Juudaksenpuu
Juudaksenpuu (Cercis siliquastrum) eli palestiinanjuudaksenpuu[3] on hernekasvien heimoon ja juudaksenpuiden sukuun kuuluva kesävihanta puu, joka on peräisin Välimeren alueelta ja Länsi-Aasiasta. Se on suosittu koristekasvi runsaan ja kauniin punaisen kukintansa ansiosta.[2] Vanhan uskomuksen mukaan Juudas Iskariot hirttäytyi juudaksenpuuhun ja antoi sille siten nimensä.[4]
| Juudaksenpuu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Varsinaiskaksisirkkaiset Rosopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Suku: | Juudaksenpuut Cercis |
| Laji: | siliquastrum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Juudaksenpuu on pieni, harvaoksainen pensas tai puu, joka kasvaa 3–12 metriä korkeaksi ja jopa 10 metriä leveäksi. Sillä on yläviistot oksat sekä avoin ja epäsäännöllinen, usein toispuolinen latvus.[5][6] Vanhemmiten oksat kasvavat vaakatasossa ja taipuvat ylöspäin vain kärjistään. Kaarna on nuoressa puussa harjanteista ja punertavaa mutta alkaa harmaantua kasvin ikääntyessä, jolloin siihen ilmestyy myös ruskeita halkeamia.[5]
Kuluvan vuoden kasvainranka on kalju ja sitä täplittävät huomaamattomat korkkihuokoset; se on nuorena tummanpunaruskea mutta muuttuu vähitellen harmaaksi. Kapean kartiomaiset ja tummanpunaiset talvisilmut ovat 3–5 millimetrin mittaisia ja sijaitsevat aivan lehtiruodin tyvessä. Lehdet sijaitsevat varrella kierteisesti ja niissä on 5 senttimetrin mittainen ja kellanvihreä, tyvestä tummanpunaruskea lehtiruoti. Lehtilapa on 6–10 senttimetriä pitkä, 10–12 senttimetriä leveä, munuaismainen tai leveän vastaherttainen ja ehytlaitainen tai aavistuksen aaltolaitainen. Sen pinta on kalju ja aluksi väriltään punaruskea mutta muuttuu vähitellen himmeän harmaanvihreäksi ja alta vahapintaiseksi.[5]
Juudaksenpuu kukkii maalis–toukokuussa ennen lehtien puhkeamista – levinneisyysalueensa joissain osissa myös toisen kerran loka–marraskuussa, jolloin kukat jäävät lehtien kätköön. Kaksineuvoiset kukat puhkeavat vanhoihin oksiin ja runkoon ja muodostavat 3–6 kukan terttuja. Yksittäisen kukan läpimitta on 1,5–2 senttimetriä, ja siihen kuuluu 5 purppuranpunaista verhiönlehteä ja 5 vaalean- tai purppuranpunaista terälehteä. Kukissa on runsaasti mettä, minkä vuoksi ne houkuttelevat mehiläisiä ja joitakin lintulajeja, kuten medestäjiä. Hedelmä on litteä, 7–15 senttimetrin pituinen palko, joka on raakana purppuranvihreä ja kypsänä ruskea. Palot pysyvät puussa pitkälle talveen ja aukeavat vasta maahan pudottuaan. Niiden sisälle kätkeytyy 8–12 litteää, ruskeaa siementä, jotka itävät helposti.[5][6]
Levinneisyys muokkaa
Juudaksenpuu on kotoisin Välimeren itäosista ja Länsi-Aasiasta. Sen levinneisyysalue ulottuu Euroopassa Itä-Bulgariaan ja Turkkiin ja Aasiassa Iraniin, Irakiin, Israeliin, Jordaniaan, Libanoniin ja Syyriaan. Sitä on istutettu paljon koristekasviksi myös luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolella.[7]
Elinympäristö muokkaa
Lähisukulaistensa lailla juudaksenpuu kasvaa varjoisilla paikoilla, virtaavien vesien läheisyydessä ja metsien aluskasvillisuudessa.[6][7] Se on melko vaatimaton maaperän suhteen ja menestyy niin hiekassa, kosteassa hiesussa kuin kalkkimaannoksissakin – ei kuitenkaan märässä savimaassa.[7]
