Wikipedia

Jalkaväkirykmentti 11 (jatkosota)

Suomen puolustusvoimien 3. divisioonan joukkoyksikkö jatkosodassa 1941-1944

Jalkaväkirykmentti 11 (JR 11) oli Suomen puolustusvoimien 3. divisioonan joukkoyksikkö jatkosodassa. Sen rungon muodostivat välirauhan aikaisen 11. prikaatin yksiköt täydennettynä Oulun alueelta kootuilla joukoilla.

Jalkaväkirykmentti 11
JR 11:n sotilaita Kiestingin suunnan talvisessa taistelumaastossa 1942.
JR 11:n sotilaita Kiestingin suunnan talvisessa taistelumaastossa 1942.
Toiminnassa 1941 - 1944
Valtio  Suomi
Puolustushaarat Maavoimat
Aselajit Jalkaväki
Sodat ja taistelut Vuonninen - Pistojärvi - Korpijärvi - Hevosenkenkä - Kiiskiskannas - Kiestinki - Tornio - Rovaniemi
Komentajat
Tunnettuja komentajia Aksel Leonard Vuokko
Wolfgang Hallsten Halsti

Rykmentin sotatie kulki ensin Kuusamosta Uhtuan kautta Ihantalaan ja sieltä edelleen Lapin sotaan, eli Tornioon, Rovaniemelle ja lopulta Kilpisjärvelle.

Perustaminen

muokkaa

Eräät V Armeijakunnan joukot kutsuttiin 10. kesäkuuta 1941 ylimääräisiin harjoituksiin, samalla siirrettiin rajan vartiointivastuu armeijakunnalle, ja välirauhan 11. prikaati jaettiin kahden sodan ajan rykmentin (Jalkaväkirykmentit 11 ja 53) kantajoukoksi.

JR 11:n komentajaksi määrättiin eversti Sulo Aate Malm, ja rykmentti muodostettiin seuraavasti:

  1. 11. prikaatin esikunnasta muodostettiin rykmentin esikunta (E/JR 11)
    1. Komentotoimisto, jossa adjutanttina oli luutnantti Otto Ylirisku
    2. Huoltotoimisto, huoltopäällikkö kapteeni Ossian Erik Marno
    3. Komentojoukkue
    4. Jääkärijoukkue muodostettiin 11. prikaatin vastaavista osista ja sen ensimmäisenä johtajana oli vänrikki Kurkinen
    5. Pioneerijoukkue muodostettiin 11. prikaatin vastaavista osista ja sen ensimmäisenä johtajana oli vänrikki Kiviperä
    6. Viestijoukkue muodostettiin 11. prikaatin vastaavista osista ja sen ensimmäisenä johtajana oli luutnantti Virtanen
    7. Toimitusjoukkue
  2. I Pataljoona (I/JR 11) oli everstiluutnantti Matti Ranisen varusmiespataljoona
  3. II Pataljoona (II/JR 11) perustettiin Oulussa majuri Väinö Johannes Veijolan johdolla
  4. III Pataljoona (III/JR 11) perustettiin Suomussalmen, Hyrynsalmen, Ristijärven ja Puolangan alueilla kapteeni M. Ylösen (kaatui 21.7.1941) johdolla
  5. Kranaatinheitinkomppanian (13./JR 11) runkona oli 11. prikaatin kranaatinheitinkomppania. Komppania toimi aluksi osastona, mutta laajeni myöhemmin komppaniaksi, päällikkönä kapteeni A. Kulmakko
  6. Tykkikomppanian (14./JR 11) runkona oli Oulussa toiminut Osasto Salpo, joka täydennettiin Oulun ja Oulaisten reserviläisillä. Osasto oli ollut välirauhan aikana V Armeijakunnan panssarintorjuntakoulutuskeskus. Komppanianpäälliköksi määrättiin luutnantti A. Huotari.
  7. Rykmentin Kolonna (Kol./JR 11)

Perustamisen aikana ylijääneistä joukoista muodostettiin erillisosastoja, joita olivat muun muassa panssariauto-osasto.

Rykmentin miesvahvuus oli noin 3 600 miestä. Rykmentti oli puhtaasti hevosvetoinen ja hevosia oli 412 kappaletta. Moottoriajoneuvoja oli kuusi: kaksi moottoripyörää, kaksi henkilöautoa ja kaksi kuorma-autoa. (Rykmentin määrävahvuus.)

