Valkoinen Toyota vei vaimoni
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Valkoinen Toyota vei vaimoni on oululaiskirjailija Joni Skiftesvikin omaelämäkerrallinen romaani, joka palkittiin Runeberg-palkinnolla vuonna 2014. Kirja voitti myös Runeberg-palkinnon yleisöäänestyksen.
Valkoinen Toyota vei vaimoni | |
---|---|
Kirjailija | Joni Skiftesvik |
Kustantaja | WSOY |
Sivumäärä | 246 |
ISBN | 978-951-0-40735-6 |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Skiftesvik kuvaa romaanissaan useassa aikatasossa elämäänsä, sen iloja ja tummia hetkiä mm. kymmenvuotiaan Kim-poikansa hukkumista kanoottiretkellä 1985. Kirjaa voikin luonnehtia yhtä hyvin Kimin kuin hänen isänsä elämäkerraksi. Näkyvän ja merkitsevän aseman teoksessa saa kirjailijan Hilkka-puolison sydämensiirtoleikkaus ja sitä edeltävä kriittinen aika, uuden sydämen odottaminen, joka heijastuu koko perheen elämään. Samoihin aikoihin, kun puoliso on sydämensiirtoleikkauksessa, kirjailija sairastuu itse ja molemmat ovat yhtä aikaa tehohoidossa, toinen Oulussa, toinen Meilahdessa.
Skiftesvik kertoi Oulun Akateemisen kirjakaupan yleisötilaisuudessa jouluna 2014 kirjan synnyttämisen alkaneen Oulun yliopistollisen sairaalan teho-osastolla, jossa menneen elämän kuvat alkoivat lipua hänen silmiensä edessä. Kirjan alaotsikko onkin Elämänkuvia.
Runeberg-palkintoraati perusteli palkintoaan:
»Joni Skiftesvik on kertojana suuri tyylitaituri ja hänen romaaninsa realistista kerrontaa parhaimmillaan. Skiftesvikin lause on tarkka ja merkitystä täynnä, hänen kielensä väreilee omintakeisella tavalla, dialogit ovat lyhyiksi pelkistettyjä, mutta jännitteisiä. Harvassa ovat ne kirjailijat, joiden tekstin maun tuntee, muistaa ja tunnistaa, kun sitä on kerran päässyt maistamaan. Tästä syystä Skiftesvik on kertojana ohittamaton.
Valkoinen Toyota vei vaimoni -romaanin alku enteilee kohtalokkaita tapahtumia. Sairastuminen vie vanhan pariskunnan eroon toisistaan ja päähenkilö vajoaa muistoihin, tekee tiliä elämänsä kanssa. Tarina vetoaa tunteisiin, se koskettaa, mutta mikä tärkeintä, kun kirjan on sulkenut, tapahtuu ihme: kirjan painava sisältö jatkaa elämäänsä mielessä ja kasvaa päivä päivältä. Paljon on kirjoitettu hyviä romaaneja, mutta mestaruus tunnetaan jälkivaikutuksesta.»