Joey MacDonald

kanadalainen jääkiekkoilija

Joseph ”Joey” MacDonald (s. 7. helmikuuta 1980 Pictou, Nova Scotia, Kanada[1]) on kanadalainen entinen jääkiekkomaalivahti. MacDonaldia ei ole varattu NHL:ään.

Joey MacDonald
Joey MacDonald.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 7. helmikuuta 1980 (ikä 40)
Pictou, Nova Scotia
Kansalaisuus  Kanada
Jääkiekkoilija
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 183 cm
Paino 89 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 2002–2017
Aik. seurat Detroit Red Wings (NHL)
Boston Bruins (NHL)
New York Islanders (NHL)
Toronto Maple Leafs (NHL)
Calgary Flames (NHL)
NHL-varaus varaamaton

UraMuokkaa

Toledo Storm ja Grand Rapids GriffinsMuokkaa

Joey MacDonald aloitti ammattilaisuransa kaudella 2001–2002, saatuaan NHL-tulokassopimuksen Detroit Red Wingsiltä, pelattuaan sitä ennen neljä kautta Kanadan juniorisarjoissa. Red Wings lähetti MacDonaldin kuitenkin farmin farmiin, eli yhteistyöseuraansa, Pohjois-Amerikan kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle ECHL-liigaan. MacDonald pelasi näin ensimmäisen ammattilaiskautensa ECHL:ssä pelanneessa Toledo Stormissa, 2001–2002. MacDonald torjui häntäpään joukkueen, Stormin maalilla ECHL:n runkosarjassa 38 ottelussa, hyvällä torjuntaprosentilla 92,2 % muttei onnistunut hyvistä otteistaan huolimatta auttamaan joukkuetta pudotuspeleihin.[1]

MacDonald aloitti toisen kautensa Detroitin organisaatiossa kaudella 2002–2003, muttei saanut paikkaa NHL-joukkueesta, vaan joutui Red Wingsin farmijoukkueeseen, AHL-liigaan Grand Rapids Griffinsin joukkueeseen. MacDonald oli Griffinsin kakkosvahti kaudella 2002–2003 ja pelasi 25 runkosarjaottelua. Yhdessä Griffinsin ykkösvahdin Marc Lamothen kanssa MacDonald voitti AHL:n runkosarjakauden päätteeksi Harry Holmes Memorial Awardin, joka myönnetään saman joukkueen, vähintään 25 ottelua pelaneelle/pelanneille maalivahdeille, joilla on pienin maalikeskiarvo AHL:n runkosarjassa. Pudotuspeleissä MacDonald esiintyi yhdessä ottelussa, jossa hän pelasi kahdeksan minuuttia ja antautui kertaalleen. Torjuntaprosentiksi kirjattiin pudotuspeleistä 75,0 %.[1]

Toisella AHL-kaudellaan, 2003–2004, MacDonald oli jälleen Griffinsin kakkosvahti, mutta hänen peliaikansa lisääntyi edelliskaudesta. MacDonald torjui joukkueensa maalinsuulla 39 ottelussa ja kirjautti loistavan torjuntaprosentin 93,6 %.[1]Torjuntaprosentti oli suurin per kausi, Griffinsin seurahistoriassa, mikä oli MacDonaldin uran ensimmäinen seuraennätys. Pudotuspeleissä MacDonald sai tilaisuuden jälleen vain yhdessä ottelussa, jossa hän pelasi kaksi erää ja päästi neljä maalia.

Kaudella 2004–2005 MacDonald nousi Griffinsin ykkösmaalivahdiksi ja pelasi 66 AHL:n runkosarjaottelua ja torjui jälleen hyvät tilastot. Torjuntaprosentti oli jälleen hyvä, 92,6 %. Huolimatta huippuvireisestä MacDonaldista, ei Griffins selvinnyt kaudella 2004–2005 AHL:n pudotuspeleihin. MacDonald starttasi neljännen kautensa Grand Rapids Griffinsissä, kaudella 2005–2006 ja pelasi Griffins-uransa heikoimman kauden. Hän putosi takaisin joukkueen kakkosvahdiksi, kirjautti heikon torjuntaprosentin 89,7 % ja kävi myös lyhyelle komennuksella farmin farmissa, ECHL:ssä, pelattuaan yhden ottelun vanhan joukkueensa Toledo Stormin maalilla.[1]

NHL-debyytti Detroit Red Wingsissä ja Boston BruinsMuokkaa

Viidennellä kaudellaan Red Wingsin organisaatiossa MacDonald nousi ensi kertaa NHL-kokoonpanoon Red Wingsin kolmosvahdiksi, kokeneiden Dominik Hasekin ja Chris Osgoodin taakse. 19. lokakuuta 2006 MacDonald pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa, kun Detroit kohtasi San Jose Sharksin. Hän vaihdettiin maalille kesken ottelun, kun Osgood vaihdettiin 3-0 tappiotilanteessa pois maalilta. MacDonald pelasi NHL-debyytissän 45 minuuttia. MacDonald pelasi tämän jälkeen Detroitin maalilla vielä viisi ottelua, kunnes torjui uransa ensimmäisen NHL-voiton, 11. helmikuuta, 2007. MacDonald aloitti Detroitin maalilla runsasmaalisen ottelun Calgary Flamesia vastaan ja torjui ottelussa joukkueelleen 7-4 voiton. Kesken kauden Detroit asetti MacDonaldin NHL:n siirtolistalle, josta hänet poimi joukkueeseensa Boston Bruins 24. helmikuuta 2007.

