Kaisareion (Aleksandria)
Kaisareion (m.kreik. Καισαρεῖον, lat. Caesarium) eli Sebasteion (m.kreik. Σεβαστεῖον, lat. Sebasteum) oli antiikin aikainen Rooman keisarien kultille omistettu temppeli Aleksandriassa Egyptissä. Se oli roomalaisen Egyptin tärkein keisarikultin keskus.[1][2]
| Kaisareion | |
|---|---|
| Καισαρεῖον | |
| Sijainti | Antiikin Aleksandria, Muinainen Egypti (nyk. Aleksandria, Al-Iskandariyya, Egypti) |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | temppeli |
| Valmistumisvuosi |
n. 44–30 eaa. (rakennus) n. 13/12 eaa. (Kaisareionina) |
 |
|
Historia muokkaa
Kaisareionin rakennutti Kleopatra VII jumalaksi korotetun Julius Caesarin muistoksi noin vuonna 44–30 eaa. Kleopatra muisti sillä myöhemmin myös Marcus Antoniusta. Octavianus eli myöhempi Augustus saattoi rakennuksen valmiiksi ja omisti sen itselleen sen jälkeen kun oli vallannut Aleksandrian vuonna 30 eaa. ja halusi tuhota kaiken muiston Antoniuksesta tämän itsemurhan jälkeen.[2][3][4][5] Kokonaisuus vaikuttaa olleen valmis viimeistään vuonna 13/12 eaa. Rakennuksen nimi Kaisareion tuli latinan sanasta caesar, ja nimi Sebasteion Augustuksen nimen kreikankielisestä käännöksestä Sebastos.[1]
Kaisareion oli koko roomalaisen Egyptin suurin keisarikultille omistettu temppeli.[1] Siellä uhratiin sekä kulloisellekin keisarille että edeltäville keisareille.[6] Temppeli oli Rooman hallinnon pystyttämä, mutta sitä tukivat paikallisista valitut neokoros-virkamiehet eli ”temppelinvartijat”. Temppelistä tunnetaan kuvaus Filon Aleksandrialaiselta.[1][7]
Temppeli säilyi alkuperäisessä käytössä 300-luvulle jaa., jolloin se muutettiin Aleksandrian katedraalikirkoksi.[4][5] Se oli omistettu arkkienkeli Mikaelille.[3] Filosofi Hypatia murhattiin sen portailla uskonriitojen aikaan vuonna 415.[8] Kirkko tuhottiin vuonna 912.[5] Nykyaikaan rakennuksesta ei ole säilynyt juuri mitään. Sen perustukset kuitenkin löydettiin vuonna 1874.[3]
Rakennus muokkaa
Temppeli sijaitsi antiikin lähteiden mukaan lähellä kaupungin satamaa.[1][7][9] Filonin mukaan se oli rakennettu ympäristöään korkeammalle paikalle, ja näkyi siksi hyvin. Ulkonäöltään temppeli muistutti Rooman julkisia rakennuksia. Rakennuskokonaisuuteen kuului varsinaisen temppelin lisäksi propylaion, ulkoilmahuoneita, kirjasto ja puutarha, ja se oli koristeltu rikkaasti kulta- ja hopeapatsain sekä maalauksin. Siihen liittyi myös suuri avoin tila, johon antiikin lähteet viittaavat nimillä Forum Julium, Forum Augusti ja Sebaste Agora.[1][7]
Temppelin edustalla oli kolme suurta obeliskia, jotka oli siirretty Aleksandriaan muualta Egyptistä. Kaksi niistä, jotka tunnetaan ”Kleopatran neuloina”, olivat peräisin Heliopoliin Ran temppelistä. Ne ovat nykyisin Lontoossa ja New Yorkissa. Obeliskit olivat paikallaan Aleksandriassa 1800-luvulle saakka, joskin toinen oli tuossa vaiheessa jo kaatunut, ja merkitsivät näin temppelin paikkaa. Siksi sen sijainti tunnetaan paremmin kuin kaupungin useimpien muiden antiikin aikaisten kohteiden. Kolmas temppelistä peräisin oleva obeliski, niin kutsuttu Vatikaanin obeliski, on Roomassa Pietarinkirkon aukiolla.[1][2][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Pfeiffer, Stefan: ”The Imperial Cult in Egypt”. Teoksessa Riggs, Christina (toim.): The Oxford handbook of Roman Egypt, s. 83–100. Oxford: Oxford University Press, 2012. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Merriam, Augustus C.: The Caesareum and the Worship of Augustus at Alexandria. Transactions of the American Philological Association, 1883, 14. vsk, s. 5–35. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c Bengtsson, Michael: Reconstruction of the palace area in Alexandria Academia.edu. Viitattu 7.12.2020.
- ↑ a b Dixon, Don: The Caesareum of Alexandria – Scene of the Crime A Death in Alexandria. Viitattu 7.12.2020.
- ↑ a b c Caesareum Tour Egypt. Viitattu 7.12.2020.
- ↑ a b Smith, William: ”Alexandreia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c Filon Aleksandrialainen: Legatio ad Gaium 151.
- ↑ Sokrates Skolastikko: Kirkkohistoria 6.15 (engl. käännös).
- ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 36.69; Strabon: Geografika 17.1.