Wikipedia

Joni Skiftesvik

suomalainen kirjailija

Jon (Joni) Harald Skiftesvik (s. 26. heinäkuuta 1948 Haukipudas)[1] on suomalainen kirjailija. Hänet tunnetaan monipuolisena kirjoittajana ja etenkin taitavana novellistina. Hänellä on erittäin laaja tuotanto, johon sisältyy romaanien ja novellien lisäksi muun muassa näytelmiä, radiokuunnelmia, tietokirjoja, dramatisointeja ja antologioita.[2]

Joni Skiftesvik
Joni Skiftesvik keväällä 2017.
Joni Skiftesvik keväällä 2017.
Henkilötiedot
Syntynyt26. heinäkuuta 1948 (ikä 75)
Haukipudas
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Esikoisteos Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (1983)
Palkinnot

J. H. Erkon palkinto (1983)
Kalevi Jäntin palkinto (1986)
Pro Finlandia (2005)
Runeberg-palkinto (2015)

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Skiftesvik on yksi palkituimmista suomalaisista nykykirjailijoista. J. H. Erkon esikoiskirjapalkinnon Skiftesvik sai 1983 ja Kalevi Jäntin palkinnon 1986. Vuonna 2015 Skiftesvik sai Runeberg-palkinnon teoksellaan Valkoinen Toyota vei vaimoni (2014). Hän on ollut kolme kertaa kirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana. Vuonna 2005 Skiftesvik sai Pro Finlandia -mitalin.[3]

Joni Skiftesvik on Oulun Kirjailijaseuran perustajajäseniä. Hänen tuotantoaan on käännetty 12 kielelle.[2]

Tausta muokkaa

Haukiputaalla syntyneen Skiftesvikin vanhemmat olivat norjalainen merikapteeni Otto Olafsen Skiftesvik ja haukiputaalainen ahtaaja Aila Elina Susanna Enojärvi. Vuonna 1949 Skiftesvik muutti äitinsä kanssa Norjaan isänsä kotiseudulle Askøyhyn, lähelle Bergeniä. Vielä saman vuoden lopulla he muuttivat kuitenkin takaisin Haukiputaalle Martinniemeen.[1]

Skiftesvik valmistui ylioppilaaksi Haukiputaan yhteiskoulusta 1969.[4] Hän on suorittanut journalismin opintoja.[5]

Ennen kirjailijan uraansa Skiftesvik teki pitkän uran eri lehdissä. Suorittaessaan asepalvelustaan vuonna 1970 hän työskenteli Ruotuväen toimittajana Helsingissä ja tiedotusupseerin apulaisena Pohjois-Suomen sotilasläänin esikunnassa Oulussa.[6] Hän työskenteli Oulu-lehden toimitussihteerinä vuosina 1968–1973 ja päätoimittajana 1981–1983, Iltasten toimitussihteerinä vuosina 1973–1974, Liiton erikoistoimittajana 1974–1975 ja Kainuun Sanomien uutispäällikkönä 1975–1977 ja toimituspäällikkönä 1977–1981. Vuosina 1983–1988 Skiftesvik oli Kolmiokirja Oy:n julkaisujohtaja.[7] Vapaa kirjailija hän on ollut vuodesta 1988.[8]

Tuotanto ja kirjallinen tyyli muokkaa

Skiftesvik on kirjoittanut muun muassa novelleja, romaaneja, näytelmiä, kuunnelmia, dramatisointeja sekä televisio- ja kokoillan elokuvien käsikirjoituksia. Hänen tuotantoaan on käännetty 12 kielelle.[5]

Skiftesvikin kirjoissa on äkillisiä ja arvaamattomia, elokuvan leikkauksia muistuttavia käänteitä sekä nopeita ajallisia siirtymiä ja takaumia. Hänen kirjallinen esitystapansa on tiivistä, iskevää ja värikästä. Varsinkin merellisissä teoksissa on myyttisiä piirteitä. Tapahtumat sijoittuvat monesti meren läheisyyteen yhtä hyvin Pohjanlahdelle kuin Englannin kanaalin rantamille. Skiftesvikin kotikylä Haukiputaan Martinniemi näyttäytyy usein hänen teksteissään satamineen, sahoineen ja lähihistoriaan liittyvine tapahtumineen (esimerkiksi lakot, sodat, eräät ihmiskohtalot).[2]

