Avaa päävalikko
Wikipedia

Jalkaväkirykmentti 11 (jatkosota)

Jalkaväkirykmentti 11 oli Suomen puolustusvoimien 3. divisioonan joukkoyksikkö jatkosodassa. Sen rungon muodostivat välirauhan aikaisen 11. prikaatin yksiköt täydennettynä Oulun alueelta kootuilla joukoilla.

Jalkaväkirykmentti 11
Toiminnassa 1941 - 1944
Valtio  Suomi
Puolustushaarat Maavoimat
Aselajit Jalkaväki
Sodat ja taistelut Vuonninen - Pistojärvi - Korpijärvi - Hevosenkenkä - Kiiskiskannas - Kiestinki - Tornio - Rovaniemi
Komentajat
Tunnettuja komentajia Aksel Leonard Vuokko
Wolfgang Hallsten Halsti

Rykmentin sotatie kulki ensin Kuusamosta Uhtuan kautta Ihantalaan ja sieltä edelleen Lapin sotaan, eli Tornioon, Rovaniemelle ja lopulta Kilpisjärvelle.

Sisällysluettelo

PerustaminenMuokkaa

Eräät V Armeijakunnan joukot kutsuttiin 10. kesäkuuta 1941 ylimääräisiin harjoituksiin, samalla siirrettiin rajan vartiointivastuu armeijakunnalle, ja välirauhan 11. prikaati]] jaettiin kahden sodan ajan rykmentin (Jalkaväkirykmentit 11 ja 53) kantajoukoksi.

Jalkaväkirykmentti 11:n komentajaksi määrättiin eversti Sulo Aate Malm, ja rykmentti muodostettiin seuraavasti:

  1. 11. prikaatin esikunnasta muodostettiin rykmentin esikunta (E/JR 11)
    1. Komentotoimisto, jossa adjutanttina oli luutnantti Otto Ylirisku
    2. Huoltotoimisto, huoltopäällikkö kapteeni Ossian Erik Marno
    3. Komentojoukkue
    4. Jääkärijoukkue muodostettiin 11. prikaatin vastaavista osista ja sen ensimmäisenä johtajana oli vänrikki Kurkinen
    5. Pioneerijoukkue muodostettiin 11. prikaatin vastaavista osista ja sen ensimmäisenä johtajana oli vänrikki Kiviperä
    6. Viestijoukkue muodostettiin 11. prikaatin vastaavista osista ja sen ensimmäisenä johtajana oli luutnantti Virtanen
    7. Toimitusjoukkue
  2. I Pataljoona (I/JR 11) oli everstiluutnantti Matti Ranisen varusmiespataljoona
  3. II Pataljoona (II/JR 11) perustettiin Oulussa majuri Väinö Johannes Veijolan johdolla
  4. III Pataljoona (III/JR 11) perustettiin Suomussalmen, Hyrynsalmen, Ristijärven ja Puolangan alueilla kapteeni M Ylösen (kaatui 21.7.1941) johdolla
  5. Kranaatinheitinkomppanian (13./JR 11) runkona oli 11. prikaatin kranaatinheitinkomppania. Komppania toimi aluksi osastona, mutta laajeni myöhemmin komppaniaksi, päällikkönä kapteeni A. Kulmakko
  6. Tykkikomppanian (14./JR 11) runkona oli Oulussa toiminut Osasto Salpo, joka täydennettiin Oulun ja Oulaisten reserviläisillä. Osasto oli ollut välirauhan aikana V Armeijakunnan panssarintorjuntakoulutuskeskus. Komppanian päälliköksi määrättiin luutnantti A Huotari.
  7. Rykmentin Kolonna (Kol./JR 11)

Perustamisen aikana ylijääneistä joukoista muodostettiin erillisosastoja, joita olivat muun muassa panssariauto-osasto.

Rykmentin miesvahvuus oli noin 3 600 miestä. Rykmentti oli puhtaasti hevosvetoinen ja hevosia oli 412 kappaletta. Moottoriajoneuvoja oli kuusi: kaksi moottoripyörää, kaksi henkilöautoa ja kaksi kuorma-autoa. (Rykmentin määrävahvuus.)

Hyökkäys UhtualleMuokkaa

Jalkaväkirykmentti 11 aloitti hyökkäyksensä osana Ryhmä F:ää 1. heinäkuuta 1941 kohden Uhtuaa. Rykmentti oli painopistesuunnan kärjessä muutaman päivän taukoa lukuun ottamatta ja nimekkäimmät taistelut käytiin Vuonnisenjoen ja Pistojärven ylimenohyökkäyksissä, Korpijärvellä, "Hevosenkengässä" ja Kiiskisjärvien kannaksella.

