Giánnis Rítsos
Giánnis Rítsos, usein Jannis Ritsos[1] (kreik. Γιάννης Ρίτσος) (1. toukokuuta 1909 Monemvasiá, Kreikka[2] – 11. marraskuuta 1990 Ateena, Kreikka) oli kreikkalainen runoilija ja vasemmistoaktivisti. Toisen maailmansodan aikaan hän kuului Kreikan vastarintaliikkeeseen.[1]
| Giánnis Rítsos Jannis Ritsos |
|
|---|---|
.JPG) Giánnis Rítsoksen rintakuva Monemvasiássa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. toukokuuta 1909 Monemvasiá, Kreikka |
| Kuollut | 11. marraskuuta 1990 Ateena, Kreikka |
| Kansalaisuus | kreikkalainen |
| Ammatti | runoilija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | kreikka |
| Tuotannon kieli | kreikka |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elämä muokkaa
Rítsos syntyi varakkaaseen maanomistajasukuun Monemvasiássa. Hän koki lapsena suuria menetyksiä, kun hänen äitinsä ja vanhempi veljensä kuolivat tuberkuloosiin, isä joutui mielenterveyshäiriöiden vuoksi hoitoon. Rítsos kärsi taloudellisesti jo nuorena. Kaikki tämä vaikutti syvästi hänen runouteensa. Rítsos itse oli tuberkuloosin vuoksi sairaalahoidossa 1927–1931.[3]
Kirjallinen ura muokkaa
Rítsos liittyi 1931 Kreikan kommunistiseen puolueseen (KKE). Hänen ystäväpiirinsä pysyi työläistaustaisena. Rítsos julkaisi teoksen Traktér (Τρακτέρ, ”Traktori”, 1934), jonka herätteenä oli Vladimir Majakovskin futurismi. Vuonna 1935 ilmestyi hänen teoksensa Pyramídes (Πυραμίδες, ”Pyramidit”, 1935), ja näissä kahdessa hän pyrki saavuttamaan hauraan tasapainon niiden kahden ääripään välillä, jotka muodostuivat kommunistiseen ihanteeseen perustuvasta uskota tulevaisuuteen ja toisaalta omasta henkilökohtaisesta epätoivosta. lähde?
Hänen merkittävä runonsa Epitáfios (Επιτάφιος, 1936) rikkoi perinteisen kansanrunouden muodon ja ilmaisi hyvin selkeällä ja yksinkertaisella kielellä viestin ihmisten ykseydestä.[3] Sen jälkeen Rítsos muutti runojensa säemuodon vapaammaksi, jotta hän saattoi osuvammin ilmaista elämäntuskaa ja ahdistusta sekä rakkautta ja nuoruusmuistojaan.[2]
Poliittinen kuohunta ja runous muokkaa
Ioánnis Metaxáksen oikeistodiktatuuri syntyi 1936, ja sen aikana poltettiin Epitáfios julkisesti Ateenassa Akropolis-kukkulan juurella. Rítsos vastasi suuntautumalla surrealismiin. Tänä aikana hän julkaisi runot To tragoúdi tis adelfís mou (Το τραγούδι της αδελφής μου, ”Sisareni laulu”, 1937) ja Eariní symfonía (Εαρινή συμφωνία, ”Kevään sinfonia”, 1938).[3]
Perintö muokkaa
Rítsos kuuluu nykyisin Kreikan 1900-luvun neljän suuren runoilijan joukkoon, jossa hänen lisäkseen ovat Kostís Palamás, Giórgos Seféris ja Odysséas Elýtis. Ranskalainen runoilija Louis Aragon on sanonut, että Rítsos oli ”aikamme suurin runoilija”. Hän oli yhdeksän kertaa ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Leninin rauhanpalkinnon saadessaan hän sanoi, että ”tämä palkinto on minulle Nobelia merkittävämpi”.lähde?
Rítsos kirjoitti pääasiassa runoja, joiden sisältö on poliittinen. Harvoja poikkeuksia on Kuutamosonaatti. Runot ovat aika ajoin olleet kiellettyjä vasemmistolaisuutensa vuoksi.lähde?
Suomennettu tuotanto muokkaa
- Valoon ja tuuleen, suom. Marja Suominen, Nihil interit 1998 ISBN 952-9886-10-1
- Vankilan puu ja naiset, suom. Caj Westerberg. Julkaistu: [Hki]: [Yleisradio], 1980.
- Rítsoksen suomennettuja runoja on julkaistu seuraavasti[4]
- "Abastraktinen maalari", suom. Sina Kujansuu, Runon ääni: lausujain juhla-antologia, toim. Maarit Huovinen, s. 108 Helsinki: WSOY 1988 ISBN 951-0-15223-4
- "Chile", suom. Jussi Korhonen, Runous, Suomen Runouden Tuki 1983 nro 1, s. 15.
- "Kreikan kommunistisen nuorisoliiton tovereille", suom. Jussi Korhonen, Kulttuurivihkot 1980, nro 2, s. 40–41 ),
- "Kirje Joliot-Curielle" suom. Caj Westerberg, Parnasso 1970, nro 8, s. 485–494.
- "Luonnoton kukkaloisto", suom. suom. Jussi Korhonen, Runous 1983; nro 1
- "Nokinen pata: runoelma", suom. Jussi Korhonen, Kulttuurivihkot 1978, nro 8, s. 62–71),
- "Rauha: katkelmat", suom. Jussi Korhonen, Kulttuurivihkot 1985, nro 6, s. 10)
- "Romiosini I–VII", suom. Marja Suominen, Kourallinen valoa: nykykreikkalaisen runouden antologia, toim. Reija Tanninen, Martti Leiwo, Vanaa: Nihil Interit 1997 ISBN 952-0886-06-3, s. 57–60 (Runo on kokoelmasta Ρωμιοσύνη, 1966. Kirjoitettu vuosina 1945–1947).
- "Savenvalaja", suom. Jussi Korhonen, Kulttuurivihkot 1985: nro 6
- "Toinen kaupunki", suom. Jussi Korhonen, Runous 1983; nro 1
- "Vararikko", suom. Jussi Korhonen, Runous 1983; nro 1
- "Veri", suom. Jussi Korhonen, Runous 1983; nro 1
- "Vesi", suom. Jussi Korhonen, Runous 1983; nro 1
- "Yö telkien takana", suom. Jussi Korhonen, Runous 1983; nro 1
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Ritsos, Jannes”, Otavan kirjallisuustieto, s. 637. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ a b ”Ritsos, Jannis”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 5769–5770. Otava, 1976. ISBN 951-1-05637-9.
- ↑ a b c Wagner, Guy: Ritsos mikis-theodorakis.net. 2003. Arkistoitu 14.10.2008. Viitattu 30.3.2010.
- ↑ Jannis Ritsos, (Arkistoitu – Internet Archive) Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 19.8.2021, viitattu 22.8.2021
Aiheesta muualla muokkaa
- Runoja (Arkistoitu – Internet Archive) englanniksi
- Moonlight Sonata (Arkistoitu – Internet Archive) (kreikaksi) & (englanniksi)