Skiftesvikille on tyypillistä kirjoittaa isän ja pojan suhteesta sekä ihmisen elämästä meren ja pohjoisen luonnon ehdoilla. Myös Petsamo näkyy hyvin usein hänen tuotannossaan. Menneisyys hyvine ja huonoine tekoineen ja monenlaisine arvoituksineen vaikuttaa usein ratkaisevasti henkilöiden kohtaloihin. Skiftesvik sijoittaa novellinsa ja romaaninsa mielellään lähihistorian taite- ja kriisikohtiin. Sellaisia ovat esimerkiksi jääkärivärväyksen aika, sisällissota, kieltolaki, talvi- ja jatkosota, desanttien toiminta, asekätkentä, vaaran vuodet, lakot ja pula-ajan loikkaukset Neuvostoliittoon. Mielellään hän asettuu pienen ihmisen asemaan ja tarkkailee sieltä tapahtumien käänteitä.[2]

Runeberg-palkintoraadin perustelut 2015 kuvaavat Skiftesvikin kirjailijanlaatua:

»Joni Skiftesvik on kertojana suuri tyylitaituri ja hänen romaaninsa realistista kerrontaa parhaimmillaan. Skiftesvikin lause on tarkka ja merkitystä täynnä, hänen kielensä väreilee omintakeisella tavalla, dialogit ovat lyhyiksi pelkistettyjä, mutta jännitteisiä. Harvassa ovat ne kirjailijat, joiden tekstin maun tuntee, muistaa ja tunnistaa, kun sitä on kerran päässyt maistamaan. Tästä syystä Skiftesvik on kertojana ohittamaton. Valkoinen Toyota vei vaimoni -romaanin alku enteilee kohtalokkaita tapahtumia. Sairastuminen vie vanhan pariskunnan eroon toisistaan ja päähenkilö vajoaa muistoihin, tekee tiliä elämänsä kanssa. Tarina vetoaa tunteisiin, se koskettaa, mutta mikä tärkeintä, kun kirjan on sulkenut, tapahtuu ihme: kirjan painava sisältö jatkaa elämäänsä mielessä ja kasvaa päivä päivältä. Paljon on kirjoitettu hyviä romaaneja, mutta mestaruus tunnetaan jälkivaikutuksesta.[9]»

Tunnetuin Joni Skiftesvikin käsikirjoittama elokuva on kulttimaineeseen noussut, Matti Ijäksen ohjaama tv-elokuva Katsastus. Sen käsikirjoituksen pohjana Skiftesvik on käyttänyt kolmea novelliaan. Alkupuoli elokuvasta on aivan uutta tekstiä. Teema-kanavan yleisöäänestyksessä marraskuussa 2008 Katsastus valittiin 1980-luvun suosituimmaksi tv-ohjelmaksi. Elokuva menestyi Suomen edustajana Prix Italia- ja Kultainen Praha -kilpailuissa saaden Prahassa lehdistön palkinnon.lähde?

Skiftesvik on sovittanut Katsastuksen myös näyttämölle[10] ja se on nähty lähes kahdessakymmenessä teatterissa.lähde?

Näytelmissään kirjailija liikkuu usein lähihistoriassa. Tunnetuin näytelmä on merikapteeni H. W. Snellmanista ja legendaarisesta Toivo-fregatista kertova Laiva Toivo, Oulu. Skiftesvik on myös tuottelias radiokuunnelmien kirjoittaja ja palkittu ainoana suomalaisena kirjailijana kaksi kertaa sokeain kuunnelmapalkinnolla[11].

Kirjallisiksi esikuvikseen hän on maininnut Pentti Haanpään, Timo K. Mukan sekä ulkomaiset lehtimieskirjailijat Ernest Hemingwayn, Gabriel García Márquezin ja Curzio Malaparten.[12]

Palkinnot ja tunnustukset muokkaa

Skiftesvik sai J. H. Erkon palkinnon esikoisteoksestaan novellikokoelmasta Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja vuonna 1983. Tasavallan presidentin myöntämän Pro Finlandia -mitalin hän sai vuonna 2005. Hän on ollut kolmesti Finlandia-palkintoehdokkaana; teokset ovat Pystyyn haudattu, Tuulenpesä ja Yli tuulen ja sään.[13]