MacDonald pelasi ensimmäisen ottelunsa Bruinsin riveissä 4. maaliskuuta, 2007 New Jersey Devilsiä vastaan. Bruins voitti ottelun 4-1. MacDonald pelasi loppukauden Bruinsin kakkosvahtina NHL:ssä ja pelasi seitsemässä ottelussa, jotka hän pelasi torjuntaprosentilla 91,8 %.[1] Kauden jälkeen MacDonald jätti Bostonin.

New York Islandersin organisaatiossaMuokkaa

Ennen kautta 2007–2008 MacDonald allekirjoitti sopimuksen New York Islandersin kanssa. Ensimmäisen kautensa MacDonald pelasi pääosin AHL:ssä, Bridgeport Sound Tigersin riveissä, jossa hän torjui 38 ottelussa. Islandersin NHL-joukkueessa MacDonald pelasi kauden aikana kaksi ottelua. AHL-otteluiden torjuntaprosentti oli 90,9 % ja NHL-otteluista 91,8 %.[1]

Toisella kaudellaan Islandersissa, 2008–2009, MacDonald nousi vakituisesti Islandersin NHL-kokoonpanoon Rick DiPietron taakse joukkueen kakkosmaalivahdiksi, johtuen siitä että aiempi kakkosvahti Wade Dubielewicz jätti Islandersin ennen kauden alkua. DiPietro kärsi kuitenkin läpi kauden vakavista loukkaantumisista, mistä johtuen MacDonald sai melko paljon peliaikaa. Hänen kauden kohokohtansa oli hänen NHL-uransa ensimmäinen nollapeli entistä seuraansa Detroit Red Wingsiä vastaan, Red Wingsin kotihallissa Joe Louis Arenalla. MacDonald torjui ottelussa 42 laukausta, 2-0 voitossa.

MacDonald pelasi Islandersin maalilla yhteensä 49 NHL:n runkosarjaottelua ja voitti niistä 14, torjuntaprosentilla 90,1 %, eikä onnistunut auttamaan Islandersia pudotuspeleihin. Niinpä kauden jälkeen MacDonald sai lähteä New Yorkista, kun Dwayne Roloson saapui joukkueen uudeksi kakkosmaalivahdiksi.

Toronto Maple Leafsin ja Anaheim Ducksin organisaatiossaMuokkaa

Kaudeksi 2009–2010 MacDonald siirtyi perinteikkääseen Toronto Maple Leafsin organisaatioon vapaana agenttin, saatuan lähtöpassit Islandersista. Kauden alun MacDonald torjui Maple Leafsin NHL-miehistössä, Vesa Toskalan takana kakkosmaalivahtina. MacDonald pelasi Toronto Maple Leafsissa kuusi ottelua, joista viidessä hän oli aloittava maalivahti ja torjui seuralleen yhden voiton. Torjuntaprosentti näissä kuudessa ottelussa oli 89,2 %. Hänet kuitenkin lähetettiin Toronton farmijoukkueeseen Toronto Marliesiin, kun nuori ruotsalaismaalivahti Jonas Gustavsson nostettiin NHL-joukkueeseen AHL:stä.

MacDonald pelasi näin ollen Marliesissa, kunnes kesken kauden hänet myytiin Anaheim Ducksiin vaihdossa seitsemännen kierroksen varausvuoroon. Kuitenkin, koska Ducksilla ei ollut vakituista farmijoukkuetta, MacDonald pelasi loppukauden edelleen Marliesissa, vaikka hänen oikeutensa olivat Anaheimilla. MacDonald ei pelannut Anaheimin paidassa yhtään ottelua, ja hänen sopimuksensa seuran kanssa päättyi kauden 2009–2010, loputtua.

Paluu Detroit Red Wingsin organisaatioonMuokkaa

Kaudeksi 2010–2011 MacDonald palasi organisaatioon, mistä hänen ammattilaisuransa oli alkanut Detroit Red Wingsiin, allekirjoitettuaan seuran kanssa yksivuotisen sopimuksen. MacDonald aloitti paluukautensa Red Wingsissä jälleen AHL:ssä, Grand Rapids Griffinsin, Red Wingsin farmijoukkueen ykkösvahtina ja koko organisaation kolmosmaalivahtina. Kun Red Wingsin kakkosmaalivahti Chris Osgood kuitenkin loukkaantu, melko lailla keskellä kautta, nousi MacDonald AHL:stä Red Wingsin kakkosvahdiksi, Jimmy Howardin varamieheksi. MacDonald pelasi ajoittain Red Wingsin maalilla todella hyvin, muttei kuitenkaan kyennyt toden teolla haastamaan Howardia kisassa ykkösvahdin paikasta. Koska Osgood oli sivussa koko loppukauden, oli MacDonald NHL-kokoonpanossa koko runkosarjan lopun sekä pudotuspelien ajan.