Hyökkäys Uhtualle

muokkaa
 
JR 11:n komentaja eversti Sulo Malm sotilaidensa kanssa Kuusamon seudun metsässä sotatoimien alettua 1. heinäkuuta 1941.

JR 11 aloitti hyökkäyksensä osana Ryhmä F:ää 1. heinäkuuta 1941 kohden Uhtuaa. Rykmentti oli painopistesuunnan kärjessä muutaman päivän taukoa lukuun ottamatta ja nimekkäimmät taistelut käytiin Vuonnisenjoen ja Pistojärven ylimenohyökkäyksissä, Korpijärvellä, "Hevosenkengässä" ja Kiiskisjärvien kannaksella.

Vuoden 1941 loppuun mennessä rykmentin tappiot kohosivat 1 900 mieheen, joista kaatuneita oli 350.[1]

Asemasotavaihe

muokkaa

Hyökkäyksen pysähdyttyä JR 11 ryhmittyi puolustukseen. Tavoitteena ollut Uhtua jäi saavuttamatta. Uhtuan alue oli suhteellisen rauhallinen, ja tappiotkin olivat pieniä.

Mukana Kiestingin suurtaistelussa

muokkaa

Asemasodan hiljaiselo keskeytyi huhtikuussa 1942 Uhtuan pohjoispuolisella alueella alkaneeseen Kiestingin suurtaisteluun, jossa venäläiset pyrkivät usean divisioonan ja mm. erillisen hiihtoprikaatin voimin motittamaan koko Kiestingin rintaman. Jo taistelun alkamispäivänä 24. huhtikuuta IV/11.Pr (entinen II/JR 11) sai käskyn siirtyä III armeijakunnan reserviksi Kiestinkiin Röhön kautta.[2] Jo 2 päivää myöhemmin IV/11.Pr käynnisti suomalaisten ensimmäisen vastahyökkäyksen Ylä-Mustajärven ja Jelettijärven välisellä kannaksella yhdessä 35. Rajajääkäriosaston ja JR 14:n kanssa. Toukokuussa myös I/11.Pr oli mukana taisteluosasto Puroman mukana Kiestingissä laajemmassa vastahyökkäyksessä, johon oli haalittu yhteensä 6 muualta tuotua pataljoonaa, joista osa saksalaisia.[3][4]

5. helmikuuta 1942 mennessä oli JR 11:stä tullut nuorennettu kolmipataljoonainen joukko-osasto, joka 15. huhtikuuta 1942 laajeni prikaatiksi. Kuitenkin jo 22. kesäkuuta nimi muuttui takaisin JR 11:ksi, joka vuoden loppuun mennessä supistettiin normaaliksi jalkaväkirykmentiksi.[5]

Maaliskuuussa 1944 luovutti 3. divisioona, johon JR 11:kin kuului, rintyamavastuun Uhtualla Saksan 7. vuoristodivisioonalle, jota vastaan rykmentti joutui taistelemaan Lapin sodassa. JR 11 jäi kuitenkin vielä Kuusamoon saksalaisten reserviksi.[6]

Kannaksen torjuntataistelut

muokkaa

Kesällä 1944 JR 11 siirrettiin 28. toukokuuta 1944 alkaen Joutsijärven asemalta kohti Karjalankannasta.[7] Sinne se saapui juuri ennen Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkamista. Rykmentti sijoitettiin VT-asemaan Kivennavalle.[8] Rykmentti torjui neuvostojoukkojen hyökkäykset ja irtaantui käskystä puolustuksen murruttua sivustalla[9] viivyttäen Kyyrölän ja Muolaan kautta Heinjoelle ja siitä Vuoksen länsirannalle VKT-linjalle JR 11 Noskuanselän ja Kuparsaaren välille[10], jonne rintama raskaiden ja veristen taistelujen jälkeen pysähtyi[11]. Rykmentti kävi vielä tämän jälkeen Vuosalmella[12] ja Ihantalassa, joissa kiivaimmat taistelut olivat jo vaimentuneet. JR 11 kokonaistappiot Kannaksen suurtaisteluissa olivat yli 1 100 miestä.[13]

Lapin sota

muokkaa

JR 11:n komentajan sijainen ev.luutn. Halsti oli ennakoinut jo Vuosalmen taistelujen jälkeen pataljoonille, että mahdollisen rauhan seurauksena syttyisi sota saksalaisia vastaan ja paikalliset olosuhteet tunteva rykmentti joutuisi siihen mukaan. Niin kävikin, rykmentti kuormattiin juniin Simolan rautatieasemalta kohti Oulua ja Lapin sotaa.[14]

 
Maihinnousujoukkojen kalustoa lastataan Toppilan satamassa.