Juudaksenpuu kestää jopa −15 asteen pakkasta vaikka ei olekaan yhtä talvenkestävä kuin pohjoisamerikkalainen sukulaisensa amerikanjuudaksenpuu. Jos pakkanen pääsee vaurioittamaan sitä pahoin, se alkaa kasvattaa tyvestään runsaasti vesoja.[7]
Käyttö muokkaa
Juudaksenpuuta on jo pitkään kasvatettu koristepuuna luonnollisella levinneisyysalueellaan ja kauempanakin – esimerkiksi Britteinsaarille se tuotiin jo ennen 1600-lukua. Lisäksi siitä valmistetaan puuviilua, sillä sen puuaines on kauniin väristä, hienosyistä ja kovaa.[4]
Kasvitaudit ja -tuholaiset muokkaa
Juudaksenpuun tavallisimpia tauteja ovat punapahkasieni, lakastumistauti (Verticillium dahliae) ja erilaiset ruostetaudit. Sen yleisimpiä tuholaisia ovat kilpikirvat, kääpiökaskaat, sarvikaskaat ja kempit.[8]
Nimen etymologia muokkaa
Suvun nimi Cercis tulee kreikan kielen sanasta Kerkis eli sukkula, jota kreikkalaisen Theofrastoksen mukaan juudaksenpuiden litteät palkohedelmät muistuttivat. Juudaksenpuun tieteellinen lajinimi siliquastrum tulee latinan kielen sanasta siliqua, joka viittaa sen siemenkodan suureen kokoon.[4]
Yleiskieliselle nimelle on esitetty ainakin kaksi selitystä. Ranskassa lajista käytettiin aikaisemmin nimitystä juudeanpuu, sillä se oli hyvin yleinen kasvi Juudean kukkuloilla (nykyisen Israelin ja Palestiinan alueella). Shakespearen aikoihin mennessä kasvin nimeksi oli kuitenkin jo vakiintunut juudaksenpuu. Nimitys on peräisin vanhasta uskomuksesta, jonka mukaan puulla oli alun perin valkoiset kukat, mutta ne muuttuivat häpeästä punaisiksi, kun Juudas hirttäytyi sen oksanhaaraan kavallettuaan Jeesuksen. Tämän vuoksi puuta pidettiin entisaikoina petoksen symbolina ja siihen suhtauduttiin pelolla ja epäluulolla.[4][9]
Galleria muokkaa
-
Lehti (Cercis siliquastrum ) -
Lehti (Cercis siliquastrum ) -
Kaarna (Cercis siliquastrum ) -
Lehdet (Cercis siliquastrum )
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
Lähteet muokkaa
- ↑ Harvey-Brown, Y. & Barstow, M.: Cercis siliquastrum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.7.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Cercis siliquastrum (Judas tree) - Taxonomy Species of the Day. London: Natural History Museum. Viitattu 31.12.2011. (englanniksi)
- ↑ ONKI, Kassu: Cercis siliquastrum yso.fi. Viitattu 24.7.2012.
- ↑ a b c d Cercis siliquastrum (Judas tree) Species of the Day. London: Natural History Museum. Viitattu 31.12.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d Cercis siliquastrum (Judas tree): Appearance Species of the Day. London: Natural History Museum. Viitattu 31.12.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d Erga Aloni: Cercis siliquastrum Wild Flowers of Israel. Viitattu 31.12.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d Cercis siliquastrum (Judas tree): Distribution and ecology Species of the Day. London: Natural History Museum. Viitattu 31.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Cercis siliquastrum (Judas tree): Associated species and diseases Species of the Day. London: Natural History Museum. Viitattu 31.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Donald Watts: Dictionary of Plant Lore, s. 215. Academic Press, 2007. ISBN 978-0080546025.