Wikipedia

Inga Mylläri

Inga Annikki Mylläri (3. toukokuuta 1927 Muolaa[1] – 30. joulukuuta 1957 Leppävaara, Espoo) oli suomalainen Helsingissä asunut tarjoilija, joka joutui joukkoraiskauksen uhriksi ja paleltui sitten heitteille jätettynä kuoliaaksi. Tapaus ja sen oikeuskäsittely herättivät aikanaan suurta huomiota tiedotusvälineissä.

Kohtalokas ilta muokkaa

30-vuotias Mylläri lähti 29. joulukuuta 1957 yhdessä ystävättärensä kanssa viettämään iltaa Helsingin Punavuoressa sijainneeseen ravintola Polarikseen. Ravintolassa he tapasivat kaksi linja-autonkuljettajaa, Esko Evald Klamin (s. 1930) ja Esa Antero Aholan (s. 1926). Yöllä puoli yhden aikoihin Mylläri halusi lähteä kotiin ja seurue tilasi hänelle taksin. Myllärin ystävätär ja linja-autokuljettajat tulivat myös taksiin, joka ei kuitenkaan ajanut Myllärin kotiin Eerikinkadulle vaan suuntasi ensin Vallilaan, josta ostettiin pullo spriitä, ja sitten linja-autoasemalle Kamppiin. Nykyisen Kampin keskuksen ja Narinkkatorin paikalla sijaitsi tuolloin Kampin kenttä, jota käytettiin muun muassa linja-autojen pysäköintialueena.

Kampissa seurue meni erääseen pysäköityyn linja-autoon ja alkoi siellä nauttia sokerivedellä laimennettua spriitä. Kello kahden aikaan aamuyöllä Myllärin ystävätär lähti kotiinsa ja toinen linja-autonkuljettajista lähti saattelemaan häntä. Puolta tuntia myöhemmin humaltunut Mylläri sammui linja-auton penkille. Hänellä oli huono alkoholin sietokyky, ja hän saattoi sammua varsin pienistäkin alkoholimääristä. Myllärin maatessa sammuneena hänen kanssaan autoon jäänyt kuljettaja raiskasi hänet. Noin kello kolmen aikaan Myllärin ystävättären mukaan lähtenyt kuljettaja palasi takaisin linja-autoasemalle. Kuultuaan Myllärin makaavan sammuneena autossa myös hän meni raiskaamaan tämän.

Vähän myöhemmin linja-autoasemalle saapui kaksi muuta kuljettajaa, Leevi Tuomas Dufva (s. 1920) ja Teuvo Ensio Kinnunen (s. 1928), jotka siirsivät Myllärin toiseen linja-autoon ja käyttivät tätä myös seksuaalisesti hyväkseen. Neljän aikaan aamulla paikalle saapui viides autonkuljettaja, Bror Åke Forsström (s. 1933). Forsströmin tarkoitus oli lähteä tyhjällä linja-autolla Lohjalle, josta aamun ensimmäinen linja-autovuoro lähtisi Helsinkiin kello 5.15. Hän otti sammuneen Myllärin autoonsa, mutta naisen päällysvaatteet jäivät linja-autoasemalle, jonka löytötavaratoimistoon kuljettajat ne aamulla toimittivat.

Palattuaan Lohjalta Forsström kertoi muille jättäneensä Myllärin Helsingin Munkkiniemessä rekkakuskeille.

Ruumis löytyy muokkaa

Myllärin ruumis löytyi alusvaatteisillaan 9. tammikuuta 1958. Myllärin yllä ollut repeytynyt sininen mekko ja rintaliivit löytyivät pellolta jonkin matkan päässä ruumiin löytöpaikasta. Paikalla, jossa Mylläri oli poistunut autosta, oli tuohon aikaan vanha lato ja peltoaukeaa lähimpien talojen sijaitessa muutamien satojen metrien päässä Helsingin suuntaan. Se miten Mylläri oli herännyt ja poistunut bussista ei koskaan tarkemmin selvinnyt, sillä autossa ei ollut muita kuin hän ja kuljettaja Forsström. Forsström väitti Myllärin heränneen Leppävaaran kohdalla ja halunneen itse poistua autosta. Forsström kertoi jääneensä siihen käsitykseen, että Mylläri asui jossain lähistöllä.