Rykmentin komentajaksi nimitettiin Oulussa ev.luutn. Halsti. Pataljoonan komentajina olivat I/JR 11: majuri Fredrik Malmivaara, II/JR 11: majuri Armas Varla ja III/JR 11: majuri Pentti Valkonen. JR 11:n laivaus Oulussa Toppilan satamassa tapahtui 30. syyskuuta 1944.[15] JR 11 oli osana ensimmäistä maihinnousujoukkoa sunnuntaina 1. lokakuuta 1944 Torniossa. Jääkärikomppania ja II/JR 11 valtasivat yhdessä Kirkkoputaan maantie- ja rautatiesillat. Täältä se ajoi Kemintien suuntaan ja ylitti Yli-Raumon maantiesillan ja Ala-Raumon yhdistetyn maantie- ja rautatiesillan. Tämän jälkeen komppania törmäsi yllättäen saksalaisosastoon. Tulitaistelussa jääkärikomppania hajosi. Saksalaisilla ei olllut maihinnoususta ei ollut vielä mitään tietoa, vaan osasto oli menossa taltuttamaan majuri Larjon junailemaa kansannousua. I/JR 11 eteni kohti asema-aluetta ja Pikku-Berliiniä. III/JR 11 tuli toisella junakuljetuksella Kirkkoputaalle ja jatkoi Jääkärikomppanian perään. Se ylitti Yli-Raumon kahlaamoa pitkin siltojen eteläpuolelta ja motitti em. saksalaisosaston. Kyläjoen sillan luona motitettiin toinen ja vielä kolmas saksalaisosasto lähellä Kaakamonjokea. Tähän pataljoona pysähtyi.[16] Kemintien varrella oli noin kymmenen kilometrin matkalla aiemmin mainitut kolme mottia. Ne laukesivat maanantaina 2. lokakuuta aamun kuluessa; osa saksalaisista katosi metsiin, mutta kalusto jäi kokonaisuudessaan tielle. I/JR 11 alistettiin suoraan 3. Divisioonalle. Puolilta päivin pataljoona pysähtyi tulituksessa Ala-Vojakkalan maastoon.[17]

 
Suomalaisten maihinnousun jälkeen saksalaiset tekivät vastahyökkäyksen Kemin suunnasta kohti Torniota. Heitä vastassa oli III/JR 11, joka tuhosi saksalaisten osasto Schiffin Kemi-Tornion väliselle tielle Kyläjoen itäpuolelle 3. lokakuuta 1944.

Saksalaiset hyökkäsivät tiistaina 3. lokakuuta kummankin tien eli Kemintien ja Tornionjokivarren tien suunnassa. Röyttään oli noussut myös JR 53 ja sen III/JR 53 oli tulossa vahvennukseksi. Alavojakkalassa saksalaiset yllättivät I/JR 11:n, joka joutui hajalle ja vetäytyi JR 53:n yhteyteen. Kemintien suunnassa III/JR 11 oli hajalla ja II/JR 11 kaukana Laivajärven suunnassa. III/JR 53 otti täällä myös rintavastuun Kyläjoen länsipuolelle perääntyneiltä JR 11:n yksiköiltä.[18] Seuraavana kahtena päivänä eli keskiviikkona ja torstaina saksalaiset tekivät vastahyökkäyksen niin idässä kuin pohjoisessa niin, että idässä suomalaiset joutuivat perääntymään Raumonjoen länsipuolelle ja pohjoisessa Keropudasjoen eteläpuolelle, jonne I/JR 11 oli ryhmittynyt puolustukseen.[19] Seuraavana päivänä eli torstaina 5. lokakuuta ote siirtyi puolustaville suomalaisille molemmilla suunnilla. JR 50 oli kuljetettu Tornioon 3 -5. lokakuuta. Tornioon tullut Er.P 13 liitettiiin JR 11:n tueksi. JR 50 lähti koukkaamaan saksalaisten selustaan ja saavutti iltapäivällä Tornionjoen ja katkaisi saksalaisten pohjoisesta tulleen taisteluosaston yhteydet. Motissa oli kolme pataljoonaa. Kemintien suunnassa III/JR 11:n komentaja majuri Pentti Valkonen kaatui, ja hänet nimitettiin kuolemansa jälkeen Mannerheim-ristin ritariksi[20] Perjantaina 6. lokakuuta Tornion pohjoispuolella suomalaiset yrittivät supistaa syntynyttä saksalaismottia ja toisaalta saksalaiset avata saartoa pohjoiseen. I/JR 11 oli tässä vaiheessa motin eteläpuolella koko päivän reservissä. Kemintien suunnalla oli rauhallista.[21] Seuraavana kahtena päivänä taistelut päätyivät suomalaisten voittoon eli Tornion pohjoispuolen motti laukesi ja Kemintien suunnassa saksalaiset vetäytyivät itään.[22] JR 11:n komentaja ev.luutnantti Wolf Halsti ylennettiin everstiksi, ja hänelle myönnettiin Mannerheim-risti lokakuussa 1944 lähinnä ansioistaan Tornion valtauksessa.

