Jaana Hallamaa
Jaana Inkeri Hallamaa (o.s. Pyrhönen, s. 12. kesäkuuta 1958 Helsinki[1]) on Helsingin yliopiston professori.[2]
Opinnot muokkaa
Hallamaa suoritti Helsingin yliopistossa teologian maisterin tutkinnon 1984 ja lisensiaatin tutkinnon 1989.[1] Hänen väitöskirjansa ”Persoonan käsite moraalifilosofiassa” vuodelta 1994 (vastaväittäjänä Brenda Almond) koski persoonan käsitettä anglo-amerikkalaisessa moraalifilosofiassa.
Työura muokkaa
- Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton pääsihteeri 1984–1986.
- Sosiaalietiikan apulaisprofessori 1.9.1995-30.11.1996 ja 1.1.1997-31.7.1998
- Etiikan ja uskontofilosofian apulais-/professori 1998-2001
- Sosiaalietiikan professori 2001-
Ehdokkuudet muokkaa
Hallamaa oli yksi kolmesta Helsingin piispanvaalissa 2017 ehdolle asettuneista ehdokkaista ja sai toiseksi eniten ääniä.[3][4]
Tunnustukset muokkaa
Hallamaa sai Helsingin yliopiston Eino Kaila -palkinnon opetuksestaan vuonna 1998.[2] Vuonna 2010 hän sai Clare Hall Fellowshipin Cambridgen yliopistoon.[1] Hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkki itsenäisyyspäivänä 2014.[5]
Luottamustoimet muokkaa
Hallamaa oli Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisen tutkimuseettisen neuvottelukunnan jäsen 1998–2001 ja varapuheenjohtaja 2001–2007.[6][7] Hän oli valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan ETENE:n varajäsen kaudella 2002–2006[8], varapuheenjohtaja kaudella 2006–2010[9] ja on toiminut puheenjohtajana vuodesta 2014 lähtien.[10][11]
Hallamaa tunnetaan myös kirkon sisällä toimivan liberaalin Tulkaa kaikki -liikkeen aktiivina. Hän oli kaksi kautta 2012–2020 Helsingin hiippakunnan pappisedustajana kirkolliskokouksessa Tulkaa kaikki -liikkeen listalta valittuna.[12][13] Siellä hän toimi samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen puolestapuhujana.
Kannanotot muokkaa
Vuonna 2019 julkaistussa esseessään Jaana Hallamaa otti kantaa Päivi Räsäsen retoriikkaan ja argumentaatioon. Hän käsitteli kirjoituksessaan sanankäytön argumentointia ja eristiikkaa. Esseensä lähtökohdaksi hän otti Räsäsen julkaisemia tekstejä sekä tarkasteli uskontoon vedottuja ihmisiin kohdistettuja negatiivisia luonnehdintoja.[14]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Jaana Hallamaa Curriculum Vitae (pdf) tuhat.helsinki.fi. 6.3.2016. Viitattu 19.3.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 146. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ Toivanen, Meri: Professori Jaana Hallamaa lähtee ehdolle Helsingin piispanvaaliin – "Kirkko on kuin komposti" Kotimaa24. 11.1.207. Viitattu 18.1.2017.
- ↑ Hiippakuntatiedote 12/2017 - Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli www.helsinginhiippakunta.evl.fi. Viitattu 5.9.2017. (englanniksi)
- ↑ Kunniamerkki Helsingin yliopisto. Viitattu 19.2.2021.
- ↑ Kuka kukin on 2007
- ↑ Aiemmat kokoonpanot Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Viitattu 4.7.2013.
- ↑ Kokoonpano 2002-2006 - Etene. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Kokoonpano 2006-2010 - Etene. Viitattu 21.2.2021.
- ↑ Kokoonpano 2014-2018 - Etene. Viitattu 19.2.2021.
- ↑ ETENEn tehtävät ja jäsenet - Etene. Viitattu 19.2.2021.
- ↑ 10 02 2012 05:01-Kotimaa24 | Uutiset: Tulospalvelu - Edustajat kirkolliskokoukseen valittu Kotimaa. Viitattu 15.2.2021.
- ↑ Kirkolliskokousvaalit: Helsingin hiippakunnan tulokset evl.fi. Arkistoitu 1.2.2023. Viitattu 15.2.2021.
- ↑ Hallamaa, Jaana: Päivi Räsänen ja homot – ”On vaikea ymmärtää, millä tavalla yhtä ihmisryhmää halventavien väitteiden esittäminen on uskonnonharjoitusta” (kirjoitus on julkaistu myös Kanavassa 8/2019) Suomen Kuvalehti. 28.12.2019. Otavamedia. Viitattu 28.12.2019.
Teoksia muokkaa
- Hallamaa, Jaana & Kuovi, Taina: Moraalisesti perustellun jäljillä: Moraalinen harkinta anglosaksisessa keskustelussa 1952–1984. Helsinki: Helsingin yliopiston systemaattisen teologian laitos, 1988. ISBN 951-45-4614-8.
Aiheesta muualla muokkaa
- Mantu, Eve: Kuusi kuvaa Jaana Hallamaan elämästä Yle.fi. 14.1.2015.