Delirium tremens
Delirium tremens (usein myös juoppohulluus) on pitkäaikaisen ja runsaan (satunnaisesti myös lyhytaikaisen) alkoholin käytön äkillisestä lopettamisesta johtuva psykofyysinen sairaustila. Juoppohulluus tulee yleensä muutama päivä juomisputken lopettamisen jälkeen, kun krapula on jo mennyt ohi. Latinaksi delirium tarkoittaa sekavuustilaa ja tremens vapinaa.
| Delirium tremens | |
|---|---|
.jpg) Juoppohulluudesta kärsivä mies kuolinvuoteellaan kauhistuneen perheen kera. Kuvan teksti tarkoittaa "Alkoholi tappaa". |
|
| Luokitus | |
| ICD-10 | F10.4 |
| ICD-9 | 291.0 |
| Tautitietokanta | 3543 |
| MedlinePlus | 000766 |
| MeSH | D000430 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Oireet muokkaa
Tavallisimpia oireita ovat aggressiivisuus, sekavuus ja pelottavat hallusinaatiot, joita ovat etupäässä visuaaliset näyt (”pikku-ukkojen” näkeminen). Toinen yleinen aistiharha on formikaatio, jolloin potilas tuntee hyönteisiä ryömivän ihollaan.[1] Alkoholiaistiharhaisuus on alkoholipsykoosin muoto, jossa potilas kärsii aistiharhoista ilman varsinaista deliriumia (sekavuutta).
Joissakin tapauksissa on havaittu epileptisiä kohtauksia sekä juoppohulluuden uusiutuminen 5–7 vuorokauden kuluttua. Pitkäaikaiset oireet, kuten levottomuus, univaikeudet ja autonomisen hermoston oireet, voivat jatkua jopa puoli vuotta, minkä seurauksena useat potilaat sortuvat jälleen juomaan päästäkseen oireista eroon.
Syy muokkaa
Alkoholi lamauttaa hermosoluja tehostamalla GABA-välittäjäaineen vaikutusta GABA-A-reseptoreiden toimintaan ja samalla vähentämällä sen vastavaikuttajan glutamaatti-välittäjäaineen vaikutusta NMDA-reseptoreissa (GABA jarruttaa hermosolujen toimintaa ja glutamaatti kiihottaa). Pitkäaikainen alkoholinkäyttö aiheuttaa toleranssin kehittymiseen alkoholin lamauttaville vaikutuksille, joka ilmenee GABA-A-reseptoreiden määrän vähentymisenä ja samanaikaisena NMDA-reseptoreiden herkkyyden lisääntymisenä. Alkoholinkäytön äkillinen lopettaminen aiheuttaa tällöin kiihottavien välittäjäaineiden ylijäämän hermostoon eli "yliaktiivisuustilan", jonka kliinisinä merkkeinä ovat vieroitusoireet ja kouristelut. Toistuvat vieroitusoireet johtavat lisääntyneeseen alttiuteen sairausjaksoille, minkä seurauksena juomishimo ja vieroitusoireet vaikeutuvat ja alttius kouristuksille sekä delirium tremensille lisääntyvät.[2]
Hoito muokkaa
Juoppohulluuden hoito tapahtuu yleensä yleissairaalassa, ja usein käytetään lääkkeitä, kuten bentsodiatsepiinia ja haloperidolia.[3]
Delirium tremensin aiheuttama kuolleisuus on nykyisin noin 5–15 %. Kuolemat johtuvat yleensä hengitysvajauksesta tai rytmihäiriöstä. Ennen delirium tremensin nykyisten, suhteellisten tehokkaiden hoitomenetelmien kehittämistä sairauden aiheuttama kuolleisuus oli jopa 35 %.[4]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Huttunen, Matti: Juoppohulluus 30.11.2018. Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 26.6.2020.
- ↑ Leppävuori, Antero & Alho, Hannu: Alkoholideliriumin hoito. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2007, 123. vsk, nro 2, s. 169–175. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.6.2020.
- ↑ Delirium tremens (Juoppohulluus) Tukiasema.net. Arkistoitu 15.1.2008. Viitattu 25.6.2020.
- ↑ Burns, Michael James: Delirium Tremens (DTs) Medscape. 14.6.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Latva-Teikari, Kati: "Kaverin naama meni mustaksi ja olin varma, että se on saatana" – juoppohulluus voi jopa tappaa Yle Uutiset. 1.2.2018. Viitattu 26.6.2020.
- Mäkelä, Rauno: Alkoholipsykoosi Paihdelinkki.fi. 3.2.2010. A-klinikkasäätiö. Viitattu 26.6.2020.
- Salokangas, Raimo K.: Aistiharha – neurologinen vai psykiatrinen häiriö?. Duodecim, 2004, 120. vsk, s. 2085–2092. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.6.2020.