Wikipedia

Joseph Brodsky

venäläis-yhdysvaltalainen runoilija

Joseph Brodsky (alun perin Iosif Aleksandrovitš Brodski,[1] ven. Ио́сиф Алекса́ндрович Бро́дский); (24. toukokuuta 1940 Leningrad, Neuvostoliitto – 28. tammikuuta 1996 New York, Yhdysvallat) oli venäläissyntyinen yhdysvaltalainen runoilija ja esseisti.

Joseph Brodsky
Joseph Brodsky 1988
Joseph Brodsky 1988
Henkilötiedot
Syntynyt24. toukokuuta 1940
Leningrad
Kuollut28. tammikuuta 1996 (55 vuotta)
New York
Kirjailija
Tuotannon kielivenäjä, englanti
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto 1987

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Brodsky julkaisi tuotantonsa pääosan englanniksi.[2] Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1987.[3]

Elämä ja ura muokkaa

Brodsky syntyi Leningradissa juutalaisperheeseen. Hänen isänsä oli valokuvaaja ja äiti kirjanpitäjä. 15-vuotiaana Brodsky lopetti koulunkäynnin ja työskenteli vuosina 1956–1962 yli kymmenessä työpaikassa. 16-vuotiaana hän luki Saadin Gulistanin, mikä oli koulukirjojen jälkeen hänen ensikosketuksensa runouteen.[2] Brodsky opetteli itsekseen englantia ja puolaa.[4] 18-vuotiaana hän alkoi kirjoittaa runoja.[5] Vuonna 1961 Brodsky tutustui Anna Ahmatovaan.[2]

Vuonna 1964 neuvostoviranomaiset syyttivät Brodskya tyhjäntoimittamisesta, 'loisena elämisestä'. Runoilijan työtä ei hyväksytty hänen ammatikseen, koska Brodskyllä ei ollut siihen muodollista koulutusta. Brodsky tuomittiin viideksi vuodeksi pakkotyöhön ja maansisäiseen karkotukseen ja lähetettiin Arkangelin alueelle.[6] Ennen karkotusta Brodskyä pidettiin mielisairaalassa ja Krestyn vankilassa. Muun muassa säveltäjä Dmitri Šostakovitš arvosteli Brodskyn oikeudenkäyntiä laittomana.[2] Brodsky kärsi tuomiotaan maaliskuusta 1964 marraskuuhun 1965.[5] Hänet armahdettiin vuonna 1965 kun muun muassa Jean-Paul Sartre ja Ahmatova protestoivat tuomiota vastaan.[2]

Neljä Brodskyn runoa julkaistiin antologioissa Leningradissa vuosina 1966 ja 1967, mutta suurin osa hänen tuotannostaan ilmestyi vain lännessä. Hän käänsi runoja englannista ja puolasta, muun muassa Czesław Miłoszin tuotantoa venäjäksi.[5] Brodsky karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1972 ja hän muutti ensin Wieniin, mistä runoilija W. H. Auden ja Michiganin yliopiston slaavilaisten kielten professori Carl Ray Proffer auttoivat hänet Yhdysvaltoihin.[2] Brodsky asui Brooklynissä ja Massachusettsissa. Hänen teoksensa ensimmäinen englanninkielinen käännös ilmestyi vuonna 1973. Brodsky opetti muun muassa Columbian yliopistossa ja Mount Holyoke Collegessa.[4] Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1977.[2]

Brodsky julkaisi tuotantonsa pääosan englanniksi.[2] Tuotanto koostuu runoista ja esseistä. Hänen runojaan on käännetty useille kielille.[5] Brodsky sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1987. Palkintoperusteluissa puhuttiin ”laaja-alaisesta, ajattelun terävyyden ja runollisen voiman leimaamasta kirjallisesta tuotannosta”.[7]

Brodsky kuoli sydänkohtaukseen kotonaan Brooklynissä New Yorkissa tammikuussa 1996.[4]

Tuotanto muokkaa

Brodskyn runoudessa on paljon viittauksia antiikin mytologiaan ja muuhun länsimaiseen kulttuuriperintöön. 1900-luvun runoilijoista hänelle ovat läheisiä muun muassa Osip Mandelštam, Marina Tsvetajeva, W. H. Auden ja T. S. Eliot. Brodskya on luonnehdittu moderniksi klassistiksi ja hänen alkukieliset runonsa ovat yleensä mitallisia.[7]

Brodskyn valittujen esseiden kokoelma Less Than One (1986) sai osakseen ylistystä.[7] Teoksen ensimmäinen ja viimeinen essee suomennettiin teoksena Ei oikein ihminenkään vuonna 1987. Kirja sisältää nimiesseen ja tekstin ”Puolitoista huonetta”, joissa Brodsky muistelee elämää Neuvostoliitossa.[8] Toinen Less Than Onesta suomennettu artikkelikokoelma Katastrofeja ilmassa sisältää esseitä kirjallisuudesta. Keskeinen teema on runous, jota Brodsky pitää taiteenlajeista korkeimpana. Taide ja runous asettuvat Brodskylla raakaa pakkovaltaa vastaan, joskaan Brodsky ei pitänyt itseään poliittisena toisinajattelijana vaan kirjallisena hahmona.[7]

