Avaa päävalikko

Kroatian Banovina (kroatiaksi Banovina Hrvatska), oli Jugoslavian kuningaskunnan autonominen alue vuosina 1939–1941. Alue syntyi 26. elokuuta 1939 tehdyllä Cvetković–Maček-sopimuksella. Tavoitteena oli vähentää Jugoslavian kuningaskunnassa sen syntymisestä 1918 lähtien vallinnutta jännitettä pääkansallisuuksien eli valtaapitävien serbien ja itsensä syrjityksi tunteneiden kroaattien välillä.[1], [2], [3]

Banovina Hrvatska
1939–1941
Civil Flag of Banovina of Croatia.svg Greater coat of arms of the Banate of Croatia.svg
Kroatian Banatian lippu vaakuna

Banovina Hrvatska kotari.jpg
Kroatian Banovina (1939–1941)

Valtiomuoto Autonominen alue
osa  Jugoslavian kuningaskunta
Ban Ivan Šubašić
Pääkaupunki Zagreb
Pinta-ala
– yhteensä 65 456 km² 
Väkiluku (1939) 4 403 199
– väestötiheys 61,5 / km²
Viralliset kielet kroatia
Valuutta Jugoslavian dinaari
Edeltäjä(t) Flag of Yugoslavia (1918–1941).svg Jugoslavian kuningaskunta
Seuraaja(t) Flag of Independent State of Croatia.svg Kroatian kuningaskunta

Kroatian väestön oma itsellinen hallinnollinen yksikkö oli syntynyt ensimmäisen kerran sitten keskiaikaisen Kroatian valtakunnan. Autonomisen Kroatian Banovinan toimivallan ulkopuolelle, Jugoslavian keskushallinnon hoidettavaksi, jäivät ulkopolitiikka, armeija, poliisi ja ulkomaankauppa. Alueen johtajaksi eli baniksi nimitettiin Ivan Šubašić.[2]

Kroaattijohtaja Vladko Maček ja useat muut kroaatit näkivät autonomian ensimmäisenä askeleena kohti täydellistä itsenäisyyttä. Maček oli jo aiemmin käynyt salaisia keskusteluja italialaisten kanssa, mutta lopettanut ne ja siirtynyt yhteistyökeskusteluihin Jugoslavian johdon eli prinssihallitsija Paulin ja pääministeri Dragiša Cvetkovićin kanssa. Sopimuksen synnyttyä Mačekista tuli uudistetun Cvetkovićin hallituksen varapääministeri.[2]

Autonomisen Kroatian Banovinan syntyvaiheessa elokuussa 1939 uskonnoltaan n. 75% oli roomalaiskatolisia, 20% ortodokseja ja 5% muslimeja. Uskonnolliset luvut ovat suuntaa antavia, kuinka paljon siis oli kroaatteja, serbejä ja bosnialaisia.[4]

Autonomisen alueen historia jäi lyhyeksi, sillä osana Toista maailmansotaa Saksa liittolaisineen hyökkäsi huhtikuussa 1941 Jugoslaviaan valloittaen maan. Kroatia irrottautui tässä yhteydessä Jugoslaviasta ja perusti oman valtionsa 10. huhtikuuta 1941 akselivaltojen Saksan ja Italian tuella johtajanaan Ustaša-liikkeen johtaja Ante Pavelic. Kroatian Banovina oli keskeinen osa uutta Kroatian kuningaskuntaa valtion alueen laajentuessa Bosnia-Herzegovinan alueelle.[3] Toisaalta Italia sai tässä yhteydessä merkittäviä alueita Dalmatian rannikolla muodostaen italialaisen Dalmatian kuvernoraatin.[5]

Kroatian Banovina muodostettiin Cvetković–Maček-sopimuksella kahdesta aiemmasta Jugoslavian kuningaskunnan banovinasta, pohjoisesta Savan ja Dalmatian alueen Littorian Banovinasta. Lisäksi uuteen Kroatian Banovinaan liitettiin kroaattiväestöisiä alueita naapuribanovinoista. Nämä lisäliitokset herättivät ärtymystä serbien ja bosnialaisten keskuudessa.

LähteetMuokkaa

  • Joseph Rothschild: East Central Europe Between the Two World Wars. University of Washington Press, 1990. ISBN 978-0295-595-357-1. (englanniksi)
  • Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet. Docendo Oy, 2015. ISBN 978-952-291-170-4.
  • Mitja Velikonja: Religious Separation and Political Intolerance in Bosnia-Herzegovina. Texas A&M University Press, 2003. ISBN 978-952-158-544-2263.

ViitteetMuokkaa

  1. Joseph Rothschild 1990: 258.
  2. a b c THE SERB-CROAT AGREEMENT, 1939–2009 2017. snd-us.com. Viitattu 20.8.2017. (englanniksi)
  3. a b Mikko Uola 2015: 398.
  4. Mitja Velikonja 2003: 146.
  5. Dalmazia – L'Italia in Guerra e il Governatorato di Dalmazia CDM – Storia & Arte. 22.3.2009. Viitattu 20.8.2017(italiaksi).