Karhumäen Teatteri

Karhumäen Teatteri oli yksi kuudesta jatkosodan aikaisesta niin sanotusta sotateatterista. Se saavutti laajan suosion lähialueensa lottien ja sotilaiden keskuudessa. Karhumäessä oli 450-paikkainen teatteritila pyörönäyttämöineen, joka antoi hyvät ulkoiset puitteet toiminnalle. Keskeinen asema Karhumäen Teatterin toiminnan aloittamisessa oli korpraali Erkki Vuorelalla, joka myös ohjasi näytelmiä teatterille. Muita ohjaajia ja vaikuttajia olivat Viljo Karhu ja Jorma Vuortama. Teatterin ensimmäinen näytelmä oli kansantrubaduuri ja kanteleensoittaja Pasi Jääskeläisen kolminäytöksinen lauluhupailu Laivan kannella 28. heinäkuuta 1942. Ohjelmistoon kuului suomalaisia klassikoita, kuten Olenko minä tullut haaremiin, Pohjalaisia ja Nummisuutarit. Ajankohtaan sopivasti sijansa oli isänmaallisilla näytelmillä, kuten Jääkärin morsian.

Karhumäen Teatterissa uraa tekivät muun muassa Uljas Kandolin, Leevi Kuuranne, Henake Schubak, Annikki Linnoila ja Rauli Tuomi. Vappu Valpas teki Karhumäessä parin vuoden teatteriuran, mutta siirtyi sodan jälkeen sihteerin tehtäviin. Toimintansa viimeisinä kuukausina Karhumäen Teatteri teki Maaselän radion kanssa yhteistyötä, josta syntyivät radiolle sovitetut revyy-ohjelmat Budapestin Juliska ja Puolalainen masurkka. Edellisessä vieraili ajan tunnetuin suomalainen tanssiduo Orvokki Siponen & Klaus Salin. Jälkimmäisessä vierailivat muun muassa huippukoomikot Siiri Angerkoski ja Hannes Häyrinen. Karhumäen Teatteri lopetti toimintansa kesäkuussa 1944. Lauantaina 17. kesäkuuta kello 15.30 lähes koko siviilihenkilöstö sai lähteä Suomeen.

LähteetMuokkaa

  • Eteläpää, Heikki: ”Jees, teatteria!” – sanoi vääpeli Ryhmy: sotateatterit 1941–1944. Helsinki: Edita, 2002. ISBN 951-37-3550-8.
Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.