Jänönapila
Jänönapila (Trifolium arvense) on yksivuotinen, punakukkainen, parikymmentä senttiä korkea apilalaji.
| Jänönapila | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Alaheimo: | Faboideae |
| Suku: | Apilat Trifolium |
| Laji: | arvense |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Trifolium arvense |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaa
Jänönapila kasvattaa 10–30 cm korkean hennon varren. Varsi on pysty, tavallisesti monihaarainen ja harmaakarvainen. Lyhytruotiset lehdet ovat kolmisormisia ja niiden korvakkeet ovat pitkälti ruodin kanssa yhdiskasvuisia. Lehdykät ovat 0,6–2 cm pitkiä, suikeita ja nirhalaitaisia. Kukinto on pitkänomainen ja harmahtava. Teriö on pienikokoinen ja tyveltä yhdislehtinen, verhiö on pitkäkarvainen, pitkä- ja kapealiuskainen ja teriötä pitempi. Kukan väri vaihtelee valkoisesta punertavaan. Jänönapila kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Siemenet kypsyvät verhiön sisään jäävässä palossa.[1]
Levinneisyys
muokkaaJänönapilaa tavataan koko Euroopassa lukuun ottamatta Islantia sekä pohjoista Fennoskandiaa ja Venäjää. Lisäksi sitä tavataan Turkissa, Kaukasuksen alueella ja Pohjois-Afrikassa Marokosta Tunisiaan. Ihmisen mukana laji on levinnyt laajalle Pohjois-Amerikkaan, varsinkin mantereen itäosiin.[2] Suomessa jänönapila on maan eteläosissa muinaistulokas, pohjoisempana satunnainen uustulokas. Se on yleinen Ahvenanmaalla ja lounaisimmassa Manner-Suomessa, mutta on harvinainen muualla Etelä- ja Keski-Suomessa. Satunnaisena jänönapilaa on tavattu Oulun ja Kemin korkeuksille saakka.[1][3]
Elinympäristö
muokkaaJänönapila kasvaa kuivilla kedoilla, kallioilla, satamissa, ratapihoilla ja tien- ja pellonpientareilla.[1]
Käyttö
muokkaaJänönapila on vanha lääkekasvi, jota on käytetty haavoihin. Virossa sitä on käytetty myös yskänlääkkeeksi.[4]
Lähteet
muokkaa- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 288.
- ↑ Anderberg, Arne: Den virtuella floran: Harklöver (Trifolium arvense) (myös levinneisyyskartta) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 29.3.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2016: Jänönapila (Trifolium arvense) Kasviatlas. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 16.10.2017.
- ↑ Nummi, Aimo: Jänönapila – vanha lääkekasvi arkeo.net. Arkistoitu Viitattu 16.10.2017.
Aiheesta muualla
muokkaa- Suomen Lajitietokeskus: Jänönapila (Trifolium arvense)
- Kasviatlas 2022: Jänönapilan (Trifolium arvense) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Jänönapila (Trifolium arvense)
- Luontoportti: Jänönapila (Trifolium arvense)
- JSTOR Global Plants: Trifolium arvense (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Trifolium arvense (englanniksi)