Kodinhaltija

kansanperinteen olento

Kodinhaltija tai kodinhaltia eli kotitonttu on kansanperinteessä haltija tai tonttu, jonka uskotaan asuvan asuintalossa.[1]

Usein kodinhaltijan uskottiin tulevan taloon sillä hetkellä, kun taloon sytytetään ensi kertaa tuli. Toisinaan on uskottu, että kodinhaltijaksi on jäänyt ensimmäinen tulentekijä eli usein talon perustaja, tai talossa ensimmäisenä kuollut ihminen.[2]

Kodinhaltijoita on kuvattu eri näköisiksi ja myös luonteeltaan erilaisiksi. Usein ne ovat muistuttaneet talon ensimmäistä tulentekijää. Kodinhaltijan on yleensä kerrottu viihtyvän tulisijan äärellä, uunin päällä tai uunin takana. Joskus sen on kuvailtu pamautelleen uunin luukkua merkiksi siitä, että joku tuli taloon. Tiedetään myös paljon tapauksia, joissa kodinhaltijalle on annettu kokonaan oma huone, jonne sille on tuotu ruokaa.[3]

Ruokapöydässä kodinhaltijalle annettiin usein oma osuutensa ennen muita ruokailijoita.[4] Kodinhaltijan kanssa yritettiin pysyä hyvissä väleissä, sillä huonosti kohdeltu kodinhaltija alkoi häiriköidä. Haltijan näyttäytymistä pidettiin onnettomuuden tai kuoleman enteenä.[5]

Kun kodinhaltijan haluttiin muuttavan uuteen taloon kun sellainen rakennettiin vanhan tilalle, tuotiin uuteen taloon vanhan talon tulisijan kiviä, tuhkaa tai multaa. Jos kodinhaltijan uskottiin asuneen vanhan talon hirressä, hirsi otettiin uuteen taloon.[6]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. kodinhaltia. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2021.
  2. Saure 2021, s. 35–38.
  3. Saure 2021, s. 37–43.
  4. Saure 2021, s. 43.
  5. Saure 2021, s. 47–50.
  6. Saure 2021, s. 44–46.