Kyyröselle, Kääntäjäkarhu Liisa Enwaldille yle.fi. 5.7.2017. Viitattu 29.7.2017.
- ↑ Tanskanen, Jani: Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat 3.5.2017. Yle. Viitattu 17.6.2022.
- ↑ Joenniemi, Minna: Tanssiva karhu -palkinnon voittanut Lassi Hyvärinen osuu runoteoksessaan kissuuden ytimeen Yle.fi. 4.7.2018. Viitattu 5.7.2018.
- ↑ Aitonurmi, Tuomas: Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat 2018 julkistettu Kirjasampo.fi. 3.5.2018. Viitattu 17.6.2022.
- ↑ a b Jonni Aromaa: Ylen runopalkinto Stina Saarelle Yle.fi/uutiset. 3.7.2019. Viitattu 3.7.2019.
- ↑ Aitonurmi, Tuomas: Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat 2019 julkistettu Kirjasampo.fi. 7.5.2019. Viitattu 29.11.2021.
- ↑ a b Ylen Tanssiva karhu -palkinto Matti Kangaskoskelle ja Kääntäjäkarhu Leevi Lehdolle yle.fi. 2.7.2020. Viitattu 3.7.2020.
- ↑ Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnon ehdokkaat vuodelle 2020 on valittu 28.5.2020. Yle. Viitattu 31.10.2021.
- ↑ a b Torvinen, Pekka: Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnon voitti Elsa Tölli, palkinto meni ensimmäistä kertaa omakustanteelle Helsingin Sanomat. 22.8.2021. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 25.8.2021.
- ↑ Aitonurmi, Tuomas: Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat 2021 Kirjasampo.fi. 8.7.2021. Viitattu 2.8.2022.
- ↑ Yle ylpeänä esittelee Tanssiva karhu -runokilpailun ehdokkaat! Yle.fi. 2.8.2022. Viitattu 2.8.2022.
- ↑ a b Ylen Tanssiva karhu-runopalkinnon 20-vuotisjuhlavuosi (Arkistoitu sivu) 5.4.2013. Yle. Arkistoitu 14.1.2015. Viitattu 20.4.2013.
- ↑ Kääntäjäkarhu Pauliina Haasjoelle ja Peter Mickwitzille yle.fi. 1.7.2015. Viitattu 2.7.2015.
- ↑ Joenniemi, Minna: Poronhoidosta deittichattiin - Kääntäjäkarhulla palkittu Kaisa Ahvenjärven kokoama runoteos avaa nykysaamelaisuuden solmuja suomeksi Yle.fi. 4.7.2018. Viitattu 5.7.2018.