Lisäksi hän on saanut muun muassa Kalevi Jäntin palkinnon, Oulun läänin taidepalkinnon, Oulun kaupungin tunnustuspalkinnon, Suomen Maakuntakirjailijoiden kirjallisuuspalkinnon, Suuren Suomalaisen Kirjakerhon palkinnon sekä Uudet Kirjat -kerhon palkinnon. Sokeain kuunnelmapalkinnon hän on saanut kaksi kertaa (1994 Isäni, sankari ja 2001 Kuin yhtä perhettä). Nordisk Panoraman palkinnon parhaasta pohjoismaisesta tv-elokuvakäsikirjoituksesta hän sai 2003.lähde?[14][15]

Valkoinen Toyota vei vaimoni (2014) sai vuoden 2015 Runeberg-kirjallisuuspalkinnon.[16] Skiftesvik voitti myös samalla kirjallaan varjo-Runeberg-palkinnon, joka perustui yleisöäänestykseen parhaasta ehdokaskirjasta.[17]

Perhesuhteet muokkaa

Skiftesvikillä on neljä lasta, joista yksi on kuollut. Hänen puolisonsa on merkonomi Hilkka Skiftesvik o.s. Laukka.[18][6]

Tuotanto muokkaa

Novellikokoelmia muokkaa

  • Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja. Lyhyttä proosaa. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11697-1.
  • Tuulen poika (WSOY 1985)
  • Suolamänty (WSOY 1988)
  • Vallaton Skiftesvik viisitoista tarinaa (WSOY 1989)
  • Petsamon kultatynnyri (WSOY 1991)
  • Gagarin kinoksessa (WSOY 2000)
  • Viltteri ja Mallu (WSOY 2003)
  • Apteekkilaiva (WSOY 2006)
  • Aavistaja ja muita novelleja (WSOY 2008)
  • Töitä arkkunikkarille. Suomalaisia länkkärinovelleja vv. 1959–1985. Yhdessä Totti Karpelan kanssa. Toimittanut Juri Nummelin. Turku: Turbator, 2008. ISBN 978-952-5666-20-5.
  • Katsastus Kertomuksia.(WSOY 2010)

Romaaneja muokkaa

  • Pystyyn haudattu (WSOY 1984)
  • Mika ja isä (WSOY 1986)
  • Isäni, sankari (WSOY 1987)
  • Korpisoturi (WSOY 1988), vain kasettikirjana)
  • Likinäköinen adjutantti (WSOY 1989)
  • Tuulenpesä (WSOY 1990)
  • Copnorin valkoinen laiva (WSOY 1992)
  • Pirtukuningas (WSOY 1993)
  • Luotsin tarina (WSOY 1994)
  • Salli Koistisen talvisota (WSOY 1995)
  • Mika mutkamäessä (WSOY 1996)
  • Yli tuulen ja sään (WSOY 1997)
  • Kotikoivuinen mies (WSOY 1999)
  • Lipsauttajat (WSOY 2002)
  • Perämies Jokelan kotiinpaluu (WSOY 2011)
  • Valkoinen Toyota vei vaimoni. Elämänkuvia. Helsinki: WSOY, 2014. ISBN 978-951-0-40735-6.
  • Finlandia City. Elämänkuvia. Helsinki: WSOY, 2018. ISBN 978-951-0-43277-8.
  • Bestseller jouluksi. Elämänkuvia ja arvoituksia. Helsinki: WSOY, 2022. ISBN 978-951-0-48543-9.

Tietokirjat muokkaa

  • Iin Röyttä. Laivoja ja ihmisiä (Metsähallitus1996), yhdessä Kari Aleniuksen kanssa
  • Kyllä Veikko voi (WSOY 2007), Veikko Lesosen elämäkerta

Toimittamat antologiat muokkaa

  • Jo viheltää takilassa. Kertomuksia merestä ja merenkulkijoista (WSOY 1993)
  • Edessä tyrskyjä (WSOY 2004)
  • Petsamo – Suomen itäinen käsivarsi (WSOY 2008)