MacDonald pelasi kauden aikana NHL:ssä 15 ottelua torjuntaprosentilla 91,7 % ja alkukaudesta AHL:ssä 20 ottelua, prosentilla 89,4 %.[1]

Kauden 2010–2011 jälkeen, keväällä 2011 MacDonald allekirjoitti Red Wingsin kanssa uuden, kaksivuotisen sopimuksen. MacDonald päätti jäädä Detroitiin, vaikka sai tarjouksen myös KHL-joukkue Lokomotiv Jaroslavlilta. Tämä päätös pelasti MacDonaldin hengen, sillä syyskuussa 2011 Lokomotivin joukkuetta Minskiin kuljettanut lentokone putosi maahan kesken lennon ja joukkueen pelaajat sekä valmennusjohto kuolivat turmassa.

MacDonald aloitti kauden 2011–2012 samoista asetelmista kuin edelliskauden, Red Wingsin farmiseuran Griffinsin ykkösvahtina ja koko organisaation kolmosvahtina, Ty Conklinin korvattua edellisen kakkosvahdin, uransa lopettaneen Chris Osgoodin. MacDonald pelasi AHL:ssä hyvän alkukauden, ja kun ykkösvahti Jimmy Howard loukkaantui, nostettiin MacDonald NHL-kokoonpanoon. Kun Conklin haparoi pahasti, sai MacDonald tilaisuuden, pelasi hyvin ja riisti Red Wingsin ykkösmaalivahdin paikan itselleen Conklinilta. Kun Howard kuitenkin palasi sairastuvalta, hän otti paikan ykkösvahtina takaisin ja MacDonald jäi kakkosvahdiksi, ja Conklin lähetettiin farmiin, AHL:ään. MacDonald pelasi kaudella 14 NHL-ottelua, hyvällä torjuntaprosentilla 91,2 %. Pudotuspelit MacDonald toimi varamaalivahtina, eikä pelannut yhtään pudotuspeliottelua.

TyösulkuMuokkaa

NHL-kauden 2012–2013 alku ja MacDonaldin sopimuskauden viimeinen vuosi peruttiin NHL:n työsulun takia. Työsulun aikana MacDonald ei pelannut missään ja kun työsulku tammikuussa 2013 viimein loppui, ei MacDonald vieläkään päässyt pelaamaan missään. Red Wings sijoitti MacDonaldin siirtolistalle, josta hänet poimi seuraansa Calgary Flamesin toimitusjohtaja Jay Feaster.

Calgary FlamesMuokkaa

MacDonald saapui Calgaryyn helmikuussa 2013, ja uudessa seurassa hänen roolinsa oli selvä. Olla kakkosvahtina seuralegenda Miikka Kiprusoffille. Kiprusoff pelasi kuitenkin kauden 2012–2013 ailahtelevammin kuin yleensä ja MacDonald sai enemmän vastuuta kuin oli aiemmin ajateltu. Hän torjui Flamesin paidassa 21 NHL-ottelua, torjuntaprosentilla 90,2 % kun taas Kiprusoff pelasi 24 ottelua. Kiprusoff pelasi loistavan ottelun Flamesin kauden viimeisessä koti-ottelussa Nashville Predatorsia vastaan, joka jäi hänen viimeiseksi ottelukseen NHL:ssä. Kauden jälkeen Kiprusoff lopetti uransa.

MacDonald aloitti kauden 2013–2014 taistelemalla Flamesin ykkösvahdin paikasta kahden uuden hankinnan sveitsiläisen Reto Berran ja suomalaisen Karri Rämön kanssa, Flamesin harjoitusleirillä syys- lokakuussa 2013. Lopulta Flamesin NHL-kokoonpanoon valittiin MacDonald sekä Rämö. Ennakkoasetelmana oli että Rämö olisi ykkösvahti, ja MacDonald kakkonen. Rämö pelasi Flamesin maalilla kauden avauspelin, jonka Calgary hävisi. MacDonald sai tilaisuuden seuraavassa ottelussa, josta hän torjui voiton. MacDonald pelasi Flamesin maalilla myös kaksi seuraavaa ottelua, joista torjui voiton ja riisti näin seuran ykkösmaalivahdin paikan itselleen.

Myöhemmin kaudella MacDonald putosi kolmosmaalivahdiksi, Rämön ja Berran astellessa hierarkiassa ohi, johtuen MacDonaldin heikommista peliesityksistä.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h Joey MacDonald Elite Prospects -verkkosivustolla (englanniksi) Viitattu 3.7.2014.