Avaa päävalikko

Ivan Šubašić (7. toukokuuta 1892 Vukova Gorica, Itävalta-Unkari22. maaliskuuta 1955 Zagreb, Jugoslavia) oli kroatialainen poliitikko. Hän toimi Jugoslavian kuningaskunnan pakolaishallituksen pääministerinä vuosina 1944–1945. Toisen maailmansodan jälkeen hän toimi Titon johtaman Jugoslavian väliaikaisen hallituksen ulkoministerinä vuonna 1945.

Ivan Šubašić
Ivan Šubašić.
Ivan Šubašić.
22. Jugoslavian pääministeri
Edeltäjä Božidar Purić
Seuraaja Josip Broz Tito
Henkilötiedot
Syntynyt 7. toukokuuta 1892
Vukova Gorica, Itävalta-Unkari
Kuollut 22. maaliskuuta 1955 (62 vuotta)
Zagreb, Jugoslavia
Tiedot
Puolue Kroatian talonpoikaispuolue

NuoruusvuodetMuokkaa

Ivan Šubašić syntyi Itävalta-Unkarin aikaisessa Vukova Goricassa. Hän kävi koulunsa Zagrebissa ja sen jälkeen opiskeli Zagrebin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Opiskeluaika päättyi ensimmäiseen maailmansotaan, jossa hän taisteli Itävalta-Unkarin armeijassa Serbian vastaisella rintamalla Drina-joella. Hänet siirrettiin myöhemmin Venäjän vastaiselle itärintamalle. Hän siirtyi myöhemmin jugoslavialaisiin vapaaehtoisiin osana Serbian armeijaan Salonikin rintamalle.

Maailmansodan jälkeen Šubašić jatkoi opiskelujaan ja suoritti lakitieteen tutkinnon Zagrebin yliopistossa, jonka jälkeen hän perusti oman lakitoimiston Vrbovskossa. Siellä hän tapasi kroatialaisen poliitikon Vladko Mačekin ja liittyi hänen johtamaan Kroatian talonpoikaispuolueeseen. Vuonna 1938 hänet valittiin Jugoslavian parlamenttiin.

Kroatian banMuokkaa

Jugoslavian kuningaskunnassa vallitsi vahvat jännitteet pääkansallisuuksien eli valtaa pitävien serbien ja itsensä alistetuiksi kokeneiden kroaattien välillä. Kuningas Aleksanterin salamurhan jälkeen valtaan nousi sijaishallitsija, prinssi Paul, Aleksanterin serkku, jonka asenne oli suvaitsevaisempi kuin edeltäjänsä. Prinssi Paul pelkäsi Kroatian tilaisuuden tullen eroavan Jugoslaviasta, jonka vuoksi hän antoi pääministeri Dragiša Cvetkovićin neuvotella kroaattien kanssa uuden, liittovaltion luoneen perustuslain, jossa Kroatian provinssi sai autonomisen aseman eli muodostettiin Kroatian Banovina. Tämä ns. Cvetković–Maček -sopimuksen pohjalta syntynyt perustuslaki astui voimaan elokuussa 1939. Ivan Šubašić nimitettiin Kroatian Banovinan baniksi eli päämieheksi, joka vastasi alueen hallinnosta.[1][2]

Vaikka Jugoslavia oli julistautunut puolueettomaksi toisen maailmansodan syttyessä syyskuussa 1939, sota kohtasi Jugoslavian huhtikuussa 1941. Kroatian Banovinan kuten Jugoslavian kuningaskunnan aika päättyi huhtikuussa 1941 akselivaltojen hyökkäykseen Jugoslaviaan. Kahdessa viikossa Saksa, Bulgaria, Unkari ja Italia valtasivat maan, ja se antautui 17. huhtikuuta. Jugoslavia jaettiin hyökkääjien kesken, ja osasta muodostettiin Saksan ja Italian tukema Kroatian kuningaskunta. Šubašić liittyi tässä vaiheessa Dušan Simovićin pakolaishallitukseen. Lähtiessään maasta hän ei Kroatian Banovinan johtajana vapauttanut vankeudessa olleita kroaattikommunisteja. Näin kroaattikommunistit jäivät maan vallanneiden ja tilalle perustetun Ustaša-johtoisen Kroatian kuningaskunnan vankeuteen ja joutuen myöhemmin teloitetuiksi.

