Jumalallistuminen
Jumalallistuminen (joskus myös jumaloituminen) eli teosis tai theosis (m.kreik. θέωσις, theōsis) tarkoittaa ortodoksisessa teologiassa ihmisten pyhittymistä Jumalan armolla takaisin alkuperäiseen olemukseensa Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi.[1] Jumalallistumisen tarkoitus on saavuttaa synergisesti uudelleen Jumalan ja ihmisen yhteys, joka hajosi syntiinlankeemuksessa. Jumalallistuminen saavutetaan sielun ja ruumiin puhdistumisen (m.kreik. κάθαρσις) kautta. Ortodoksisessa ajattelussa jumalallistuminen on ihmiselämän tarkoitus.[2]
Metropoliitta Hierotheos Vlachoksen mukaan jumalallistumisen korostus ortodoksisessa teologiassa johtuu siitä, että ortodoksinen teologia perustuu pyhien ja askeetikkojen henkilökohtaisiin ja suoriin kokemuksiin Jumalasta, toisin kuin läntinen roomalaiskatolinen ja protestanttinen teologia, jotka nojautuvat rationalistisiin teologian muotoihin, esimerkiksi skolastiikkaan.[3] Ortodoksiteologi Vladimir Losskyn mukaan: "Kukaan, joka ei kilvoittele yhteyteen Jumalan kanssa, ei voi olla teologi".[4]
Ihmisluonnon jumalallistuminen on osa tätä maailmankaikkeuden pyhittymistä ja siihen pyritään mm. askeettisen elämäntavan avulla. Siinä tavoitteena on muuttaa ja kehittää ihmisluontoa kohti Kristuksen antamaa esikuvaa.
Historiallinen ja patristinen perusta
muokkaa»Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan. Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta (θείας κοινωνοὶ φύσεως). »
(2. Piet. 1:3-4)
Jumalallistumisen teologia perustuu ortodoksisessa kirkossa Raamattuun ja kirkkoisien kirjoituksiin. 2. Pietarin kirjeessä on suora viittaus jumalallistumiseen "jumallallisen luonnon osallisuutena."
Athanasios Suuren, Aleksandrian patriarkan, mietelause ”Hän (Jumala) tuli ihmiseksi, tehdäkseen meistä jumalia” (Αὐτὸς γὰρ ἐνηνθρώπησεν, ἵνα ἡμεῖς θεοποιηθῶμεν, Autos gar enēnthrōpēsen, hina hēmeis theopoiēthōmen)[5] tiivistää jumalallistumisen teologian. Teosis perustuu siihen, että Jumala syntyi ihmiseksi, että ihminen voisi saada takaisin Jumalan kaltaisuuden, jonka hän menetti syntiinlankeemuksessa.
Katso myös
muokkaaKirjallisuutta
muokkaa- Arkkimandriitta Georgios Kapsanis: Jumaloituminen ihmiselämän tarkoituksena. (Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestön julkaisuja 4. Alkuteos: Η ΘΕΩΣΙΣ ΩΣ ΣΚΟΠΟΣ ΤΗΣ ΖΩΗΣ ΤΟΥ ΑΝΘΡΩΠΟΥ) Suomentanut Markus Paavola. Joensuu: Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestö, 2004. ISBN 951-98896-3-9
- Arkkimandriitta Kristoforos Stauropoulos: Jumalallisesta luonnosta osallisiksi. (Alkuteos: Koinōnoi theias phuseōs) Suomentanut sisar Kristoduli. Joensuu: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1990. ISBN 951-8979-00-6
- Pyhittäjä Johannes Siinalainen - Portaat. (Kreikankielinen alkuteksti: Κλίμαξ Ἰωάννου τοῦ Σιναΐτου) Suomentanut Johannes Seppälä. Joensuu: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1985. ISBN 951-9071-74-1
Lähteet
muokkaa- ↑ Yleinen teologia : systemaattinen teologia www.helsinki.fi. Viitattu 25.9.2016.
- ↑ Arkkimandriitta Georgios Kapsanis: Jumaloituminen ihmiselämän tarkoituksena, s. 9-11. (Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestön julkaisuja 4. Alkuteos: Η ΘΕΩΣΙΣ ΩΣ ΣΚΟΠΟΣ ΤΗΣ ΖΩΗΣ ΤΟΥ ΑΝΘΡΩΠΟΥ) Suomentanut Markus Paavola. Joensuu: Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestö, 2004. ISBN 951-98896-3-9
- ↑ The Difference Between Orthodox Spirituality and Other Traditions by Metropolitan Hierotheos Vlachos[1]
- ↑ Vladimir Lossky: The Mystical Theology of the Eastern Church, s. 39. Crestwood, New York: St. Vladimir's Seminary Press, 1976. ISBN 978-0-913836-31-6
- ↑ Saint Athanasius, On the Incarnation of the Word, 54.3. Translation by John Behr (Saint Vladimir’s Seminary Press, 2011, ISBN 978-0-88141427-1), p. 167