Näytelmät ja dramatisoinnit muokkaa

  • Janssonin kiusaus Kokkolan kaupunginteatteri 1989
  • Puolitoista pudotusta Oulun kaupunginteatteri 1990 (julkaistu kirjana, Pohjoinen 1990)
  • Raja-Jooseppi ja Tilta Rovaniemen kaupunginteatteri 1991
  • Granfeltin sahalla Haukiputaan Nurkkanäyttämö 1991
  • Laiva Toivo Oulu, Oulun kaupunginteatteri 1998
  • Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja Kajaanin kaupunginteatteri 1983
  • Pystyyn haudattu KOM-teatteri 1986 (Jorma Kairimon dramatisointi)
  • Tuulen poika Haukiputaan Nurkkanäyttämö 1988
  • Valtuuskunta Ylikiimingin harrastajateatteri 1988
  • Isäni, sankari Jyväskylän kaupunginteatteri 1989
  • Vastuullinen tehtävä Jyväskylän Pahnanpohjimmaiset 1994
  • Pirtukuningas Kemin kaupunginteatteri, 1996
  • Näprääjä Kaarlakosken kesäteatteri 1996 (Pekka Laasosen dramatisointi)
  • Viltteri ja Mallu Kokkolan Iltatähti-teatteri 1999 (Merja Björklindin dramatisointi)
  • Laiva Toivo, Oulu merispektaakkeli Meri Oulu 2001
  • Pystyyn haudattu Meri Oulu 2003
  • Nikkelikukka Oulun Kaupunginteatteri 2004
  • Katsastus Oulun Kaupunginteatteri 2010
  • Rakkautta Oulun kaupunginteatteri 2018 (yhdessä Anna-Leena Härkösen, Jarno Mällisen ja Essi Kummun kanssa)

Kuunnelmat muokkaa

  • Joulukalaa Brasiliaan YLE – Radioteatteri 1987
  • Mies joka rakastui höyryfregattiin YLE – Radioteatteri 1989
  • Pystyyn haudattu YLE – Radioteatteri 1988
  • Liberty-tyyppinen alus YLE – Radioteatteri 1994
  • Palkittu mies YLE – Radioteatteri 1994
  • Isäni, sankari YLE – Radioteatteri 1994
  • Pirtukuningas YLE – Radioteatteri 1997
  • Petsamon kultatynnyri YLE – Radioteatteri 1997
  • Matkalla Maluriin YLE – Radioteatteri 1998
  • Kuin yhtä perhettä YLE – Radioteatteri 2001
  • Mies joka talutti Olavi Virtaa YLE – Radioteatteri 2002
  • Kännykkämasto YLE – Radioteatteri 2007
  • Ohjaaja Niskasen puheilla YLE – Radioteatteri 2010

Elokuvien käsikirjoitukset ja dramatisoinnit muokkaa

  • Matti Ijäksen ohjaama televisioelokuva Katsastus (1988). Elokuvan käsikirjoitus on koottu kolmesta Skiftesvikin novellista, joissa on osittain samat henkilöt: "Vanha mies" (1983), "Näprääjä" (1983) ja "Katsastus" (1985).
  • Ystävät, toverit käsikirjoitus yhdessä ohjaaja-tuottaja Rauni Mollbergin kanssa, Filmi-Molle, ensi-ilta joulukuussa 1990
  • Aarresaari perustuu R. L. Stevensonin samannimiseen romaaniin, 1991 (ei toistaiseksi tuotettu)
  • Salli Koistisen talvisota perustuu Joni Skiftesvikin samannimiseen romaaniin, 2004 (ei toistaiseksi tuotettu)
  • Pikkusisar Raija Talvion käsikirjoituksen dramaturgi, Ohjaus Taru Mäkelä, Bueno-Pictures, ensi-ilta joulukuussa 1999

TV-elokuvien ja -draamojen käsikirjoitukset muokkaa

  • Valtuuskunta MTV-teatteri 1984
  • Kenraalin poika TV1 1985
  • Yö Helsingissä MTV-teatteri 1985
  • Katsastus TV1 1988
  • Kaamos tulee, pelastukoon ken voi, dokumentti, Filkas Oy ja TV1 1992 (yhdessä Antti Kaskian kanssa)
  • Jose TV2 1993
  • Ammattimies TV2 2000
  • Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja Mandart Entertainment ja TV2 2002
  • Äiti ja Seija TV2 2002