Brodskyn mukaan merkittävä runous hylkää kaavoittuneen kielen ja ajattelun, pyrkii uudistumaan ja arvostelemaan totunnaisia käsityksiä. Tämä tekee runoudesta vallalle vaarallisen. Kirjailijan ainoa yhteiskunnallinen velvollisuus on Brodskyn mukaan kirjoittaa hyvin. Idän käsite liittyy Brodskylla hierarkiaan ja alistamiseen, ihmisarvon ja pysyvien moraalisten periaatteiden kieltämiseen. Koska pahuus liittyy yhteisöihin, tehokkain vastarinnan muoto on Brodskyn mukaan individualismi, sellaiset asiat joita ei voi jäljitellä tai vääristää.[7]

Perintö, Joseph Brodsky Memorial Fund muokkaa

Joseph Brodskyn nimeä kantava The Joseph Brodsky Fellowship Fund -säätiö oli kirjailijan oma toive ja perustettiin Roomaan American Academy In Rome'n yhteyteen heti kirjailjan kuoleman jälkeen vuonna 1996. Säätiö jakaa vuosittain apurahoja venäjänkielisille nykyrunoilijoille ja taiteilijoille.[9]

Palkintoon kuuluu kolme kuukautta kestävä majoittuminen Italiassa sekä matkakustannukset.[10] Apurahan ovat saaneet runoilijat Šamšad Abdullajev, Jekaterina Sokolova, Igor Bulatovski, Aleksandr Skidan, Ivan Ahmetiev (vuonna 2019), Mihail Aizenberg, Nikolai Baitov, Aleksandr Beljakov, Jelena Fanailova, Linor Goralik, Boris Hersonski, Timur Kibirov, Jelena Švarts, Maria Stepanova, Sergei Stratanovski, Vladimir Strotškov, Dmitri Vedeniapin, Mihail Jeremin ja Nikolai Zviangintsev. [11]

Teoksia muokkaa

  • A Part of Speech (1977)
  • To Urania (1984)
  • So Forth (1996)
  • Collected Poems in English (2000)
  • Nativity Poems (2001)

Suomeksi muokkaa

Pääartikkeli: Luettelo Joseph Brodskyn runojen suomennoksista
Runoja
  • Keskustelu taivaan asujaimen kanssa. Runoja. Suomentanut ja valikoinut Jukka Mallinen. Venäjänkieliset alkuperäisrunot ovat ilmestyneet useissa eri valikoimissa ja aikakauskirjoissa. Helsinki: Tammi, 1995. ISBN 951-31-0611-X.
  • Joulutähti. Runoja. Suomentanut ja valikoinut Jukka Mallinen. Helsinki: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1263-2.
Esseitä
  • Ei oikein ihminenkään. (Less Than One. Selected Essays, 1986.) Suomentaneet Kalevi Nyytäjä, Eva Siikarla. Keltainen kirjasto 213. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6912-5.
  • Katastrofeja ilmassa. Esseitä. (Less Than One. Selected Essays, 1986.) Suomentanut Paavo Lehtonen. Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-7019-0.
  • Veden peili. (Watermark, 1992.) Suomentanut Marja Alopaeus. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0207-6. (kirja Italiasta)
  • Keräilijän kappale. (Valikoima alkuteoksesta On Grief and Reason. Essays, 1995.) Suomentanut Kalevi Nyytäjä. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-0825-2.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Brodsky, Joseph Kirjasampo.fi. Viitattu 6.10.2015.
  2. ↑ a b c d e f g h Liukkonen, Petri: Joseph Brodsky (1940-1996) - Josip Aleksandrovich Brodsky - Iosif Brodskii 2008. Authors’ Calendar. Viitattu 6.10.2015. (englanniksi)
  3. ↑ The Nobel Prize in Literature 1987: Joseph Brodsky - Facts Nobelprize.org. Viitattu 6.10.2015. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Joseph Brodsky Poets.org. Academy of American Poets. Viitattu 6.10.2015. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d The Nobel Prize in Literature 1987: Joseph Brodsky - Biographical Nobelprize.org. Viitattu 6.10.2015. (englanniksi)
  6. ↑ Bruk, Boris: On ”Parasites” in the New Russian Economy 6.5.2013. Institute on Modern Russia (IMR). Viitattu 6.10.2015. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e Hellman, Ben: Brodsky, Joseph. Teoksessa 10095–10096: Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2. Helsingissä: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3.
  8. ↑ Brodsky 1987.
  9. ↑ The Joseph Brodsky Fellowship Fund. ABOUT US © 2023 Joseph Brodsky Memorial Fund facebook.
  10. ↑ Fellowships - Joseph Brodsky josephbrodsky.org.
  11. ↑ Our fellows - Joseph Brodsky josephbrodsky.org.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Mallinen, Jukka: Seisahdus erämaassa. Elämäkertaa ja kirjoituksia Joseph Brodskysta. Turku: Savukeidas, 2010. ISBN 978-952-5500-73-8.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joseph_Brodsky&oldid=21622956”