Jouko Salomäki

suomalainen painija

Jouko Johannes Salomäki (s. 26. elokuuta 1962 Kauhajoki) on suomalainen aktiiviuransa lopettanut painija ja maan viimeisin painin olympiavoittaja. Hän paini finaalissa kaksi kylkiluuta murtuneena. [1] Los Angelesin kisoja boikotoi kuitenkin Neuvostoliiton johdolla 14 maata.[2] Itäblokin rintamaan kuului lukuisia huippupainijoita. Hän edusti seuratasolla Nurmon Jymyä. Nykyään Salomäki asuu Seinäjoen Nurmossa.[3]

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten kreikkalais-roomalainen paini
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Los Angeles 1984 74 kg
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Clermont-Ferrand 1987 74 kg
Pronssia Pronssia Kolbotn 1985 74 kg
EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Tampere 1987 74 kg
Pronssia Pronssia Pireus 1986 74 kg

Kilpauransa jälkeen Salomäki on toiminut useita vuosia yksityisyrittäjänä maansiirtokoneita myyvässä yrityksessä, painivalmentajana sekä kiertänyt helluntaiseurakunnissa kertomassa uskoon tulostaan.

Saavutuksia muokkaa

  • olympiakultaa Los Angeles 1984 (kreikkalais-roomalainen paini, sarja 74 kg) [4]
  • MM-kultaa 1987 (74 kg) [5]
    • MM-pronssia 1985 (74 kg) [5]
  • EM-hopeaa 1987 (74 kg) [6]
    • EM-pronssia 1986 (74 kg) [6]
  • nuorten EM-kultaa 1982 (74 kg)
  • veteraanien MM-kultaa 2003 (85 kg)
    • veteraanien MM-pronssia 2001 (76 kg)
  • SM-kultaa 1977 (52 kg), 1981, 1982, 1983, 1984, 1985, 1987 ja 1989 (74 kg) [7]

Dopingtapaus ja kavallustuomio muokkaa

Salomäki kärähti hormonien salakuljetuksesta Helsinki-Vantaan lentoasemalla marraskuussa 1990, jolloin hän oli palaamassa kilpailumatkalta Viron Tartosta. Hänen laukustaan löytyi tullitarkastuksessa 300 tablettia ja 40 ampullia anabolisia steroideja. Salomäki väitti oikeudessa asianajajansa välityksellä, että hän ei tiennyt kuinka hormonit olivat joutuneet hänen laukkuunsa. Salomäki väitti jonkun laittaneen hormonit hänen laukkuunsa joko hotellihuoneessa, hotellin aulassa, bussin vieressä tai lentokentällä. Oikeudessa kuultu todistaja, Salomäen kanssa samassa hotellihuoneessa asunut kilpailutoveri, ei uskonut Salomäen salakuljettaneen hormoneja. Hänen mukaansa hormonit saattoivat joutua Salomäen kassiin hotellissa, kun Salomäki nukkui huoneessa pois humalaansa. Selitykset eivät vakuuttaneet Painiliittoa ja oikeutta. Suomen Painiliitto asetti Salomäen marraskuussa 1990 kahden vuoden kilpailukieltoon. Sittemmin Vantaan kihlakunnanoikeus langetti lisäksi Salomäelle sakkotuomion hormonien salakuljetuksesta helmikuussa 1991.[8]

Salomäki tuomittiin Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa huhtikuussa 2018 vuoden ja kuuden kuukauden ehdolliseen vankeuteen noin 300 000 euron kavalluksesta omasta yhtiöstään.[9]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Sanomalehti Kaleva 8.3.2008. Kullan kallis Kustaa, [1][vanhentunut linkki] viitattu 5.4.2008.
  2. Helsingin Sanomat 24.8.2004. Painikullasta jo 20 vuotta.
  3. Turun Sanomat 22.3.2006. Ensin oli paini, sitten pullo ja nykyisin Raamattu. Olympiavoittaja Jouko Salomäki pannut elämänsä uuteen uskoon, [2] viitattu 22.2.2008.
  4. Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja, s. 483. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
  5. a b Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja, s. 489. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
  6. a b Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja, s. 496. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
  7. Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja, s. 498, 500. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
  8. Helsingin Sanomat 15.2.1991. Salomäki sai sakkotuomion hormonien salakuljetuksesta
  9. Olympiavoittaja Jouko Salomäelle puolentoista vuoden ehdollinen vankeustuomio iltalehti.fi. Viitattu 24.4.2018.

Aiheesta muualla muokkaa

 

Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.