Jätekuilu
Jätekuilu eli roskakuilu on alaspäin viettävä laaja putki tai pystysuora kuilu, jota pitkin jätteitä pudotetaan alempana sijaitsevaan keruu- tai käsittelytilaan.[1]
Kerrostalojen roskakuilut muokkaa
Kerrostalon roskakuilu on porraskäytävän seinärakenteen sisällä kulkeva pystysuora kuilu, johon rakennuksen asuinkerroksista voi suljettavan luukun kautta pudottaa talousjätettä suljettuna muovi- tai paperipussiin.[2]
Roskakuilun keksijänä pidetään ruotsalaisarkkitehti Sven Wallanderia, joka sai idean matkallaan New Yorkiin vuonna 1920. Vuonna 1923 asennettiin ensimmäinen tällainen roskakuilu uuteen kerrostaloon Tukholman Valhallavägenillä. Wallander haki keksinnölleen patenttia vuonna 1930 ja sai sen 1934. Roskakuilua alkoi kerrostalotuotannossaan suosia etenkin suuri vuokratalorakentaja HSB (Hyresgästernas sparkasse- och byggnadsförening), jonka toimitusjohtaja Wallander oli. HSB toimi Wallanderin johdolla muutenkin erilaisten uusien kerrostaloasumiseen liittyvien ratkaisujen, kuten pyykkitupien ja kylpyhuoneiden edelläkävijänä. Roskakuilut alkoivat nopeasti yleistyä 1930-luvulla, ja patentista saaduilla tuloilla HSB saattoi parantaa asuinalueidensa palveluja muun muassa päiväkoteja rakentamalla.[3]
Ruotsista roskakuilut levisivät ainakin Itävallan ja Itä-Saksan kerrostalorakentamiseen. Roskakuiluja rakennettiin myös suomalaisiin kerrostaloihin 1930-luvulta alkaen[4], mutta niiden hajuhaitat, tupakantumppien aiheuttamat tulipalot ja tukkeutumisongelmat aiheuttivat niiden poistamisen vähitellen käytöstä. Helsingin kantakaupungilla oli vielä 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa järjestely, jossa jätepussit tiputettiin kerroksista jätekuiluun jäteluukkujen kautta, eikä niitä ollut tarvetta viedä pihan roskakatokseen. Talonmies poltti kerran viikossa kertyneet jätteet ja lämmöllä lämmitettiin kerrostaloja.lähde? Nykyisin jätekuilujen käyttö on monissa maissa jopa lailla kiellettyä.
Ruotsissa roskakuiluja on käytetty ja kehitetty pidempään muun muassa varustamalla alapuoliset jätehuoneet ”säkkikaruselleilla”, jotka tuovat kuilun alle uuden säkin edellisen täytyttyä ja sulkevat täyden säkin hajuhaittojen pienentämiseksi. Nykyisin roskakuilut ovat Ruotsistakin vähenemässä, koska ne eivät enää sovellu nykyisiin lajitteluvaatimuksiin[2]. Käytöstä poistettuja roskakuiluja ja niiden alla sijaitsevia jätehuoneita voidaan käyttää rakennusten saneerauksessa sähköjohtimien reititykseen[5].
Jätteiden imujärjestelmät muokkaa
Painovoimaisten roskakuilujen kehittyneempi muoto ovat alipaineeseen eli imuun perustuvat jätteidenkuljetusjärjestelmät (ruots. sopsug, engl. automated vacuum waste collection system, AVAC), joissa jätepussit voivat kulkea myös vaakasuuntaan. Näin voidaan rakentaa suurempia rakennuskomplekseja ja kokonaisia yhdyskuntia palvelevia automaattisia jätteidenkeruuputkistoja. Suomalainen Puzair Oy (nyk. Puztec) toimitti Pekingin olympialaisten kongressikeskukseen putkikuljetusjärjestelmän, jossa biojäte kulkee 29 jäteasemalta alipaineen voimalla keskitettyyn keräyspaikkaan yhteensä 1,7 kilometrin pituista putkistoa pitkin[6]. Suomessa tällaisia järjestelmiä on ainakin Espoon Ison Omenan ja Helsingin Kampin kauppakeskuksissa sekä Vantaan Kivistön asuntomessualueella, Espoon Suurpellossa ja Helsingin Kalasatamassa.[7][8][9][10].
Purkurännit muokkaa
Tilapäistä jätekuilua eli purkuränniä käytetään kerrostalojen putkiremonteissa ja muissa rakennusten kunnostustöissä purkujätteen siirtämiseksi katutasossa odottavaan siirtolavaan tai muuhun keräyssäiliöön. Se rakennetaan peräkkäin koottavista tai teleskooppisesti jatkettavista, noin metrin läpimittaisista muovi- tai metalliputkista. Kuilu voi olla yhdestä paikasta syötettävä tai haaroitettu, jolloin siihen voidaan pudottaa jätettä useista kerroksista.[11][12]
Lähteet muokkaa
- ↑ Hakusana ”jätekuilu” Kielitoimiston sanakirja. Kotus. Viitattu 10.3.2019.
- ↑ a b Tell, Johan: ”Sopnedkast”, Utrotningshotat, s. 90. Bokförlaget Max Ström, 2007. ISBN 978-91-7126-061-1. (ruotsiksi)
- ↑ Sopnedkastet 14.6.2012. Svenskt UpfinnareMuseum. Viitattu 1.3.2019. (ruotsiksi)
- ↑ Nenonen, Kaija: Teatteria ”Furulan” salissa. (Helsingin kortteleita -juttusarja, osa Kallio, Kortteli 340) Helsingin Sanomat, 10.1.1983, s. 17. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Lehtisalo, Tuomas: Linjasaneerauksen hankintajako – 1960–1975 rakennetut asuinkerrostalot, s. 17. Turun ammattikorkeakoulu, 2013. Opinnäytetyö verkossa (PDF) (viitattu 10.3.2019).
- ↑ Arkisto Uusiouutiset. 5/2006. Suomen Ammattimedia. Viitattu 10.3.2019. [vanhentunut linkki]
- ↑ Panostaja osti Puztecin Rakennuslehti. 5.1.2009. Viitattu 10.3.2019.
- ↑ Imu – Kun kaikki menee putkeen Kalasataman jätteen putkikeräys Oy. Viitattu 10.3.2019.
- ↑ Tompuri, Vesa: Imuputkisto kerää asuinjätteet Espoossa Tekniikka & Talous. 15.1.2008. Viitattu 10.3.2019.
- ↑ Koskinen, Ahti: Jätteiden putkikeräys ei käynyt – asukkaita uhkaa jopa 86 000 euron sopimussakko Yle Uutiset. 29.8.2016. Viitattu 10.3.2019.
- ↑ Roskakuilu - Jätekuilu vuokraus Rakentajan Konevuokraamo Oy. Arkistoitu 20.9.2020. Viitattu 10.3.2019.
- ↑ Ahlholm, Sampo: ”Purkujätteen siirtomenetelmät”, Purkutöiden logistiikka kerrostalon perusparannushankkeessa, s. 13. Metropolia Ammattikorkeakoulu, rakennusmestarin koulutusohjelma, 2015. Opinnäytetyö verkossa (PDF) (viitattu 10.3.2019).