Avaa päävalikko

Božidar Purić (19. helmikuuta 1891 Užice, Belgrad, Jugoslavia28. lokakuuta 1977 Chicago, Yhdysvallat) oli serbialainen poliitikko. Hän toimi Jugoslavian kuningaskunnassa sotien välisenä aikana diplomaattina. Toisen maailmansodan aikana hän oli Lontoossa toimineen Jugoslavian kuningaskunnan pakolaishallituksen pääministerinä elokuusta 1943 kesäkuuhun 1944. Toisen maailmansodan jälkeen hän jäi pakolaiseksi Yhdysvaltoihin.

Božidar Purić
Tri Božidar Purić vuonna 1935, kun hän toimi Jugoslavian Pariisin lähettiläänä.
Tri Božidar Purić vuonna 1935, kun hän toimi Jugoslavian Pariisin lähettiläänä.
17. Jugoslavian pääministeri
Edeltäjä Miloš Trifunović
Seuraaja Ivan Šubašić
Henkilötiedot
Syntynyt 19. helmikuuta 1891
Belgrad, Serbia
Kuollut 28. lokakuuta 1977 (86 vuotta)
Chicago, Yhdysvallat
Ammatti diplomaatti
Tiedot
Koulutus oikeustieteen tohtori
Uskonto ortodoksi

Juristiksi ja vapaahetoisena sodissaMuokkaa

Bozidar Puric kävi lukion kotikaupungissaan Belgradissa. Lukion jälkeen hän siirtyi Pariisiin, jossa hän opiskeli lakia. Hän palasi kesken opintojensa Serbiaan ja osallistui vapaaehtoisena Balkanin sotiin ja ensimmäiseen maailmansotaan. Hän oli mukana serbiarnmeijan peräytyessä Korfun saarelle 1917. Siinä vaiheessa hän siirtyi serbihallitukseen diplomaattitehtäviin. Ensimmäisessä vaiheessa hän työskenteli Albaniassa. Sodan päätyttyä 1918 hän palasi Pariisiin, jossa hän suoritti oikeustieteen tohtorin tutkinnon.

DiplomaattinaMuokkaa

Hän jatkoi diplomaatin uralla Jugoslavian kuningaskunnassa. Hän toimi vuonna 1919 Washingtonissa, Yhdysvalloissa. Seuraavana vuonna 1920 hän työskenteli diplomaattitehtävissä Kauko-idässä Vladivostokissa. Sen jälkeen hän siirtyi Yhdysvaltoihin San Franciscoon konsulitehtäviin vuoteen 1922 asti. Sieltä hän siirtyi Jugoslavian konsuliksi Chicagoon vuosiksi 1922–1926. Vuonna 1926 Puric palasi kotimahansa Belgradiin ulkoministeriön poliittisen osaston päälliköksi. Sen jälkeen hän työskenteli vuosina 1928–1929 Yhdysvalloissa Washingtonin lähetystössä ja 1929–1932 Britanniassa Lontoon lähetystössä. Vuosina 1932–1935 hän oli Belgradissa ulkoministeriön palveluksessa. Vuosina 1935–1940 hän oli Jugoslavian kuningaskunnan täysivaltainen ministeri Pariisissa.[1]

PoliitikkonaMuokkaa

Bozidar Purić nousi Lontoon pakolaishallituksen ulkoministeriksi Slobodan Jovanovićin kabinettin. Kesällä 1943 Jugoslavian pakolaishallituksen pääministeriksi tuli Miloš Trifunović, jonka ura pääministerinä kesti alle kaksi kuukautta elokuuhun 1944 johtuen serbi- ja kroaattiedustajien välisestä ristiriidasta. Kuningas Pietari näki tohtori Bozidar Purićin kompromissiratkaisuna tilanteeseen. Pakolaishallituksen jäsenistä miehitetyssä Jugoslaviassa taisteleva tšetnikkijoukkojen komentaja, sotaministeri kenraali Draža Mihailović oli kiistanalaisin pakolaishallituksen jäsen toimintansa johdosta tšetnikkipartisaanina. Syksyn 1943 aikana britit alkoivat tukea toista kilpailevaa partisaaniryhmää eli kommunistista Josip Broz Titoa. Kiista kenraali Mihailovićin tukemisesta johti keväällä 1944 Purićin hallituksen eroon, ja tilalle nimitettiin kommunistipartisaani Titon kanssa neuvotteluihin valmis kroaatti Ivan Šubašić.[2]

Maailmansodan päätyttyä vuoden 1946 puolivälissä käynnistyi Jugoslaviassa laaja tšetnikkikenraali Draža Mihailovićin oikeudenkäynti, jossa entinen pakolaishallituksen pääministeri Bozidar Purić oli myös yhtenä syytetyistä. Hänet tuomittiin poissaolevana pitkään vankeustuomioon.[3] Hän vietti sodan jälkeisen ajan Yhdysvalloissa, jossa hän kuoli vuonna 1977.

LähteetMuokkaa

  • Jozo Tomasevich: Yugoslavia during the Second World War. Teoksessa: Wayne S. Vucinich and Jozo Tomasevich (toim.) Contemporary Yugoslavia: Twenty Years of Socialist Experiment. Univeristy of California Press, 1969. ISBN 978-0-415-49919-4. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. Inventory of the Božidar Puric Papers Hoover Institution Archives. Viitattu 28.8.2017. (englanniksi)
  2. Jozo Tomasevich 2000: 102.
  3. The Mihailovich Trial, one of the 20th century's greatest travesties of justice, begins / June 10, 1946–2011 generalmihailovich.com. Viitattu 28.8.2017. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa