Avaa päävalikko

Kaarlo ”Kalle” Verner Järvinen (27. maaliskuuta 1903 Jyväskylä25. elokuuta 1941 Koirinvaara, Soanlahti)[1] oli suomalainen yleisurheilija, jonka viimeiseksi edustusseuraksi jäi Porin Tarmo. Hänen päälajinaan oli kuulantyöntö. Järvinen osallistui veljiensä Matin ja Akillesin tapaan Kesäolympialaisiin 1932, jääden kuulantyönnön virallisissa tuloksissa sijalle 12. Sports-Reference-nettisivuston mukaan tuolloin Tampereen Kisaveikkoja edustanut Järvinen oli 9:s, sillä Los Angelesin kisojen viralliseen raporttiin olivat sijoille 7–14 jääneiden tuloksiksi lipsahtaneet vain kolmannen kierroksen kaaret.[2]

Kaarlo Verner Järvinen
Henkilötiedot
Syntynyt 27. maaliskuuta 1903
Jyväskylä
Kuollut 25. elokuuta 1941 (38 vuotta)
Koirinvaara, Soanlahti
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Uran tiedot
Lempinimi Kalle
Pituus 188 cm
Laji yleisurheilu
Seura Porin Tarmo
Kilpauran kesto 1926–1941
Saavutukset
Voitot SM-hopea 1926, 1927, 1929, 1931

13. kesäkuuta 1927 Järvinen työnsi ensimmäisenä eurooppalaisena miehenä 15 metriä. Tampereella syntynyt tulos oli 15,17, jolla Järvinen on edelleen viimeisin suomalainen maailmantilaston ykkönen kuulassa. Uran toinen ja samalla viimeinen Suomen ennätys oli 15,92 syyskuun lopulla 1932. Matkaa päivän ikäiseen maailmanennätykseen oli 28 senttiä. Näin lähelle ME:tä ei kukaan kuulamies ole sittemmin päässyt. SM-tasolla Järvinen ylti hopealle 1926, 1927, 1929 ja 1931 sekä pronssille 1928. Jokaisen mitalin aikaan Järvinen edusti eri seuroja. Järvisen seuroja olivat Kouvolan Urheilijat, Turun Urheiluliitto, Viipurin Urheilijat, Helsingin Toverit, Jyväskylän Kisa-Toverit, Tampereen Kisaveikot, Jämsän Kisailijat, sekä viimeisenä seurana Porin Tarmo.[1]

Kuulantyönnön ohella Järvinen kisaili muissakin lajeissa. Vuonna 1927 hän kolmiloikkasi 14,21 metriä. Kaksi vuotta myöhemmin syntyivät pituushyppytulos 682 ja kiekonheiton ennätys 43,55 metriä. Toisinaan Järvinen myös paini. [3]

Armeija ja sota-aikaMuokkaa

Kalle Järvinen suoritti asepalveluksensa vuosina 1922–1923. Hän oli saanut arestirangaistuksia juopumuksesta ja epäsotilaallisesta käyttäytymisestä. Tällaisista tekijöistä huolimatta hänet kelpuutettiin muutamaa vuotta myöhemmin kanta-aliupseeriksi.

Jatkosodassa alikersantti Järvinen kuului 10. Tienhoitokomppaniaan, jossa hänet opittiin tuntemaan hankalana ja äkkipikaisena luonteena. Tämä oli vaikuttamassa siihen, että hänet ampui oma palvelustoveri. Sekä tekijä että uhri olivat vahvasti juopuneita, ja Järvinen oli yrittänyt ampua asetelineestä tempaisemallaan kiväärillä, joka oli kuitenkin lataamaton. Järvisen surmannut sotamies tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Kenttäsairaala ei suostunut ottamaan ruumista vastaan, mistä johtuen asetoverit hautasivat Järvisen Ruskealan multiin. Hautakivi on kuitenkin Tampereella Kalevankankaan hautausmaalla. [3]

MuutaMuokkaa

Kalle Järvisen veljet Matti, Akilles ja Yrjö olivat myös urheilijoita. Matin laji oli keihäänheitto, Akilles tuli tunnetuksi kymmenottelijana ja Yrjö myös keihäänheittäjänä. Veljesten isä oli Verner Järvinen, joka oli myös oman aikansa huippu-urheilija. Akilles kuoli niin ikään toisen maailmansodan aikaan lento-onnettomuudessa 7. maaliskuuta 1943.

LähteetMuokkaa

  1. a b Antti Arponen, Markku Kasila, Vesa-Matti Peltola – He antoivat kaikkensa, s. 230
  2. Olympic Sports: Kalle Järvinen Bio Olympic Sports. Ei määritelty. Viitattu 18.4.2016. (englanniksi)
  3. a b A. Arponen – Markku Kasila – Vesa-Matti Peltola: He antoivat kaikkensa, s. 232. Auditorium, 2014.