Toisen teorian mukaan Mylläri olisi herännyt kesken raiskausyrityksen, ja juossut ulos ja paleltunut kuoliaaksi.

Kolmannen teorian mukaan Mylläri olisi vain yksinkertaisesti jätetty löytöpaikalleen, johon hän olisi tajuttomana paleltunut.

Inga Myllärin hautajaiset pidettiin Krematorion kappelissa 22. tammikuuta 1958, jolloin paikalle oli kokoontunut noin 3 000 ihmistä.

Oikeudenkäynti muokkaa

Viisi linja-autonkuljettajaa joutui syytteeseen väkisinmakaamisesta ja heitteillejätöstä. Oikeus käsitteli juttua neljä kertaa: 10. helmikuuta, 11. maaliskuuta, 10. huhtikuuta ja 5. toukokuuta 1958.[2][3][4] Neljännessä oikeuskäsittelyssä Espoon kihlakunnanoikeus tuomitsi Klamin kolmeksi vuodeksi, Kinnusen kahdeksi vuodeksi, Dufvan yhdeksäksi kuukaudeksi ja Aholan vuodeksi ja yhdeksäksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen. Forsström sai yhdeksän kuukautta vankeutta kuolemantuottamuksesta.[5]

Helsingin hovioikeus muutti Klamin ja Forsströmin tuomioita: Klamin tuomio lieveni 1,5 vuoden kuritushuonerangaistukseksi, Forsströmin tuomio puolestaan koveni 1,5 vuoden vankeusrangaistukseksi.[6]

28. lokakuuta 1959 korkein oikeus lievensi kaikkien syytettyjen tuomioita. Klami sai kuusi kuukautta vankeutta, Ahola ja Kinnunen vuoden vankeutta, Dufva kuusi kuukautta ja Forsström yhdeksän kuukautta vankeutta. Korkein oikeus myös määräsi, että Klamin, Dufvan ja Forsströmin "rangaistusten täytäntöönpano on lykättävä kolmen vuoden koetusajan ja raukeava, jollei tuomittu koetusaikana tekemällä uuden rikoksen tai antautumalla juoppouteen tai epäsiveelliseen elämään menetä oikeuttaan rangaistuksen täytäntöönpanon lykkäytymiseen".[7]

Kaikki kuljettajat ovat kuolleet, viimeinen elossa ollut kuoli 2014.[8]

Lähteet muokkaa

  • Hannes Markkula: Suomalainen murha 1953-1990, Inga Mylläristä sivut 35-39

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 20.1.1958, s. 2. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 26.7.2019.
  2. ↑ Inga Mylläri-tragedian oikeuskäsittely alkoi – Vangittuna ollut Forsström vapaalle jalalle – varsinainen käsittely oli suljetuin ovin. Helsingin Sanomat, 11.2.1958, s. 5, 10. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.7.2019.
  3. ↑ Kolme viidestä syytetystä vangittiin – Inga Myllärin jutussa Käsittely jälleen tiukasti suljetuin ovin – Ei varsinaista uutta – Juttu lykättiin kuukaudella. Helsingin Sanomat, 12.3.1958, s. 5, 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.7.2019.
  4. ↑ Inga Myllärin jutun kolmas käsittely – Löydetty hame tutkimuksen kohteena – Ei ratkaisevaa uutta – Jälleen lykkäys. Helsingin Sanomat, 11.4.1958, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.7.2019.
  5. ↑ Päätös Myllärin jutussa – Kaikki syytetyt vapausrangaistuksiin. Helsingin Sanomat, 6.5.1958, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.7.2019.
  6. ↑ Tuomiot muuttuivat Myllärin jutussa. Helsingin Sanomat, 2.8.1958, s. 3. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.7.2019.
  7. ↑ Myllärin jutun tuomiot alenivat huomattavasti – Korkein oikeus antanut päätöksensä. Helsingin Sanomat, 21.11.1959, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.7.2019.
  8. ↑ Viljakainen, Miika: Tasan 60 vuotta sitten Helsingissä katosi Inga, jonka julma kohtalo viiden ”ihmispedon” käsissä järkytti Suomea Ilta-Sanomat. 30.12.2017. Viitattu 30.12.2017.

Aiheesta lisää muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Inga_Mylläri&oldid=22083129”