Muut

  • Kadonneen kännykkätehtailijan mysteeri, roolipeli, Oulu Tours Group 2000
  • Suuri rautatiejuhla”, kuvaelma, Oulu Tours Group/ Oulun Uusi Seurahuone 2002
  • Lapsen silmin”, monologi, Hannu Tarvas 2000
  • Gagarin kinoksessa, monologi-pienoisnäytelmä, Hannu Tarvas 2002
  • Vastuullinen tehtävä, monologi-pienoisnäytelmä, Vaasan kaupunginteatteri 2004
  • Keisari kievarissa, kuvaelma, valtakunnallinen Koulun suurjuhla 2005

Käännökset muokkaa

Skiftesvikin tuotantoa käännetty ruotsiksi, norjaksi, venäjäksi, englanniksi, saksaksi, unkariksi, tšekiksi, ranskaksi, hollanniksi, viroksi, sorbiksi ja bulgariaksi.[5]

Kirjat:

  • Pystyyn haudattu käännetty venäjäksi (L. Virolainen, Raduga, Moskova).
  • Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja käännetty venäjäksi (L. Virolainen, Raduga, Moskova).
  • Pirtukuningas käännetty viroksi (Mari Vaba, Eesti Raamat, Tallinna).
  • Pystyyn haudattu käännetty unkariksi (Eva Pap, Polar Könyvek, Budapest).

Kuunnelmat:

  • Mies, joka rakastui höyryfregattiin (Der mann,der sich in eine Dampfregatte verliebte), käännetty saksaksi 1990, kääntäjä Volker Wehnert.
  • Mies, joka rakastui höyryfregattiin, käännetty bulgariaksi 1990.
  • Kuin yhtä perhettä (Akár egy nagy család), käännetty unkariksi, 2003, kääntäjä Fehervari Gyözö.

Palkinnot muokkaa

Kirjalliset palkinnot:

  • J. H. Erkon palkinto vuoden parhaasta esikoisteoksesta 1983
  • Oulun läänin taidepalkinto 1984
  • Oulun kaupungin tunnustuspalkinto 1984
  • Kalevi Jäntin palkinto 1986
  • Kultainen Praha, lehdistön palkinto 1985
  • Uudet Kirjat -kerhon tunnustuspalkinto 1988
  • Suomalaisen Kirjan 500-vuotisjuhlamitali 1988
  • Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1990
  • Suomen Maakuntakirjailijoiden kirjallisuuspalkinto 1994
  • Sokeain kuunnelmapalkinto vuoden parhaasta kuunnelmasta 1994 ja 2001
  • Telvis-kunniakirja 2002
  • Koura-palkinnon kunniakirja 2002
  • Nordisk Panoraman palkinto vuoden parhaan pohjoismaisen lyhytelokuvan käsikirjoituksesta Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (2003 Malmö) Scattered in the Wind (Puhalluskukkapoika ja Taivaankorjaaja), ohjaaja Raimo O. Niemi, Finland, Best Short Film  
  • Odense Film Festival -kunniamaininta (Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja) 2004
  • Kolme Finlandia-palkintoehdokkuutta (Pystyyn haudattu 1984, Tuulenpesä 1990 ja Yli tuulen ja sään 1997)
  • Valtion 15-vuotinen apuraha vuoden 1994 alusta
  • Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahaston kulttuuripalkinto 2014
  • WSOY:n Kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2014
  • Runeberg-palkinto 2015 (myös varjo-Runeberg-palkinto 2015)
  • Botnia-kirjallisuuspalkinnon ehdokkuus 2018
  • Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 2020

Muut palkinnot:

  • Pohjois-Suomen Sanomalehtimiesyhdistyksen haastattelukilpailun I palkinto 1970
  • Pohjois-Suomen Sanomalehtimiesyhdistyksen reportaasikilpailun I palkinto 1971
  • Paikallislehdistön Antti-patsas 1998
  • Oulun Etta-arvonimi ja kunniakirja 1998
  • Vuoden martinniemeläinen 2011

Kunnia- ja ansiomerkit:

  • Suomen Meripelastusseuran ansioristi 2002
  • Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia-mitali 2005

Kirjalliset luottamustoimet:

  • Valtion Kirjallisuustoimikunnan jäsen vuosina 1986–1988 ja 1998–2000
  • Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnan jäsen 2013–2014

Kunniajäsenyydet:

  • Oulun Laivanpäällystöyhdistys ry. 1994
  • Oulun Purjehdusseura ry. 2014
  • Oulun Meripelastajat ry. 2014

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Joni Skiftesvik: Lapsuus Martinniemessä Kirjailijat Oulussa. Web Archive 2015: Oulun kaupunginkirjasto – maakuntakirjasto. Viitattu 29.10.2022.
  2. ↑ a b c d Satu Koho: Väitöskirja Minun tuuleni, minun mereni. (Oulun yliopiston humanistinen tiedekunta 2008).lähde tarkemmin?
  3. ↑ (Sanomalehti Kainuun Sanomat, toimittaja Matti Haapavaara 6.12.2005 ja Pohjolan Sanomat ja Lapin Kansa STT:n uutinen 6.12.2005 lähde tarkemmin?
  4. ↑ Joni Skiftesvik: Utelias kirjojen ahmija Kirjailijat Oulussa. Web Archive 2015: Oulun kaupunginkirjasto – maakuntakirjasto. Viitattu 29.10.2022.
  5. ↑ a b c Joni Skiftesvik. Kirjasampo. Viitattu 29.10.2022.
  6. ↑ a b Joni Skiftesvik: Räväkästi Oulu-lehdessä ja Iltasissa Kirjailijat Oulussa. Oulun kaupunginkirjasto – maakuntakirjasto. Viitattu 6.2.2015.
  7. ↑ Joni Skiftesvik: Lehtimiesvuodet Kirjailijat Oulussa. Oulun kaupunginkirjasto – maakuntakirjasto. Viitattu 6.2.2015.
  8. ↑ Joni Skiftesvik: Vapaana kirjailijana Kirjailijat Oulussa. Oulun kaupunginkirjasto – maakuntakirjasto. Viitattu 6.2.2015.
  9. ↑ Runeberg-palkinto Joni Skiftesvikille 5.2.2015. Porvoon kaupunki. Viitattu 18.3.2015.
  10. ↑ Katsastus naytelmat.fi. Viitattu 19.2.2020.
  11. ↑ Sokeain kuunnelmapalkinto kirjasampo.fi. Viitattu 19.2.2020.
  12. ↑ Joni Skiftesvik: Romaanit Oulun kaupunginkirjasto. Viitattu 12.2.2020.
  13. ↑ Tietokirja Pohjois-Suomen kirjallisuushistoria. Julkaisija Suomalaisen Kirjallisuuden seura 2010.lähde tarkemmin?
  14. ↑ Nordiskpanorama.com lähde tarkemmin?
  15. ↑ https://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/puhalluskukka-ja-taivaankorjaaja-paras-lyhytelokuva/536912/
  16. ↑ Pesonen, Mikko: Runeberg-palkinto Skiftesvikin Valkoinen Toyota vei vaimoni -teokselle Ylen uutiset. Viitattu 5.2.2015.
  17. ↑ Uusimaa-lehti, toimittaja Outi Paappanen 6.2.2015 lähde tarkemmin?
  18. ↑ Ursin, Elina: Joni Skiftesvik kirjoitti kotikylän Martinniemen Suomen kartalle – "Päivä menee hukkaan, jos en kirjota" Kaleva.fi. 27.7.2018. Viitattu 13.6.2019.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joni Skiftesvik.
  • Joni Skiftesvik Kirjasampo.fi:ssä
  • Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston Pohjoista kirjallisuutta: Joni Skiftesvik -sivut
  • Satu Koho: Väitöskirja Minun tuuleni, minun mereni. (Oulun Yliopiston humanistinen tiedekunta 2008.)
  • Ilpo Tapaninen: Pro gradu ”Reaalimaisemasta mielenmaisemaan. Kirjallisuusmaantieteellinen näkökulma Joni Skiftesvikin maailmaan”. Oulun Yliopisto 1997.
  • Satu Koho: Pro gradu ”Tuli suuri tuulen puuska. Olemassaolon seikkailu Joni Skiftesvikin novellissa Tuulen poika”. Oulun Yliopisto 2002.
  • Pekka Tarkka: Suomalaisia nykykirjailijoita. Tammi 1989
  • Esa I. Järvinen: Tarinaniskijä Skiftesvik. Pohjoinen 1990
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joni_Skiftesvik&oldid=21511454”