Käärmeenpalvonta tarkoittaa käärmeiden pitämistä pyhinä ja kunnioitettavina olioina.[1] Uskomuksissa ja taikuudessa käärmeiden merkitys on ollut suurempi kuin minkään muun eläimen. Ne ovat olleet parannustaidon jumalien, kuten kreikkalaisten Asklepioksen ja egyptiläisten Serapiksen, tunnusmerkkinä ja niiden nahan vaihtaminen on toiminut nuortumisen ja uudelleensyntymisen vertauskuvana. Toisaalta kristinuskossa ja skandinaavisessa mytologiassa käärme edustaa paholaista. Käärmeiden vihaaminen on yleistä, mutta esimerkiksi Intiassa niitä pidetään loukkaamattomina.[2]

Hygieia, terveyden ja puhtauden jumalatar.
Lääketieteen symboli - Asklepioksen sauva.

Temppeleissään käärmeitä ovat palvoneet muun muassa asteekit sekä muinaiset egyptiläiset ja kreikkalaiset, joille käärmeet olivat ennen kaikkea hautojen vartijoita. Se liittyy yleismaailmalliseen käsitykseen käärmeen hahmossa esiintyvästä ihmisen sielusta, kuten vaikkapa Väinämöisen Tuonelan matkalla, josta Kalevalassa kerrotaan. Jotkut ovat uskoneet käärmeiden tuottavan onnea ja niitä on käytetty myös sairauksien parantamiseen.[3] Käärmeet ovat olleet enne-eläiminä, toteemieläiminä ja falloksen vertauskuvina ne ovat liittyneet hedelmällisyyskulttiin.[2] Karjalankannaksella käärmeiden uskottiin olevan kodinhaltijoita. Näitä haltijaeläimiä pidettiin elätteinä navetoissa, joissa niille tarjottiin maitoa. Toisaalta niiden arveltiin imevän maitoa suoraan lehmien utareista.[3] Muualla niihin on liittynyt tarinoita käärmeistä noitien apueläiminä esimerkiksi sytyttämässä tulipaloja, kruunupäisistä käärmeistä, jättiläiskäärmeistä, käärmeiden käräjistä ja ihmisiä kiekkona pyörien takaa ajavista käärmeistä.[2]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Kielitoimiston sanakirja, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2006, ISBN 952-5446-20-4, hakusana palvoa.
  2. a b c Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965, hakusana käärmeet.
  3. a b Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966, hakusana käärmeenpalvonta.