Ilmari Honkanen
Ilmari Kalervo Honkanen (25. joulukuuta 1909 Loimaa – 8. lokakuuta 1987 Naantali) oli suomalainen kaukopartiomies ja Mannerheim-ristin ritari n:o 50. Sodan jälkeen Honkanen toimi Vakuutusyhtiö Sammossa, viimeiseksi apulaisjohtajana, josta tehtävästä jäi eläkkeelle vuonna 1969.[1]
Elämäkerta muokkaa
Nuoruusvuodet muokkaa
Ilmari Honkanen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1930, Turun suomalaisesta yhteiskoulusta. Honkasen yliopisto-opintoihin sisältyi luonnontieteitä, mutta myöhemmin hän suoritti kauppakorkeakoulussa ekonomin tutkinnon vuonna 1935.
Urheilulajeista Honkasta kiinnostivat jääkiekko ja pesäpallo. Honkanen kuului sekä Suomen pesäpalloliiton että Suomen jääkiekkoliiton johtokuntiin.[2]
Hallintotehtävistä kaukopartioon muokkaa
Talvisodan aikana Honkanen oli sotilasarvoltaan alikersantti ja palveli Helsingissä materiaalitoimiston päällikkönä, josta siirtyi jalkaväen koulutuskeskukseen.
Honkanen ei ollut asevelvollisena päässyt reserviupseerikouluun. Hän hakeutui vapaaehtoisena reserviupseerikoulun niin sanotulle sotakurssille numero 1. Tullessaan lomautetuksi toukokuussa 1940 hän oli sotilasarvoltaan vänrikki. Myös Päämajan tiedusteluosaston Kajaanin alatoimiston eli Osasto Marttinaan Honkanen meni vapaaehtoisena ja osallistui välirauhan aikana järjestettyyn sissikoulutukseen.[3]
Mannerheim-ristin ritariksi muokkaa
Ilmari Honkanen nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 27. helmikuuta 1942 Petrovsky Yamin huoltokeskukseen tehdyn iskun jälkeen. Päätöksen perusteluissa kerrotaan muun muassa seuraavista partiomatkoista:
- 19. heinäkuuta 1941 - 25. elokuuta 1941 Uhtuan suunnalla
- 6. lokakuuta 1941 - 23. lokakuuta 1941 Rukajärven suunnalla
- 4. joulukuuta 1941 - 7. joulukuuta 1941 Muurmannin radalla
- 16. tammikuuta 1942 - 22. tammikuuta 1942 Puutoisten suunnalla Äänisjärven itäpuolella
Viimeksi mainittu matka tuotti arvokkaan vangin, jonka kuulustelutietojen pohjalta voitiin suunnitella Petrovski Jamin huoltokeskuksen tuhoamisretki, jota Honkanen johti. Ritarinimityksen perusteluissa mainitaan tuolloin meneillään olleesta matkasta: "Tällä hetkellä Honkanen on 100-miehisen hävityspartion johtajana vihollisen selustassa."[4]
Sodan jälkeen muokkaa
Honkanen kotiutettiin reservin kapteenina 12. marraskuuta 1944. Viimeiseksi jääneellä partiomatkallaan hän sairastui vakavasti ja hänet noudettiin Suomeen huoltolennolla.[5]
Tammikuussa 1945 Honkanen aloitti siviilityöt konttoripäällikkönä vakuutusyhtiö Sammossa Turussa..[6]
Kirjallisuutta muokkaa
- Irincheev Bair & Repnikov Pjotr: Kaukopartio-operaatio Petrovski Jam - legendaarinen sissi-isku vai sotarikos?. Helsinki, Jyväskylä: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-796-3. (suomeksi)
- Tikkanen, Pentti H.: Marskin kaukopartioritarit : Kaukopartiopataljoonan eli Erillisen Pataljoona 4:n Mannerheim-ristin ritarit. Hämeenlinna: Karisto, 1995. ISBN 951-23-3482-8.
Saavutukset muokkaa
Pesäpallotuomarina:
Lähteet muokkaa
- Honkanen, Ilmari (Eero Marttinen, toim.): Venäjällä on väljää: Marskin kaukopartioritarin sota hänen omien kirjeidensä valossa. WSOY: Helsinki, 2003. ISBN 951-0-28345-2.
- Hurmerinta, Ilmari ja Viitanen, Jukka: Suomen puolesta, Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, Gummerus: Jyväskylä 2004 ISBN 951-20-6224-0.
- Marttinen, Eero & Tikkanen, Jorma: Olimme Päämajan kaukopartiomiehiä : osasto Marttinan miehet kertovat. Helsinki : WSOY, 2002. ISBN 951-0-27035-0.