Ivan Lažetšnikov
Ivan Ivanovitš Lažetšnikov (ven. Ива́н Ива́нович Лаже́чников, 25. syyskuuta 1790 Kolomna – 8. heinäkuuta 1869 Moskova[1]) oli venäläinen kirjailija.
Suku, koulutus ja virkaura muokkaa
Ivan Lažetšnikov syntyi varakkaaseen kauppiasperheeseen. Hän sai perusteellisen kotikoulutuksen, työskenteli virkamiehenä Moskovassa ja osallistui Venäjän isänmaalliseen sotaan. Lažetšnikov erosi armeijan palveluksesta vuonna 1819. Vuosina 1820–1837 hän työskenteli kansanvalistusministeriössä muun muassa Penzan, Kazanin ja Tverin läänien koulujohtajana. Lažetšnikov oli Tverin ja Vitebskin varakuvernöörinä vuosina 1843–1853 ja sensorina Pietarissa vuosina 1856–1857. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1858 ja asettui lopullisesti Moskovaan. Näkemyksiltään Lažetšnikov oli isänmaallinen maltillinen liberaali.[1]
Kirjallinen ura muokkaa
Lažetšnikov julkaisi ensimmäiset teoksensa vuonna 1807. Hänen ensimmäinen historiallinen romaaninsa Posledni Novik, ili Zavojevanija Lifljandii v tsarstvovanije Petra Velikogo (”Viimeinen Novik eli Liivinmaan valloitus Pietari Suuren aikana”, 1831–1833) herätti paljon huomiota. Lažetšnikov oli ensimmäinen venäläinen kirjailija, jonka elävät ja yksityiskohdiltaan uskottavat romaanit perustuivat historiallisiin faktoihin. Hänen teoksistaan tunnetuin on keisarinna Annan hovin juonitteluja kuvaava romaani Ledjanoi dom (”Jäätalo”, 1834–1835). Kolmas romaani Basurman (1838) kertoo Iivana III:n ajasta ja Venäjällä toimineista ulkomaalaisista. Lažetšnikovin myöhempiä proosateoksia pidettiin vähemmän onnistuneina. Hän on kirjoittanut myös näytelmiä ja muistelmia. Näytelmään Opritšnik (1842) perustuu Pjotr Tšaikovskin samanniminen ooppera.[1]
Suomennettu teos muokkaa
- Viimeinen Novik (katkelma). Suom. M. Hoppueff. Karjalattaren nurkkanovelli 14.3.–30.5.1879. Digitoituna kansalliskirjastossa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Russkije pisateli 1800–1917: Biografitšeski slovar, tom 3, s. 273–277. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-112-2.