Sodanaikainen pakolaisuus ja sodanjälkeinen aikaMuokkaa

 
Kesällä 1944 Kuningas Peter II ja partisaanijohtaja Josip Broz Tito neuvottelivat Italian Barissa. Kuvassa kuningas Peterin (vasemmalla) kanssa hänen nimittämänsä kuninkaallisen pakolaishallituksen pääministeri Ivan Šubašić (oikealla).

Šubašić toimi pakolaisuudessa Jugoslavian kuningaskunnan edustajana Yhdysvalloissa. Jugoslaviassa oli saksalais-italialaisen miehityksen aikana muodostunut partisaaniliikkeitä. Josip Broz Tito johti kommunistista partisaaniliikettä, ja kuninkaallisen armeijan kenraali Draža Mihailović serbijohtoisia četnikkejä. Brittien sodanaikainen pääministeri Winston Churchill toimi jugoslaavien valtaryhmien eli kuningasmielisten ja kommunistipartsaanien välittäjänä tukien lopulta niin Mihailovićin četnikkejä kuin Tito kommunistipartisaaneja.[3], [4]

Ivan Šubašićsta tuli kesäkuun alussa 1944 Egyptin Kairossa kuninkaallisen pakolaishallituksen pääministeri. Samanaikaisesti partisaanijohtaja Tito johti joulukuussa 1943 muodostamaansa kilpailevaa Jugoslavian väliaikaista hallitusta.[4] Tito ja Šubašićs 16. kesäkuuta 1944 solmivat Dalmatian rannikon Visin saarella ns. Tito–Šubašić-sopimuksen, jonka pohjalta osapuolet lähtivät muodostamaan sodanjälkeistä kuninkaallisen pakolaishallituksen ja kommunistipartisaanien yhteistä Jugoslavian hallitusta. Liittoutuneet eli Britannia ja Neuvostoliitto toimivat välittäjinä syksyllä 1944. Tässä yhteydessä Šubašić samoin kuin Tito ja pääministeri Churchill kävivät Moskovassa.[5] Kommunistipartisaanien ja Neuvostoliiton ottaessa vallan Jugoslaviassa Tito muodosti 7. maaliskuuta 1945 kokoomushallituksen, jossa Šubašić toimi ulkoministerinä. Hallitus myötäili vahvasti ulkopolitiikassaan Neuvostoliiton politiikkaa ja solmi mm. huhtikuussa 1945 Neuvostoliiton kanssa 20-vuotisen ystävyyssopimuksen. Šubašić oli hallituksessa lokakuuhun 1945, jolloin ristiriidat Titon johtamien kommunistien kanssa kävivät hänelle mahdottomiksi ratkaista.[3]

Loppuelämänsä vuoteen 1955 Ivan Šubašićs eli poissa julkisuudesta kommunistivallanpitäjien valvonnan alla. Šubašićsin 22. huhtikuuta 1955 tapahtuneen kuoleman jälkeen järjestetyistä hautajaisista tuli suurtapahtuma tuhansien kroaattien osallistuessa niihin.

LähteetMuokkaa

  • Tauno Kuosa: Oman aikamme mailmantapahtumat - osa I: 1945-1953. WSOY, 1965.
  • J. R. von Salis: Uudemman ajan maailmanhistoria osa 6. WSOY, 1966.
  • Joseph Rothschild: East Central Europe Between the Two World Wars. University of Washington Press, 1990. ISBN 978-0295-595-357-1. (englanniksi)
  • Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet. Docendo Oy, 2015. ISBN 978-952-291-170-4.

ViitteetMuokkaa

  1. Joseph Rothschild 1990: 258.
  2. Mikko Uola 2015: 398.
  3. a b Kuosa: 182-190.
  4. a b J.R. von Salis 1966: 247.
  5. J.R. von Salis 1966: 406.

Aiheesta muuallaMuokkaa