Wikipedia

Jorma Johteinen

suomalainen kommunisti ja desantti

Jorma Mooses Johteinen (26. marraskuuta 1913 Tampere – 13. toukokuuta 1944 Turku) oli suomalainen kommunisti ja desantti, joka toimi jatkosodan aikana SKP:n maanalaisen johtajan Yrjö Leinon apulaisena ja yhteyshenkilönä. Johteinen pidätettiin keväällä 1944 ja hän kuoli jonkin ajan kuluttua epäselvissä olosuhteissa pidätyssellissä.

Elämä muokkaa

Nuoruus muokkaa

Jorma Johteisen vanhemmat olivat Ruovedellä syntynyt seppä Mooses Johteinen ja Elsa Maria Selin.[1] Hänen isänsä oli entinen punakaartilainen, joka sisällissodan jälkeen sai kahden vuoden kuritushuonetuomion.[2] Metallimiehenä työskennellyt Johteinen omaksui kommunistisen ajattelunsa Betty Peltoselta, joka oli hänen isoveljensä Einarin puolison sisar. Vuonna 1931 Johteinen liittyi Työväen Järjestönuorten Liittoon ja hän kuului myös Suomen Kommunistiseen Nuorisoliittoon.[1] Vuonna 1933 Johteinen valittiin SKP:n kaupunkikomitean jäseneksi ja 1936 hän siirtyi SKP:n sotilaslinjan työntekijäksi kiertäen tehtävässään eri puolilla Itä- ja Pohjois-Suomea.[3] SKNL:n lakkauttamisen jälkeen Johteinen vaikutti SKP:n taktiikan mukaisesti sosialidemokraattisissa järjestöissä.[1] Lisäksi hän oli mukana muun muassa Tampereen Seudun Siviilirekisteriyhdistyksen toiminnassa.[4]

Sota-aika muokkaa

Talvisodan jälkeen Johteinen oli kesäkuussa 1940 perustamassa Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran Tampereen osastoa. Perustavassa kokouksessa Johteinen luki hallitusta arvostelleen julkilausuman, minkä seurauksena hän sai kolmen kuukauden vankeusrangaistuksen hallituksen halventamisesta.[5] Elokuussa 1940 viranomaiset sulkivat Johteisen turvasäilöön ja marraskuussa hänet erotettiin SDP:n jäsenyydestä.[6] Jatkosodan käynnistyttyä turvasäilössä olleet kommunistit lähetettiin rintamalle niin sanotun Pärmin pataljoonan riveissä. Matkan aikana SKP:n johtoon kuulunut Nestori Nurminen määräsi hänet turvasäilöläisten joukkueenjohtajaksi. Osaston saavuttua Vuohtjärvelle 13. syyskuuta 1941 se sijoitettiin välittömästi etulinjaan. Venäläiset aloittivat yöllä kiivaan tykistötulituksen, jonka aikana Johteinen juoksi kranaattikeskityksessä rintamalinjan yli ja loikkasi puna-armeijan puolelle.[7]

Johteisen ohella syyskuun puoliväliin mennessä Neuvostoliiton puolelle siirtyi yli 50 Pärmin pataljoonan miestä. He olivat aluksi Moskovassa, josta Johteinen lähetettiin helmikuussa 1942 Kominternin puoluekouluun Ufaan yhdessä Paavo Heinosen, Manu Kantolan ja Reino Kosusen kanssa. Kominternin tarkoituksena oli kouluttaa heistä organisaattoreita, jotka sodan jälkeen rakentaisivat SKP:n johdon uudelleen.[8][9] Johteinen ja Kosunen päätettiin lähettää Suomeen jo sodan aikana, jonka vuoksi heidät komennettiin vielä tiedustelukoulutukseen Moskovan lähelle. Miesten piti saapua Suomeen jo toukokuussa 1943, mutta lukuisten viivästysten jälkeen heidät pudotettiin Espoon metsiin vasta syyskuussa. Johteinen ja Kosunen etsivät käsiinsä Yrjö Leinon ja saamiensa määräysten mukaisesti ryhtyivät hänen avustajikseen.[10] Suurin merkitys oli radioyhteydellä, sillä ennen heidän saapumistaan Leino oli joutunut tuhoamaan pääosan hankkimistaan tiedoista, koska hän ei saanut välitettyä niitä Moskovaan.[11]

Pidätys ja kuolema muokkaa

Keväällä 1944 Valpo sai ilmiannon Kruunuhaassa viikkojen ajan majailleesta epämääräisestä sotilaasta ja 27. maaliskuuta asepukuinen Johteinen pidätettiin Kulmavuorenkatu 31:ssä sijaitsevasta asunnosta. Johteisella oli väärennetty sotilaspassi, mutta vanhojen pidätyskuvien perusteella hänen henkilöllisyytensä paljastui nopeasti. Lyhyen kuulustelun jälkeen Johteisen luovutettiin Päämajan valvontaosastolle, joka siirsi hänet 10. toukokuuta Turkuun laajan Länsi-Suomen vakoilujutun tutkimuksia varten.[8][10][12]

