Avaa päävalikko

Jakob Juhonpoika (Jacobus Johannis) Lybeck (1655 Kruunupyy1693) oli suomalainen kappalainen. Pasuunaa soittanut Lybeck lienee varhaisin nimeltä tunnettu keskipohjalainen muusikko.[1] [2]

Lybeckin vanhemmat olivat Kruunupyyn Bråttön kylässä asunut talollinen, nimismies ja kirkonisäntä Johan Mattsinpoika Lybäck ja Margareta Erikintytär. Hän tuli ylioppilaaksi Turun akatemiaan 1673 ja hänet vihittiin papiksi 1675. Lybeck toimi opiskeluaikanaan myös puunleikkaajana ja kirkollisena soittimena käytetyn pasuunan soiton opettajana. Lybeckin puuleikkauksia käytettiin koristeiden painattamiseen akatemian julkaisuihin.[1][2]

Pappisvihkimyksen jälkeen Lybeck oli pataljoonan saarnaajana Pohjanmaan rykmentissä. Hän jäi 1675 vangiksi Tanskaa vastaan käydyssä sodassa ja oli vangittuna Kööpenhaminassa vuoteen 1676 saakka. Vapauduttuaan hän palasi rykmenttiinsä, joka oli silloin sijoitettuna Riikaan. Lybeckistä tuli 1682 Oulun triviaalikoulun apologisti (kirjoitus- ja laskentoluokan opettaja) ja 1685 Pohjanmaan Pyhäjärven kappalainen. Pyhäjärvellä Lybeck riitaantui kirkonisäntänä aiemmin toimineen talollinen Matti Matinpoika Niemen kanssa, joka oli erotettu tehtävästä väärinkäytöksien takia. Riita johti lopulta siihen, että 16. helmikuuta 1690 muutamat Niemen johtamat pyhäjärveläiset jumalanpalveluksen jälkeen kävivät käsiksi Lybeckiin ja heittivät hänet kirkkomaan aidan yli. Erottamisen merkiksi häneltä revittiin myös papinkaapu ja liperit. Vaatekappaleet ja ehtoolliskalkki vietiin kirkkoon, jonka avaimen Niemi otti haltuunsa. [1][2][3]

Kihlakunnanoikeus tuomitsi Niemen ja muut papin aidan yli heittämiseen osallistuneet kuolemaan mutta Turun hovioikeus lievensi 1692 tuomioita ja ankarimman rangaistuksen sai Matti Niemi, joka karkoitettiin Inkerinmaalle, Pähkinälinnan linnoitukseen. Lybeck sai lupauksen paremmasta virasta mutta kuoli jo 1693 ennen kuin lupaus ehdittiin toteuttaa.[1][3]

Jakob Lybeck oli naimisissa vuodesta 1677 Susanna Eriksdotter Ångermanin (k. 1733) kanssa.[2]

LähteetMuokkaa