 
JR 11:n komentaja ev.luutn. Wolf Halsti Tornionseudun taistelujen aikaan 3. lokakuuta 1944 hyppäämässä juuri moottoripyörän sivuvaunun kyydistä.

Kovat lähes kaksiviikkoiset taistelut Torniossa kuluttivat joukkoja tuntuvasti, mutta niiden päätyttyä rykmentti aloitti etenemisen kohden Rovaniemeä. Rykmentti tarvitsi matkaan kahdeksan päivää saksalaisten viivyttäessä joukon etenemistä. Rykmentti ei kyennyt estämään Rovaniemen tuhoa, vaan joutui katselemaan saksalaisten poistumista palavasta kaupungista.[23]

Saksalaisten vetäytyessä pohjoiseen JR 11:n tehtäväksi määrättiin 16. lokakuuta 1944 Kittilän tien katkaisu Rovaniemeltä 11 km:ä pohjoiseen Vennivaaran kohdalta.[24] Saksalaisten onnistui kuitenkin vetäytyä, ja rykmentin taistelut päättyivät 17.lokakuuta 1944. Rovaniemelle edetessään se kohtasi JR 53:n, jolle saksalaisten takaa-ajo siirtyi. JR 11 siirrettiin sen jälkeen Kittilään johtavan tien varteen Sinetän ja Korinteen välille tietöihin. Rykmentille tuli kotiutuskäsky 31. lokakuuta 1944, jonka jälkeen kotiutettavat lähtivät marssimaan sateessa ja kehnoja teitä myöten etelään tavoittaakseen 150-200 km:n päässä olevia rautatie- tai laivakuljetuksia, jotka veisivät lopullisille kotiuttamispaikoille.[25]

Tappiot

muokkaa

JR 11 menetti taisteluissa sodan aikana yli 4 000 miestä. Rykmentin sotilaita kaatui menehtyneiden tietokannan mukaan 668, menehtyi haavoihinsa 222, katosi ja julistettiin myöhemmin kuolleiksi 15, menehtyi sotavankeudessa 4. Yhteensä sotatoimien vuoksi rykmentin sotilaita menehtyi 909. Lisäksi 54 sotilasta kuoli muusta kuin vihollistoiminnasta johtuen.[26]lähde?

Komentajat

muokkaa

Rykmentinkomentajina olivat:[27]

  1. eversti Sulo Malm 18. kesäkuuta - 9. lokakuuta 1941
  2. everstiluutnantti (everstiksi 22. joulukuuta 1941) Joel Svante Walldén 10. lokakuuta 1941 - 8. helmikuuta 1943
  3. eversti Yrjö August Pöyhönen 9. helmikuuta 1943 - 24. maaliskuuta 1944
  4. jääkärieversti Aksel Vuokko 25. maaliskuuta - 14. heinäkuuta 1944
  5. everstiluutnantti Wolf H. Halsti 15. heinäkuuta - 23. elokuuta 1944 (sijaisena)
  6. jääkärieversti Aksel Vuokko 24. elokuuta - 27. syyskuuta 1944
  7. everstiluutnantti Wolf H. Halsti 28. syyskuuta - 25. lokakuuta 1944

Lähteet

muokkaa
  1. Vuorio, Anelma: Raatteen pataljoona - I/JR 11:n vaiheita jatkosodan ensimmäisen kuukauden aikana. Lahti: Arvi A. Karisto Oy, 1973. ISBN 951-23-0775-8
  2. Halsti, Wolf H.: Lapin sodassa - JR 11:n mukana Oulusta Karesuvantoon. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1980. ISBN 951-1-05767-7
  3. Roudasmaa, Stig: Pohjan Prikaatin historia 1626-1983. Oulu: Pohjan Prikaati - Pohjan Prikaatin Kilta, 1984. ISBN 951-9306-08-0
  4. Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto (toim.): Suomen sota 1941-1945 - Sotatoimet Seesjärven ja Jäämeren välillä v. 1941. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kivi, 1954.

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Uhtualle, jää valtaamatta supistetuin voimin sotapolku.fi. Viitattu 2.6.2025.
  2. ↑ Karhunen Veikko. Raatteen tieltä Kostamukseen. WSOY 1972. ISBN 951-0-00627-0
  3. ↑ Kiestingin kelirikkohyökkäys sotapolku.fi. Viitattu 2.6.2025.
  4. ↑ Karjalainen, Mikko. Jatkosodan taistelut. Maanpuolustuskorkeakoulu, Gummerus, 2005. ISBN 951-25-1387-0.
  5. ↑ Asemasotaa ja uudelleenjärjestelyjä sotapolku.fi. Viitattu 2.6.2025.
  6. ↑ Ylipäällikön reservinä Kuusamossa, Ryhmä S sotapolku.fi. Viitattu 2.6.2025.
  7. ↑ Kannakselle;ensin marssi Joutsijärvelle sotapolku.fi. Viitattu 2.6.2025.
  8. ↑ VT-asemiin Kivennavalle sotapolku.fi. Viitattu 2.6.2025.
  9. ↑ Irtaantuminen VT-asemasta sotapolku.fi. Viitattu 2.6.2025.
  10. ↑ Viivyttäen VKT-asemaan Kuparsaareen sotapolku.fi. Viitattu 2.6.2025.
  11. ↑ Taistelu VKT-asemassa sotapolku.fi. Viitattu 2.6.2025.
  12. ↑ Nopeasti Vuosalmelle sotapolku.fi. Viitattu 2.6.2025.
  13. ↑ Vielä Ihantalaan puolustukseen sotapolku.fi. Viitattu 2.6.2025.
  14. ↑ Lappeenrannassa lepoa 5 pv ennen Lapin sotaa sotapolku.fi. Viitattu 2.6.2025.
  15. ↑ Uusi yritys, uusi suunta sotapolku.fi. Viitattu 3.6.2025.
  16. ↑ Tornion valtaus, 1. päivä sotapolku.fi. Viitattu 3.6.2025.
  17. ↑ Tornion valtaus, 2. päivä sotapolku.fi. Viitattu 3.6.2025.
  18. ↑ Tornion valtaus, 3. päivä sotapolku.fi. Viitattu 3.6.2025.
  19. ↑ Tornion valtaus, 5. päivä sotapolku.fi. Viitattu 3.6.2025.
  20. ↑ Tornion valtaus, 6. päivä sotapolku.fi. Viitattu 3.6.2025.
  21. ↑ Tornion valtaus, 7 päivä sotapolku.fi. Viitattu 3.6.2025.
  22. ↑ Tornion valtaus, 8. päivä sotapolku.fi. Viitattu 3.6.2025.
  23. ↑ Kohti Rovaniemeä sotapolku.fi. Viitattu 3.6.2025.
  24. ↑ Rovaniemen pohjoispuolelle sotapolku.fi. Viitattu 3.6.2025.
  25. ↑ Sinettään ja siviiliin sotapolku.fi. Viitattu 3.6.2025.
  26. ↑ http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php (Arkistoitu – Internet Archive)
  27. ↑ Jatkosodan tiellä, s. 241–259. ('Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat', laatinut Mikko Kohvakka. toim. Marko Palokangas) Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jalkaväkirykmentti_11_(jatkosota)&oldid=23337124”