Itävallan valtiosopimus

kansainvälinen sopimus, jolla taattiin Itävallan asema

Itävallan valtiosopimus (saks. Österreichischer Staatsvertrag), viralliselta nimeltään valtiosopimus koskien itsenäisen ja demokraattisen Itävallan palauttamista, annettu Wienissä 15. toukokuuta 1955 (saks. Staatsvertrag betreffend die Wiederherstellung eines unabhängigen und demokratischen Österreich, gegeben zu Wien am 15. Mai), on 15. toukokuuta 1955 solmittu kansainvälinen sopimus, joka perusti uudelleen Itävallan suvereniteetin itsenäisenä valtiona.

Itävallan miehitysvyöhykkeet (1945–1955).
Wienin miehitysvyöhykkeet (1945–1955).

Itävalta oli osa kansallissosialistista Saksaa vuosina 1938–1945 ja näin ollen osapuoli toisessa maailmansodassa. Sodan päätyttyä Euroopassa keväällä 1945 Itävalta jaettiin Saksan tavoin Yhdysvaltain, Neuvostoliiton, Britannian ja Ranskan hallitsemiin miehitysvyöhykkeisiin. Vuosikymmenen kuluttua Itävallan hallitus allekirjoitti neljän miehittäjävaltion kanssa valtiosopimuksen, joka palautti maan suvereniteetin, itsenäisyyden ja demokratian, lisäksi muun muassa kielsi taloudellisen ja poliittisen yhdistymisen Saksan kanssa[1] sekä lakkautti natsistiset ja muut fasistiset järjestöt[2][3][4]. Sopimus tunnusti myös täydet kansalais- ja kielelliset oikeudet sloveeni- ja kroaattivähemmistölle Kärntenin, Burgenlandin ja Steiermarkin osavaltioissa.[1]

Wienin Belvederen linnassa valtiosopimuksen allekirjoittivat liittoutuneiden valtioiden ulkoministerit, miehitysjoukkojen komentajat sekä Itävallan ulkoministeri.[5]

Sopimuksen sisältöMuokkaa

  • poliittiset ja territoriaaliset asetukset
  • sotavoimiin ja lentoliikenteeseen liittyvät asetukset
  • sotakorvaukset
  • liittoutuneiden vetäytyminen
  • omistajuus, laki ja intressit
  • taloussuhteet
  • säännöt riitatilanteisiin
  • talousasetukset
  • loppuasetukset

Sopimuksen allekirjoittajatMuokkaa

LopputulosMuokkaa

Sopimuksen seurauksena viimeiset miehitysjoukot poistuivat maasta 25. lokakuuta 1955. Itävallan parlamentti lisäsi 26. lokakuuta 1955 perustuslakiinsa kohdan (9. pykälä) pysyvästä puolueettomuudesta,[6] joka kieltää sotilaallisen liittoutumisen ja vieraiden valtojen sotilasyksikköjen läsnäolon Itävallan maaperällä ja kieltää Itävallan liittymisen sotilasliittoihin[6] Tämän ensimmäisen vieraista joukoista vapaan päivän vuosipäivä, 26. lokakuuta, on Itävallan kansallispäivä. Puolueettomuutta ei varsinaisesti mainita valtiosopimuksessa[1].

Itävallan pysyvä puolueettomuus säilyi myös Itävallan liittyessä Euroopan unionin 1995. Vuonna 1964, kuten myös 2008 sopimuksen yksityiskohtia täydennettiin ja kumottiin.[7][8]

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa