Jaguar E-Type

Jaguar E-Type (Yhdysvalloissa XK-E) oli 72 515[1] kappaleen kokonaisvalmistuksellaan Jaguar Cars-yhtiön suurmenestyksen saavuttanut urheiluautomalli. Nimi oli jatkumoa nopeusennätyksiä ja kilpailumenestystä kuten vuonna 1951 tuoreeltaan voiton Le Mansin 24 tunnin ajoissa saavuttaneelle Jaguar XK120 Competition- eli C-Typelle ja Malcolm Sayerin edelleen kehittämälle D-Typelle.

Jaguar E-type
SeriesoneJag.jpg
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdistynyt kuningaskunta
Valmistaja Jaguar
Valmistusvuodet 1961–1974
Korimalli 2-paikkanen coupe
2-paikkanen avoauto
2+2-paikkanen coupe
Luokka urheiluauto
Edeltäjä Jaguar XK150
Seuraaja Jaguar XJ-S
Mitat ja tekniset tiedot
Moottori R6, V12
Iskutilavuus 3781–5300 cm³
Teho 265-272 hv
Vetotapa takaveto

Se esiteltiin vuonna 1961. Malcolm Sayerin luomat auton sulavat linjat muistuttivat Jaguar D-Type-kilpureita ja niiden pohjalta luotuja Jaguar XK SS-urheiluautoja (25 kpl). E1A-prototyyppi vuodelta 1957 oli koeauto uudella kevytmetalli-monokokki-alustalla, mikä romutettiin testien jälkeen. Vuoden 1960 D-Typen alustan kehitysversioihin pohjautuneen E2A-prototyypin oli ensi vaiheessa ollut tarkoitus tulla kilpakäyttöön (Carfection, Norman Dewis-haastattelu kesäkuu 2019), ja se pelastui romuttamiselta. Ikoniset kulmapuskurit oli E-Typeä yksinkertaisempina totetutettu jo XK SS:sä. Auton pitkä ja matala keula, sekä lasikupujen alle piilotetut valonheittimet antoivat autolle vauhdikkaan ulkonäön. Uutuusmallin coupé-versio oli Geneven autonäyttelyn 1961 sensaatio, ja siksipä lehdistön ryntäyksestä yllättyneen Jaguar-omistaja Sir William Lyonsin käskystä alustasuunnittelija Norman Dewis sai ajaa E-Typen avoauto-prototyypinkin koeajoradalta ensin tehtaalle siivottavaksi, ja sitten yön yli Geneveen esittely- ja koeajotarkoituksiin.

The Telegraph-lehden äänestyksessä vuonna 2008 se valittiin kaikkien aikojen kauneimmaksi autoksi suurella äänten enemmistöllä.[2]

XK6-moottori oli 1961-1964 3,8-litrainen ja 1964-1971 4,2-litrainen kuusisylinterinen kahdella yläpuolisella nokka-akselilla varustettu rivimoottori. Moottorilohko oli valurautaa ja sylinterikansi alumiinia. Kolmen muuttuvakurkkuisen kaasuttimen ansioista tehoksi saatiin 265 hevosvoimaa. Kiihtyvyys 0-100 km/h sujui runsaassa 7 sekunnissa ja huippunopeus oli noin 240 km/h. Sarjasta 3 (vuodesta 1971) lähtien E-Type tuli saataville Jaguarin täysalumiinisella 5,3 litran V12-moottorilla - se oli XK6:n jälkeen vasta toinen Jaguarin omaa tekoa oleva moottori - joka pohjautui Le Mans-ajoihin jo vuonna 1954 suunniteltuun, ja vuonna 1966 seuraavan vuoden XJ13-kilpuriin tarkoitettuun V12-moottoriin. Kilpamoottorin DOHC-neliventtiilikansien sijaan sarjamoottori oli kuitenkin varustettu vain yksillä nokka-akseleilla per sylinteriryhmä, kaksilla venttiileillä per sylinteri, ja Heron-tyyppisillä palotiloilla männissä. Tämä ratkaisu yksinkertaisti venttiilikoneistoa, ja pitkät imukanavat korostivat huipputehon sijaan keskikierrosalueen vääntöä. Sen iskutilavuus nostettu 5,3 litraan, ja se sai elektronisen Lucas OPUS-sytytyksen jo vuodesta 1971 lähtien - suunnitellun polttoaineen ruiskutuksen sijaan V12-moottori varustettiin kuitenkin aluksi neljällä Zenith-Strombergin kaasuttimella. Tämä V12-moottori tulisi käyttöön myös vuoden 1972 Jaguar XJ12- ja Daimler Double Six-edustusautossa (sarjat 1 ja 2), Panther J.72:ssa (Jaguar SS100-mukaelma 1972-1981), sekä Malcolm Sayerin viimeiseksi muotoilutyöksi jääneessä vuoden 1975 Jaguar XJS-coupéssa.

Jaguar E-Type Roadster

Auton takapyörien erillisjousitus oli Jaguareissa uutta. Etupyörät oli tuettu kaksin kolmiotukivarsin ja jousitettu pitkittäisin vääntöjousin. Hammastanko-ohjaus oli poikkeuksellisen nopea. Ääriasentojen välillä oli hiukan yli 2,5 ohjauspyörän kierrosta. Isot levyjarrut oli sijoitettu vetoakseleiden sisäpäihin, vetopyörästön kotelon kupeeseen. De Dion-tyyppinen taka-akselisto oli huomattavasti parempi kuin Jaguarin aikaisempi jäykkä akseli: tehdas käytti Le Mans-kilpailun vuonna 1955 voittanutta XK D-tyypin kilpa-autoa alustanumerolla XKD505 vuosina 1955-1958 muun muassa tämän uuteen E-Typeen tarkoitetun taka-akselin koeajoihin. Auton pito liikkeelle lähdettäessä oli erinomainen.

E-typestä oli kaksi korimuunnosta: kovakattoinen coupé ja avonainen cabriolet. Vuonna 1966 markkinoille tuli myös 2+2-paikkainen coupe.[3] Vuonna 1971 esitelty uusi V12-moottori ja molemmat Series 3-korimallit, coupe ja avoauto, perustuivat 2+2-mallin pidempään akseliväliin. Uusi pidennetty alusta oli pohjana vuoden 1967 Lontoon Earls Court Motor Show:ssa esitellylle Jaguar Pirana-koeautolle[4], jonka toteutuksen Daily Telegraph-lehti oli antanut toimeksi Bertone-koriräätälille. Muotoilusta vastasivat Nuccio Bertone ja Marcello Gandini[5]. Koeauto valmistui ennätyksellisen lyhyessä ajassa, ja E-Typen edullisempaan tekniikkaan pohjautuvana Piranan piti olla esimerkki hinnaltaan tavoitettavissa olevasta superautosta erotuksena kalliille brittiläisille tai italialaisille vaihtoehdoille. Täysin ajokuntoinen Pirana[6] jäi yksittäiskappaleeksi, mutta sen muotoilusta kehittyi sittemmin pitkä ja matala, 4-paikkainen Lamborghini Espada (1968-1978).

Malli oli suosittu ja menestyksekäs myös kilpa-autona.

Autosta suunniteltiin vuosina 1963–1964 erityinen kevytkorinen versio kilpakäyttöön. Muutamia kappaleita valmistettiin vuonna 2014 näiden 1960-luvun piirrosten mukaan.[7]

MallisarjatMuokkaa

  • Series 1 (1961–1968)
  • Series 2 (1969–1971)
  • Series 3 (1971–1974)

LähteetMuokkaa

  1. Statistics (XKE-tuotantomäärät) 2002-2019. xkedata.com. Viitattu 25.6.2019. (englanniksi)
  2. The 100 most beautiful cars: 20-1 2008. The Telegraph. Viitattu 30.3.2015.
  3. History of the 1961-1967 Jaguar E-type (XKE) Hagerty Classic Cars. Viitattu 30.3.2015.
  4. Bertone Jaguar Pirana (Jaguar Pirana-syntytarina) Unique Cars and Parts (Australia). Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
  5. Hemmings: bertone-Jaguar Pirana comes out of the shadows (Pirana-tarina kuvineen) Hemmings Daily. 2.8.2019. Hemmings Daily. Viitattu 10.8.2019. (englanniksi)
  6. 1967 Bertone Pirana (Bertone/Jaguar Pirana esittely- ja koeajovideo) 16.3.2015. Jay Leno`s Garage. Viitattu 23.7.2019. (englanniksi)
  7. Jaguar E-type Lightweight revealed 2014. evo. Viitattu 30.3.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä artikkeli tai sen osa perustuu Autowikin artikkeliin, ja siitä saattavat puuttua lähdemerkinnät tai lähdemerkinnät tarvitsevat tarkistamista. Voit auttaa Wikipediaa etsimällä sopivat lähteet tai tarkistamalla lähteet.