AsemasotavaiheMuokkaa

Hyökkäyksen pysähdyttyä Jalkaväkirykmentti 11 ryhmittyi puolustukseen. Tavoitteena ollut Uhtua jäi saavuttamatta. Uhtuan alue oli suhteellisen rauhallinen ja tappiotkin olivat pieniä.

Mukana Kiestingin suurtaistelussaMuokkaa

Asemasodan hiljaiselo keskeytyi huhtikuussa 1942 Uhtuan pohjoispuolisella alueella alkaneeseen Kiestingin suurtaisteluun, jossa venäläiset pyrkivät usean divisioonan ja mm. erillisen hiihtoprikaatin voimin motittamaan koko Kiestingin rintaman. Jo taistelun alkamispäivänä 24:ntenä huhtikuuta IV/11.Pr (entinen II/JR 11) sai käskyn siirtyä III armeijakunnan reserviksi Kiestinkiin Röhön kautta.[1] Jo 2 päivää myöhemmin IV/11.Pr käynnisti suomalaisten ensimmäisen vastahyökkäyksen Ylä-Mustajärven ja Jelettijärven välisellä kannaksella yhdessä 35. Rajajääkäriosaston ja Jalkaväkirykmentti 14:n kanssa. Toukokuussa myös I/11.Pr oli mukana taisteluosasto Puroman mukana Kiestingissä laajemmassa vastahyökkäyksessä, johon oli haalittu yhteensä 6 muualta tuotua pataljoonaa, joista osa saksalaisia. [2]

Kannaksen torjuntataistelutMuokkaa

Kesällä 1944 Jalkaväkirykmentti 11 siirrettiin Karjalankannakselle, minne se saapui juuri ennen Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkamista. Rykmentti sijoitettiin VT-asemaan Kivennavalle. Rykmentti torjui neuvostojoukkojen hyökkäykset ja irtaantui käskystä puolustuksen murruttua sivustalla.

VKT-asemassa Jalkaväkirykmentti 11 ryhmitettiin Kuparsaaren alueelle.

Lapin sotaMuokkaa

Jalkaväkirykmentti 11 oli osana ensimmäistä maihinnousujoukkoa Torniossa. Kovat lähes kaksiviikkoiset taistelut Torniossa kuluttivat joukkoja tuntuvasti, mutta niiden päätyttyä rykmentti aloitti etenemisen kohden Rovaniemeä. Rykmentti tarvitsi matkaan kahdeksan päivää saksalaisten viivyttäessä joukon etenemistä. Rykmentti ei kyennyt estämään Rovaniemen tuhoa, vaan joutui katselemaan saksalaisten poistumista palavasta kaupungista.

Rykmentin lakkauttaminenMuokkaa

Rykmentti lakkautettiin Sinetässä Rovaniemen pohjoispuolella lokakuun alussa 1944.

TappiotMuokkaa

Jalkaväkirykmentti 11 menetti taisteluissa sodan aikana yli 4 000 miestä. Rykmentin sotilaita kaatui menehtyneiden tietokannan mukaan 668, menehtyi haavoihinsa 222, katosi ja julistettiin myöhemmin kuolleiksi 15, menehtyi sotavankeudessa 4. Yhteensä sotatoimien vuoksi rykmentin sotilaita menehtyi 909. Lisäksi 54 sotilasta kuoli muusta kuin vihollistoiminnasta johtuen. [3]lähde?

KomentajatMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Vuorio, Anelma: Raatteen pataljoona - I/JR 11:n vaiheita jatkosodan ensimmäisen kuukauden aikana. Lahti: Arvi A. Karisto Oy, 1973. ISBN 951-23-0775-8.
  2. Halsti Wolf H: Lapin sodassa - JR 11:n mukana Oulusta Karesuvantoon. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1980. ISBN 951-1-05767-7.
  3. Roudasmaa, Stig: Pohjan Prikaatin historia 1626-1983. Oulu: Pohjan Prikaati - Pohjan Prikaatin Kilta, 1984. ISBN 951-9306-08-0.
  4. Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto (toim.): Suomen sota 1941-1945 - Sotatoimet Seesjärven ja Jäämeren välillä v. 1941. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kivi, 1954.

ViitteetMuokkaa

  1. ↑ Karhunen Veikko. Raatteen tieltä Kostamukseen. WSOY 1972. ISBN 951-0-00627-0
  2. ↑ Karjalainen, Mikko. Jatkosodan taistelut. Maanpuolustuskorkeakoulu, Gummerus, 2005. ISBN 951-25-1387-0.
  3. ↑ http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php
  4. ↑ a b c d e f Jatkosodan tiellä, s. 241–259. 'Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat', laatinut Mikko Kohvakka. toim. Marko Palokangas. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jalkaväkirykmentti_11_(jatkosota)&oldid=16916366”