Johteinen kuoli Turun poliisivankilassa illalla 13. toukokuuta suoritetun kuulustelun jälkeen. Viereisessä sellissä pidätettynä ollut Edith Ranta kertoi, kuinka Johteinen oli viety reilun tunnin kestäneeseen kuulusteluun yhdeksältä illalla. Ranta piti Johteiseen yhteyttä seinään sähköttämällä, mutta tällä kertaa vastausta ei kuulunut. Seuraavana aamuna hänet löydettiin kuolleena sellistään.[13] Virallisen selityksen mukaan Johteinen hirtti itsensä jalkarätteihin, mutta on myös mahdollista, että hän kuoli väkivaltaisen kuulustelun yhteydessä saamiinsa vammoihin.[1] Sakari Selin on kertonut muistelmissaan Valpon henkilömapissa olevasta tiedosta, jonka mukaan sotilasvirkailija Teuvo Orte olisi lyönyt Johteista vatsaan aiheuttaen tämän kuoleman.[8]

Johteisen ruumis toimitettiin Turun kaupunginsairaalaan ruumiinavaukseen ja haudattiin viisi päivää myöhemmin omaisten tietämättä Kärsämäen ampumaradan desanttihautaan.[8] Uudenvuodenpäivänä 1945 Johteisen ruumis siirrettiin Kalevankankaan hautausmaalla sijaitsevaan yhteishautaan kuulusteluissa hengiltä pahoinpidellyn Kalle Lahtisen kanssa. Heidän hautajaisiinsa osallistui yli 10 000 saattajaa.[14]

Jälkipyykki muokkaa

Vuonna 1947 Johteisen ruumis kaivettiin ylös omaisten pyynnöstä ja sille tehtiin uusi ruuminavaus, jonka suorittaneen dosentti Sven Erkkilän mukaan Johteinen kuoli tukehtumiseen. Hänen kaulassaan oli jälkiä köydestä, mutta pahoin mädäntyneestä ruumiista oli mahdotonta saada selville merkkejä väkivallasta. Omaiset kuitenkin epäilivät, ettei tutkittu ruumis ollutkaan Johteisen ja keväällä 1948 tapausta käsiteltiin oikeudessa. Toukokuussa Turun raastuvanoikeus antoi päätöksen, jonka mukaan Johteinen oli kuollut hirttäytymällä, eikä voitu todistaa sen johtuneen ulkopuolisista tekijöistä.[15][16]

Perhe muokkaa

Jorma Johteisen veli oli taidemaalari Einar Johteinen. Kemin kaupunginjohtaja Taisto Johteinen oli heidän veljenpoikansa.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d Korhonen, Kai: Jorma Johteinen – aatteen mies loppuun saakka Elävää tiedettä. 23.3.2017. Turun yliopisto. Viitattu 11.11.2021.
  2. ↑ Seppä Mooses Johteinen, Tampere Valtiorikosoikeuksien aktit. Kansallisarkisto. Viitattu 11.11.2021.
  3. ↑ Selin, Sakari: Kun valtiopetos oli isänmaallinen teko : nuoret sodassa Hitleriä vastaan, s. 119. Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2011. ISBN 978-952-99991-6-3. Teoksen verkkoversio (PDF).
  4. ↑ Tampereen seudun siviilirekisteriyhdistyksen vuosikokous. Kansan Lehti, 16.2.1938, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.11.2021.
  5. ↑ Selin 2011, s. 108–109.
  6. ↑ Selin 2011, s. 116.
  7. ↑ Rentola, Kimmo: Kenen joukoissa seisot? Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 362. Väitöskirja. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-01920-1-5.
  8. ↑ a b c d Selin 2011, s. 318–321.
  9. ↑ Rentola 1994, s. 368.
  10. ↑ a b Rentola 1994, s. 430, 444–445.
  11. ↑ Rentola 1994, s. 450.
  12. ↑ Selin 2011, s. 325.
  13. ↑ Rislakki, Jukka: Maan alla : vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941–1944, s. 93–94. Helsinki: Love Kirjat, 1985. ISBN 951-83509-9-X.
  14. ↑ Rislakki 1985, s. 161.
  15. ↑ Rättegång om mystiskt dödsfall i fängelse. Åbo Underrättelser, 24.2.1948, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.11.2021. (ruotsiksi)
  16. ↑ Från rådhusrätten. Åbo Underrättelser, 28.5.1948, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 11.11.2021. (ruotsiksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jorma_Johteinen&oldid=21098626”