Tonttu

pohjoismaisen kansanperinteen olento

Tonttu on pieni ihmisen kaltainen olento pohjoismaisessa kansanperinteessä.

Maalaistalojen monille rakennuksille oli omat suojelijatonttunsa tai haltijansa, kuten kotitonttu, saunatonttu, myllytonttu, riihitonttu, aittatonttu, navettatonttu ja tallitonttu. 1800-luvulta alkaen on ollut myös joulutonttuja, jotka asuvat Korvatunturilla.

Tontut on kuvattu hyväntahtoisiksi olennoiksi, jotka pitivät huolta talon tai muun rakennuksen hyvinvoinnista. Ne vaativat kuitenkin ihmisiltä rauhallista asumista ja kunnioittavaa käytöstä. Loukattuna tonttu saattoi äityä pahanilkiseksi ja vaaralliseksi, minkä vuoksi se pyrittiin pitämään hyvällä tuulella. Talossa tai saunassa tapahtuneet onnettomuudet sälytettiin usein vihastuneen tontun kontolle.[1]

EtymologiaMuokkaa

Suomen kielen sana tonttu tulee ruotsin tomte-sanasta. Tonttu on monissa tapauksissa vain toinen nimitys haltijoille.[2] Haltija on suomessa oletettavasti tonttua vanhempi nimitys. On arveltu, että ruotsalaisperäinen tonttu-sana alkoi levitessään joskus korvata vanhaa haltija-sanaa, tai sitä alettiin käyttää rinnakkain haltija-sanan kanssa tarkoittaen samaa asiaa.[3]

Erilaisia tonttujaMuokkaa

KotitonttuMuokkaa

Pääartikkeli: Kodinhaltija

Kotitontun eli kodinhaltijan uskottiin tulevan taloon sillä hetkellä, kun taloon sytytetään ensi kertaa tuli. Toisinaan on uskottu, että kotitontuksi on jäänyt ensimmäinen tulentekijä eli usein talon perustaja, tai talossa ensimmäisenä kuollut ihminen. Usein kotitonttu on muistuttanut talon ensimmäistä tulentekijää. Sen on yleensä kerrottu viihtyvän tulisijan äärellä, uunin päällä tai uunin takana. Kotitontun kanssa yritettiin pysyä hyvissä väleissä, sillä huonosti kohdeltu tonttu alkoi häiriköidä. Kun kotitontun haluttiin muuttavan uuteen taloon kun sellainen rakennettiin vanhan tilalle, tuotiin uuteen taloon vanhan talon tulisijan kiviä, tuhkaa, multaa tai hirsiä.[4]

SaunatonttuMuokkaa

Pääartikkeli: Saunatonttu

Saunatontun on uskottu asuvan saunassa kiukaan ja seinän välisessä pienessä tilassa. Luonteeltaan saunatonttu on yleensä kuvattu hyväntahtoiseksi, hyväsydämiseksi ja hyväntuuliseksi. Sillä on kuitenkin myös vaativa ja vaarallinen puolensa, joten ihmiset ovat pyrkineet olemaan saunatonttunsa kanssa hyvissä väleissä käyttäytymällä saunassa rauhallisesti ja kunnioittavasti. Saunomisen jälkeen saunatontulle on jätetty saunaan löylyä ja vihta. Jos saunatonttua kohdeltiin hyvin, se varmisti saunan toimivuuden, löylyjen puhtauden ja saunojien hyvinvoinnin ja turvallisuuden sekä esti saunaa palamasta.[5]

JoulutonttuMuokkaa

Pääartikkeli: Joulutonttu

Joulutonttu on joulupukin apulainen. Sen kerrotaan kurkkivan joulun alla ihmisten ikkunoista sisään tarkkaillen, ovatko lapset kilttejä ja ansaitsevatko he joululahjoja. Joulutontut valmistavat joululahjoja joulupukin pajassa Korvatunturilla ja auttavat joulupukkia lahjojen jakamisessa. Joulutonttu kuvataan yleensä pukeutuneena punaiseen nuttuun ja punaiseen tonttulakkiin. Luonteeltaan joulutonttuja kuvataan iloisiksi ja hyväntahtoisiksi kujeilijoiksi, nuorekkaiksi tai lapsekkaiksi olennoiksi. Joulutontut ovat melko uusi tulokas jouluperinteessä, sillä niitä alkoi näkyä lastenkirjoissa vasta 1800-luvun puolivälissä ja Suomessa 1890-luvulla.[6]

RiihitonttuMuokkaa

Riihitonttu on kuvattu lähes aina ukoksi, joka istuu piippuaan poltellen riihen uunin edessä ja laittaa puita pesään. Martti Haavion arvion mukaan riihitontun alkujuuret johtivatkin todennäköisesti tulenhaltiaan. Riihitontun apua tarvittiin siihen, että uunista saatiin riittävän lämmin viljan kuivattamiseksi mutta ei niin kuumaa, että riihi olisi syttynyt tuleen. Riihitonttu korjasi ihmisen tekemät virheet, sammutti tulipalot ja pelasti ihmisen kuolemasta häkään. Se kertoi sopivasta uunin lämpötilasta näyttäytymällä ihmiselle. Riihitonttu ei pitänyt luvattomista riihessä yöpyjistä ja valvotti näitä metelöimällä.[7]

MyllytonttuMuokkaa

Myllytontun päätehtävä oli myllystä huolehtiminen ja mylläreiden auttaminen. Myllytonttuja uskottiin asuvan niin vesimyllyissä kuin tuulimyllyissäkin. Myllytonttu esimerkiksi herätteli nukahtaneita mylläreitä, jotta myllynkivet eivät aiheuttaisi kipinöidessään tulipalon vaaraa. Myllytontulle vietiin juhlien aattoina myllyyn hyvää ruokaa. Kaltoin kohdellun myllytontun uskottiin pystyvän pysäyttämään koko myllyn.[8]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Saure 2021, s. 10–14, 22.
  2. Aura Ijäs: Tontut ja haltijat auraijas.com. Viitattu 25.12.2016.
  3. Saure 2021, s. 19–21.
  4. Saure 2021, s. 35–46.
  5. Saure 2021, s. 84–112.
  6. Saure 2021, s. 52–81.
  7. Saure 2021, s. 128–137.
  8. Saure 2021, s. 159–171.

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa